30. marraskuuta 2010

smiling faces

Taisin sittenkin olla ihan jees leikkikaveri! Serkun muksu oli sanonut puhelimessa että olen "kiva tyttö" :)

Nyt alkaa joulufiilis iskeä päälle! Kaupungin jouluvalot<3 Pentik<3 Joululahjaostosten tekeminen<3

Pentikin paperikassi täynnä jouluisia yllätyksiä... ;)

Kouluvihkoja, Suomalainen kirjakauppa.

Lempparivihkoni, Suomalainen kirjakauppa.




Nyt olen lukiolainen toden teolla! Psykologian kokeessa kirjoitin ensimmäiseen esseeseen 3,5 sivua ja toiseen esseeseen 3 sivua ;)

Rentouttavaa joulunodotusta....taas kerran! :)

28. marraskuuta 2010

kun legot olivat arkipäivää

Kummit ja serkun lapsi tulivat käymään. Mä olin tietty "lapsenvahtina". Muksu halusi leikkiä nukketalolla. Mua kyllästytti niin paljon. Vihaan nukketalolla leikkimistä. Mutta oli se pehmolelujen hyppyyttäminenkin aika karseeta touhua. Opin sentään avaamaan suuni ja juttelemaan ja leikkimään ihan ääneenkin.

Olen huono lasten kanssa. En osaa "jutella" niiden kanssa. Enkä leikkiä. Olen liian hiljainen lasten seurassa. Silloin ne katsovat mua pitkään ja varmaan ihmettelevät mikä retardi mä olen.
En pidä lapsista, koska mua ärsyttää kaikenlainen kehittymättömyys ja kykenemättömyys. Ei mitenkään pahalla, mua vaan ärsyttää kaikenlainen hitaus. Jos lapsi esimerkiksi yrittää löytää tietynmuotoiselle palikalle oikeaa reikää lelusta, ja se näyttää vaikealta tai vaivalloiselta, mun tekisi mieli ottaa se palikka käteen ja tunkea se oikeasta reiästä alas. Näin homma hoituisi sata kertaa nopeammin. Mutta totta kai lapsen on yritettävä itse ja opittava. Se vaan on ärsyttävää. Ehkä mä olen kärsimätön. Korjaan, mä olen kärsimätön.


Tuo skidi on kyllä eri luokkaa. Isänkin suosikki. Enkä ihmettele.

Lapsi ilmoitti kesken leikin:
"Ei minulla ole kakkahätä."
Minä: "Onko kakkahätä?"
"Ei."
Minä: "Oletko varma?"
"En ole varma.

Hän olisi halunnut, että lähden hänen isovanhempiensa (eli kummieni) luokse leikkimään uudella junaradalla. Kävi vähän sääliksi, mutta mun oli pakko kieltäytyä sängyllä odottavien psykologian ja uskonnon kirjojen vuoksi.

27. marraskuuta 2010

"Oinaan tehtävä on luoda
maailma uudestaan."

homemade

Tyynynpäällinen nro 1.

feeling for Christmas

Buddies.

Vähän tunnelmaa.

Mun pieni joulukuuseni löysi paikkansa olohuoneesta.

Hennon, pienen lasijoutsenen naamakerrointa.


Hellanlevyjä voi käyttää näinkin.


Joulupukin poroilla alkaa olla jo kiire.



Katsoin tänään dokumenttia ROV-roboteista jotka lähetettiin Titanicin sisälle kuvaamaan hylkyä. Vau. Aika hiljainen olo sen jälkeen. Miltäköhän tuntuisi nähdä se uppoamattomaksi ristitty, ylellinen meren mahti kilometrien syvyydessä meren pohjassa? Nähdä omin silmin kaiken tuhoutuneen ajan tieltä. Meren pohjassa on varmaan kovin hiljaista.

26. marraskuuta 2010

21. marraskuuta 2010

sunnuntai-illan aatoksia

Lueskelin toisten sisustusblogeja. Ai että kun oli herkullisia kuvia ja tuunausjuttuja. Osaisinpa minäkin. Olisipa oma kämppä, jota laittaa. Näen sieluni silmin millainen se olisi.

Täälläkin olisi vielä paljon laitettavaa, sisko tapetoi mun seinät iki-ihanalla tapetilla, jota rakastan yli kaiken. Kuinka kauan siitä mahtaa jo olla aikaa? Nekin on yhä vieläkin viimeistelemättä, samoin maalattu seinä. Damn. Mun huoneessa kaikki huonekalut on eri paria. Ärsyttävää. Haluaisin maalata kaikki tummat ja puunväriset huonekalut valkoisiksi. Vihreä, vanha kirstu vuodelta -30 saa pysyä entisellään. Se on mulla tv:n alla, eikä se kyllä pääse siinä oikeuksiinsa. Se on ihana, siitä en luovu.

Mulla ei ikinä pysy huone siistinä. Vaatteet kasautuvat nojatuolille ja paperit lattialle tv:n eteen. Siinä vaan on paras paikka niille... kera kirjaston kirjojen, koulukirjojen ja -vihkojen, Kannustalo -esitetteiden, Aku Ankkojen, kuittien ja Gina Tricot -muovipussien.

Omenapuussa roikkuva lasipallokin värjöttelee kylmässä.











Koeviikko alkaa keskiviikkona. Wish me luck! Maantiedosta tavoitellaan tietysti kymppiä ;) Ja kaikista muistakin.


Lämpöisää joulunodotusta 

18. marraskuuta 2010

Ootko vastassa siellä?

On ollut vähän hiljaista täällä. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta sanat ei tule, ne jäävät jonnekin näppäimistön ja sormien välille ja tippuvat pois taivaan sateina.

Alkuun yhden biisin sanoja:
Goodbye, I've had enough frustration
I won't get stuck, goodbye
This dead end situation
it's just not worth my time

So what's the point of this hell
I know you too well
we're running backwards

Joku aamu pysäkillä naapuri kyseli Manusta. Itkua nieleskellen pudistin päätäni. Eilen illalla itkin itseni uneen.

Koeviikko edessä. Tuttu virsi - väsyttää, ahdistaa, pelottaa. Ajatukset ovat koko ajan ensi viikossa, koko ajan koulukirjat mielessä, mun pitäisi lukea, pitäisi. Luettavana koko uskonnon kirja, koko psykologian kirja, kemiaa, maantietoa ja äikkää. Kemiasta en ymmärrä mitään, en niin mitään. Toivottavasti pääsen läpi.
Matikka nyt joten kuten menee. Tänään laskettiin toiseen asteen yhtälöitä, joiden ratkaisukaavaa en tule ikinä oppimaan. Onneksi on MAOL. Jos löytäisin seltä jotain. En osaa edes käyttää sitä.
Nyt katselen Salkkarit ja keskityn kirjoihin. Pää hajoaa.


Onpa lapsella helppo
laulella vaan.
Onpa lapsella helppo
vailla tuskia maan.


14. marraskuuta 2010

just a penny for my soul

Hyvää isänpäivää!

Muutaman vuoden käyttämättömänä ollut lintulauta löysi vihdoin paikkansa,
ja kuhina laudalla on valtava :)

Uudet namuseni. Lämpimät kuin mitkä!

Isänpäivälahja. Söpöin ulkolämpömittari ikinä.



Jouluvalot huvimajan edessä olevassa koristeomenapuussa.
Ne tuovat ihanasti valoa pimeisiin iltoihin.

Pallotuija kannattelee jäätynyttä lunta.

Tassunjäljet lumessa. Joku vähän isompi koira on ahkera lenkkeilemään.


Nams.

James Bluntin uskomattoman kaunis kappale Heart of Gold, jossa on kauniit sanat. Kannattaa kuunnella! 

And she sings: I want to know what love is
but it seems to come with so much pain
If no one wants to show me
it seems easier just to run away
When I am gone it's just a penny for my soul


P.S. Eilinen oli mahtia :) Glamourpartyt onnistuivat erinomaisen hyvin, iso kiitos Saralle! 

9. marraskuuta 2010

I'm just chasing time again

Ikävöin menneitä kesiä, menneiden kesien ihmeitä ja ihmisiä. Entisiä lauluja, vanhoja nauruja. Sitä kesää, jona ajoimme joka päivä uimaan fiilistellen automatkalla James Bluntin musiikilla. Lauloimme mukana kovaan ääneen. Kaipaan sitä kesää, jona luimme Joanne Harrisin kirjaa Kesäviiniä

I'm not calling for a second chance
I'm screaming at the top of my voice
Give me reason, but don't give me choice
'Cause I'll just make the same mistake again


And maybe someday we will meet
And maybe talk and not just speak
Don't buy the promises 'cause
There are no promises I keep,
and my reflection troubles me

Kaipaan sitä kesää, jona äiti osti kalasalaattia ja söimme ulkona, me tytöt. Äiti, minä ja sisko.
Kaipaan öitä, jotka nukuimme huvimajassa. Luimme siellä siskon kanssa illan hämyssä, ja minä pelkäsin käärmeiden pääsevän sisään. Tungin barbikirjapinoja pikku huoneen nurkkiin. Muistatko?

Ikävöin talvea, jona kävelin yöllä pää kenossa katsellen tähtiä. Se oli yksi onnellisimmista talvista, koska silloin kaksi minulle rakasta ihmistä seurustelivat ja eläminen oli helppoa.

Kaipaan lapsuutta, jolloin onni oli jokapäiväistä ja sokea maailmankuva oli tarpeeksi. (Isääni lainaten: "Lapsel on lapsen maailmankuva.")

Ihmeellistä, miten paljon muistaa kun oikeasti alkaa ajatella. Miettii ankarasti jotain kesää, jotain uimareissua. Ja yhtäkkiä alkaa muistaa ihmisiä ja kaikenlaisia tapahtumia niiltä päiviltä.

Do you remember the day when my journey began?
Will you remember the end of time?

in the endless night

ice age

Ulkona yltyy tuuli ja on turkasen kylmää, tuliko jääkausi? Pikkuiset lumihiutaleet pyörteilevät alas ilman mukana. Auton katto ja ikkunat jossei jäässä niin ainakin härmässä. Pikkupakkanen tuntuu järjettömältä.

Hrrr, inhottavan kylmää ja tuulista! Talvi ei todellakaan ole mun juttu...
Ihana viikonloppu oli♥ Perjantaina ihana nuortenilta, aiheena rukous. Aika hujahti vähän liian nopeasti... ja muutenkin. On vaikea uskoa, miten pitkään ollaan jo oltu lukiossa. Viikko toisensa perään samat rutiinit toistuu ja kalenterin numerot vaihtuvat hurjaa vauhtia. En edes uskalla enää ajatella, miten vähän aikaa on jouluun.

Launtaina messuharkat, joissa pidättelin itkua koko ajan, koska mokasin puolet biiseistä. Tuntui ihan kamalalta, uskoin messunkin menevän päin honkia.
Sunnuntaina oli upea Valon messu, taas kerran hienot valaistukset ja yllättävä määrä ihmisiä, miltei 140! Messu oli varsin onnistunut pienestä mokailusta huolimatta, onneksi oli lahjakas bändi! Kiitoksia vaan kaikille osallistuneille! :)

Ulkolyhty.

Siskon sormus, jonka minä olen ominut (tietenkin).


Ulkovalot. Aluksi suunniteltiin "jääpuikkovaloja", mutta on
nää niin sata kertaa hienommat :)



Tästäkin viikosta on tulossa hyvä, ja etenkin viikonlopusta! Perjantaina S:n uuteen kämppään illaksi (okei, lukemaan filosofiaa, jos siitä tulee mitään), sitten nuorteniltaan ja lauantaina glamour-partyilya. Ai laik! 


Loppuun ihana Johanna Kurkelan 'Ehkä ensi elämässä'


Leppoisaa alkuviikkoa kaikille!

3. marraskuuta 2010

when shit floods, learn to swim

Jees, koulu jatkuu taas syysloman jälkeen. Koeviikko meni odotettua paremmin, eli siis tosi hyvin ;) siksi ihmettelenkin, miks sanotaan että lukiossa laskee numerot? Saattaa olla, että arvostelu kovenee vielä tästäkin... mut silti.

Englanti 10-
Äidinkieli 9+
Filosofia 8+
Fysiikka 6½ (parempi mitä olen ikinä saanut...)
Ranskan kaikesta näytöstä (sanakokeet, koe, tehtävät ym.) keskiarvoksi 9,1 --> kurssin arvosanaksi 10. WOW
Ja sitten liikunta, en tiedä saadaanko siitä numeroa...

Tänään kaikki on mennyt enemmän ja vähemmän päin persettä; bussikuskit on kaikki yhtä mulkkuja, tuli huomattua että Filmtowniin ei kannata palauttaa dvd-koteloa ilman itse dvd:tä, ulkona on paskakeli ja sataa ku sieltä kuuluisasta persiistä. No ei ehkä niin paljoa, mutta mä inhoan tämmösiä kalskeita, sateisia päiviä. Hyi!

Parempia päiviä odotellessa.

1. marraskuuta 2010

some light to this damn darkness

Tämä ihanuus tuli äidin ja siskon mukana Ikeasta. Rakkautta