Katsoin äsken isän ja äidin kanssa yhden Ylen luontodokumentin. Niitä on katsottu aina saunan jälkeen mun lapsuudesta asti. En ole koskaan kestänyt katsoa eläinten raakuutta, säälimätöntä tappamista ja saaliilla leikkimistä. Mutta tämänpäiväisen jakson jälkeen koin ahaa-elämyksen.
Maailma ei olekaan kaikki tässä, että me teemme työtä ja rakennamme. Elämä ei ole kaikki tässä. Luonto elää ja kaikilla eläimillä on aikansa ja ainutkertaisuutensa, ja ne hallitsevat sellaista osaa maailmasta jota emme tule koskaan tuntemaan. Jos me tuhoamme luonnon, olemme miljoonia ihmeitä köyhempiä ja vain odotamme että tuhoamme itsemme. Koska jos annamme yhdenkin lajin kuolla, tapahtuu se pian meillekin.
Luonto on Jumalan, Jumala on luonnossa. Mitään muuta emme ole tehneet kuin tuhonneet ja jalostaneet sitä itsekkäästi omiin tarkoituksiimme. Luonto on ollut mutta me olemme vain rakentaneet.
Kun katson tuollaisia ohjelmia, kaikki käsitykseni elämästä ja uskosta ja oikeudenmukaisuudesta järkähtävät hetkeksi. Elän vain tätä hetkeä, tätä päivää jona käyn koulussa ja stressaan kokeista. Ikään kuin ne olisivat maailman tärkein asia. Olen sokea ympäristölle. Me kaikki olemme.
Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa
Ettekö te kuule kuinka pellot huokaa
valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa
lepohetki hetkiseksi meille suokaa
maa nyt huokaa, valittaa.
Kappale 'Maan valitus' sopii tähän kohtaan täydellisesti. Kuulin tämän joskus, kun olin pieni. En ole varma kenen se alunperin on. Youtubesta löytyy vain Pate Mustajärven versio, hänen se ei ainakaan ole. Tämä on vanha biisi. Otteita laulusta:
Nähnyt ihmisrodun lapsuusajan...
Ihmiskunta sitten varttui
rautamiekkaan käsi tarttui...
Ja kansa nousi kansaa vastaan
turhaan itki äidit lastaan...
Vanha puu nyt seuraa hiljaa
kuinka sade ruokkii viljaa
ihmisveljiin vielä uskoen ja yhä toivoen,
että vältettäisiin uusi uhka
ettei peittäis' musta tuhka
Luojan luomaa lahjaa ihmisen
Sanoittaja, olet tehnyt todellisen laulun.
Tuli myös mieleen koko luomiskertomus. Ja evoluutioteoria, jonka mukaan olemme tulleet apinoista. Tavallaan voisin uskoa siihen, mutta se on vain yksi hatara väite. Miten joku voi väittää meidän kehittyneen apinoista? Voiko nykyäänkin joku apinasuku kehittyä niin, että niiden jälkeläisistä tulee yhä enemmän ihmismäisempiä ja lopulta joku apina synnyttää täydellisen ihmisen? Jos niin käy, mitä sille ihmiselle tapahtuu? Jos joku löytää tämän ihmisen, jos joku sattumalta kuvaa luontodokumenttia jossain päin maailmaa ja todistaa tämän ihmisvauvan tulevan ulos apinasta?
Entä jos Jumala on luonut tämän kaiken, minne me olemme vain jotenkin päätyneet? Ehkä kehittyneet apinoista, ehkä suoraan Aatamiksi ja Eevaksi? Jumala käski viljellä ja varjella maata ja täyttää se. Entä jos maailma ei olekaan meille? Jos meidän tehtävämme täällä onkin ymmärtää se? Varjella luontoa, viljellä. Elää sovussa luontokappaleiden kanssa
Jospa ihminen on vain eläin toisten joukossa. Mutta olen siitä aivan varma, että ihminen ei ole järin älykäs. Ihminen ei ole älykkäin. Me olemme tuhonneet maapalloa jo kauan. Kun joku kertoo voivansa pysäyttää ilmaston lämpenemisen ja kasvihuoneilmiön ja saavansa sademetsien hakkuun loppumaan, sitten voin uskoa.
Sekin on jo ristiriidassa kaiken maailmankaikkeudessa vaikuttavan aineksen kanssa, että rakennetaan älyttömän korkeita pilvenpiirtäjiä, joita ei suojella mitenkään ja joihin terroristit sitten osua täräyttävät. Miksi luontoa täytyy koko ajan uhmata ihan tieten tahtoen tällä tapaa? Miksei niihin helvetin öljytankkereihin laiteta niihin kuuluvia kaksoispohjia?
Luonto on ihmeellinen, ihminen ei voi koskaan käsittää sitä tai sen arvoa. Se on täynnä salaisuuksia, asioita joista meillä ei ole vielä mitään käsitystä. Enkä ole varma, onko meidän tarkoitettukaan ymmärtää.
Tuntuu, että nykyään ihmiset ajattelevat vain itseään ja ihmisiä. Entä eläimet? Entä Afrikan villi luonto, sademetsät? Sielläkin on elämää. Entä alkuperäiskansat, heimot? Entä bambu- ja kaislamökeissä asuvat perheet likaisten jokien penkereillä?
Nyt kun sain tämän kirjoitettua, tuntuu tosi pahalta. Jonain päivänä aion omistaa kaikkeni sille, että kierrän ympäri maailmaa ja kirjoitan siitä. On varmaan outoa lukea jotain tällaista mun pohtimana. Mutta sitten et tunne mua tarpeeksi hyvin.
Eräs bloggaaja kirjoitti ystävänsä sanoneen, että hänen mielestään elämän tarkoitus on etsiä. Aion etsiä. Aion vielä jonain päivänä löytää.
