on a crusade

A UFO arriving?

Leibniz

Mua jäi vaivaamaan niin paljon se mun unen Minä puhun verta, että tein siitä anagrammin. Vastauksina tulivat ampunut vihreän ja ampunut hirveän. Eipä paljon valaise. Mietin jo innoissani, josko lauseesta muodostuisi jotain järkevää tai vaikkapa jonkun ihmisen nimi.

Tässä katkelma edellisen bloggauksen kirjasta:

Lähin appelsiini oli vierinyt vadin reunalle, ja minun toinen jalkani oli aivan sen vieressä. Vihanneskauppias oli yhä selin minuun. Hänen apulaisensa - osapuilleen Cassisin ikäinen poika - pakkasi parhaillaan laatikoita hänen kuorma-autoonsa. Ranskan teillä ei liikkunut siihen aikaan juuri muuta kuin busseja. Minä päättelin, että vihanneskauppias oli varakas mies. Niinpä minun oli helppo vakuuttaa itselleni, etten oikeastaan tehnyt kovin väärin. Olin katselevinani kauppiaan perunasäkkejä ja hivutin samalla puukengän pois siitä jalasta, joka oli vadin vieressä. Sitten koukkasin lähimmän appelsiinin vaivihkaa vadilta paljailla varpaillani. Se kävi kätevästi, sillä olinhan kiipeillyt vuosikausia puissa. Kuten olin suunnitellutkin, appelsiini vieri myyntipöydän pukkijalan viereen ja jäi melkein piiloon pöytää peittävän vihreän pressun alle.

Minä laskin heti korini appelsiinin suojaksi ja kumarruin sitten muka ottamaan kiven pois puukengästäni. Näin jalkojeni välistä, että kauppias nosteli juuri viimeisiä vihanneslaatikoita autoon. Hän ei huomannut että sujautin appelsiinin koriin.

Lastenleikkiä. Varkaus oli ollut lastenleikkiä. Sydämeni jyskytti ja poskeni hehkuivat niin helakanpunaisina, että pelkäsin hirveästi jonkun huomaavan sen. Minusta tuntui, että korissani oli käsikranaatti. Oikaisin muina miehinä selkäni ja käännyin kohti äidin myyntikojua.

Sitten jähmetyin paikoilleni. Yksi saksalaisista katseli minua torin toiselta laidalta. Hän seisoi suihkukaivon vieressä vähän kumarassa palava tupakka kourassaan. Kukaan ei mennyt hänen lähelleen, joten hän seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään katse kiinnittyneenä minuun. Hän oli varmasti nähnyt, miten varastin appelsiinin. Hän ei ollut voinut olla näkemättä sitä.

Minä tuijotin häntä vähän aikaa kivettyneenä. Kasvonikin olivat jäykät. Muistin liian myöhään, mitä Cassis oli kertonut saksalaisten julmuuksista. Aloin aprikoida, mitä saksalaiset mahtoivat tehdä varkaille, sillä sotilas katsoi minua edelleen. Sitten hän iski minulle silmää. --

Tärisin niin, että uskoin äidin huomaavan sen väistämättä, mutta hän ei ehtinyt juuri sillä erää vilkaistakaan minua. Vaistosin että sotilas tarkkaili minua yhä takaapäin, ja hänen lystikäs, veitikkamainen silmäniskunsa vaivasi minua kuin otsaan lyöty naula. Odotin ikuisuudelta tuntuvan ajan perikatoa, joka ei tullutkaan.

Joanne Harris, Appelsiinin tuoksu

P.S. Sain vihdoinkin lääkäriajan ja mulle määrättiin lääkkeitä poskiontelotulehdukseen! Kamalaa kun joka päivä pää on kipeä. Erittäin häiritsevää.

P.P.S. Huomenna on historian koe, jänskättää! En voi sanoa lukeneeni mitenkään erityisen huolellisesti...

we all need a pantomime to remind us what is real

Hyi hitto mitä painajaisia olen nähnyt.

Viime yönä näin jotain aivan hullua unta, jossa hakkasin jonkin punaisen puutalon seinään puisia valkoisia kirjaimia ja niistä muodostui lause Minä puhun verta. Minä puhun verta. Hyi hitto.
Sitten siitä talon ohi kulki joitain vanhempia ihmisiä ja he tuijottelivat minua ja touhujani paheksuvasti, joten otin kirjaimet irti. Koko unen ajan tunsin kamalan syyllisyyden tunteen. Unessa minä myös lensin meidän kuistilla ja autotallissa. Se painottomuuden tunne oli huimaavaa, uskomatonta. Samanlaista kuin joskus sängyssä silmät kiinni maatessa tuntuu siltä, että sänky kieppuu ilmassa. Onko teistä koskaan tuntunut siltä?

Tänään luin loppuun Joanne Harrisin kirjan Appelsiinin tuoksu. Toinen niistä kirjoista, jotka muistan hyvin elävästi. En muista, lukiko siskoni sitäkin minulle, vai luinko sen itse. Anyway.

Kaikki alkoi viattomasti yhdestä varastetusta appelsiinista hedelmäkojun luona Angersin torilla. Vain ystävällinen silmänisku, ja nuori saksalainen sotilas lumosi yksinäisen, isättömän yhdeksänvuotiaan. Sinä saksalaismiehityksen kesänä Framboise sisaruksineen pääsi kielletyn hedelmän makuun.

Mutta pienestä vilpistä kasvoi suuria valheita. Ja lopulta murhenäytelmä, joka pakotti Framboisen perheineen pakenemaan kotikylästään Loiren varrella.

Kun Framboise leskeksi jäätyään palaa kotitilalleen ja perustaa pienen ravintolan, sota-ajan synkistä tapahtumista on kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Mutta kyläläiset eivät ole unohtaneet.

Enkä osaa vieläkään olla itkemättä.

Hyvää nimipäivää, Manu ♥

let the good vibes get a lot stronger

Tiedättekö sen tunteen, kun makaa pihalla aurinkotuolissa ja aurinko porottaa kuumasti? Sitten aurinko menee pilveen ja luomien takana oleva kirkkaus tummuu. Iho nousee vähän kananlihalle. Kuulet vain tutun tien kohinan ja ehkä joidenkin lintujen siritystä. Tästä on kesät tehty.

Kuunnelkaahan tämä ihana biisi :)

I wrote you some soft songs

Katsokaapas tätä! Kyllä täälläkin osataan :)

Tämän upean kuvan nappasin Saran blogista. En tiedä kenelle kunnia kuvasta kuuluu, mutta vau!
Katsokaa noita portaita!

P.S. Kyllä, päivittelen niitä musahaasteita vielä. Joku päivä.

Yksi läheinen nukkui pois. Tulen kaipaamaan.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.

23/03/2011

Eilen tapahtui puukotus meidän koulussa, tieto vahvistui tänään. Eikä kukaan uskonut kun sanoin mitä näin.

Aika pysäyttävää. Maailma on täynnä sekopäitä.

postcards

Marit Björnegran, Mummolassa.

Marit Björnegran, Valkoinen talo.

Anteeksi nämä tökeröt kuvat. Tiedättekö mistä olen aina pitänyt? Postikorteista, kauniista postikorteista. Lapsena en koskaan halunnut antaa niitä hienoja postikortteja kenellekään. Taisin olla vähän itsekäs, kun annoin kavereilleni niitä vähän rumempia tapauksia, ja pidin kauniit itse.

Kuvissa on kaksi Unicefin postikorttia, aivan ihania ja satumaisia! Ylempi on minun, alemman osti äiti ja siskokin osti upean saaristokortin, samaa sarjaa.

20/03/2011

12. A song from a band/artist you hate

Otan ihan periaatteesta tähän nyt tämän Justin Bieberin kappaleen Baby. Inhoan kaikkia teinitähtiä ja lapsiartisteja. Inhoan teinien ihkutusta.

all the lost souls

Alan vähän kyllästyä tähän kipeänä olemiseen. En saa toisinaan henkeä, se tässä kaikkein pahinta onkin. Kurkkukipu on myös aika mahtava. Pää tuntuu turvonneelta, aivan kuin sata ampiaista olisi pistänyt. Mutta normaalin kokoinen se on, kun katson peiliin.

Aikani kuluksi olen sortunut pahoihin tapoihin - herkkuihin ja ostoskanavaan. Joskus kulutin paljonkin aikaa tuijottamalla jatkuvia mainoksia. Kulutin kauniita kesäpäiviä niin. Taisin kyllä viime kesänäkin viihtyä sisällä. Olen jo onnistunut vieroittamaan itseni tv:stä, eikä sieltä enää edes tule mitään hyvää katsottavaa. Ennen niitä sarjoja tuli niin paljon ettei tiennyt mitä katsoa.

Parhaimmat tv-sarjat ikinä:

Salaiset kansiot (The X Files) - magiaa. En osaa edes kuvailla tätä. Tiivistyneenä kaikki mitä haluan nähdä - hyvännäköinen miesnäyttelijä, salaliittoja, jännitystä, utopiaa, ufoja, erikoiskykyisiä ihmisiä. I want to believe.
Siskoni on noita (Charmed) - lapsuuden lemppareita. Kultaisia klassikkoja. Tätä katsottiin lauantai-iltaisin kun muut olivat saunassa ja auringonlasku värjäsi keittiön ikkunan kautta olohuoneenkin.
Greyn anatomia (Grey's Anatomy) - kaunis kertomus ihmisistä ja heidän elämästään. Ammuskelujakso oli todella koskettava.
Gilmoren tytöt (Gilmore Girls) - toinen lapsuuden favoritti. Ihmettelin ja ihailin, miten Lorelai ja Rory osasivat puhua niin nopeasti ja ironisesti. Halusin itsekin oppia puhumaan yhtä nopeaan tahtiin.
Californication - David Duchovny, pitääkö muuta sanoa?
Skins - vetoaa varmasti kaikkiin teineihin. En siis ryhdy selittelemään.
MacGyver - "MacGyver ei voi olla homo, vaikka onkin ihmemies!"
Good Wife - Ihastuin tämän ohjelman mainokseen kauan ennen kuin sarja edes alkoi Nelosella. Mainoksessa soi Melanie Fionan Give It To Me Right. Julianna Margulies on harvemmin nähty, lahjakas näyttelijä. Komea Chris Noth oli Sinkkuelämää -sarjassa Carrien pitkäaikainen rakastus/ihastus - ja suosikkini.
Friends (Frendit. Vihaan suomenkielistä nimeä.) - vihasin tätä lapsena yli kaiken. En ymmärtänyt hahmojen huumoria ja koko sarja oli tylsä. Eipä ole enää.
Late Night with Conan O'Brien - vihasin tätäkin. Nykyään minulla on suurempi maailmankuva ja itse asiassa ymmärrän Conanin vitsejä.
Nurse Jackie - erilainen? Kaksoiselämää elävä hoitaja, sairaalan henki. Popsii pillereitä kuin karkkia.

Tiistaina menen katsomaan Black Swan, jonka traileri aiheutti ahdistusta heti ensinäkemällä. Leffa on kuitenkin kuulemma hyvä, joten ehdottomasti haluan nähdä sen!

Tervettä viikonloppua kaikille! : )

HUOM! TÄMÄN POSTAUKSEN KUVA EI OLE OMANI! KLIKKAAMALLA KUVAA PÄÄSET ALKUPERÄISELLE SIVULLE.

when the sun goes down

Ihana Bruno Mars! Hänestä on moneksi. Tämä on jotenkin tosi koskettava ja kesäinen kappale.

At night when the stars
light up my room
I sit by myself

talking to the Moon

trying to get to you
in hopes you're on
the other side
talking to me too

evening depression

Enempää en osaa sanoa.

syy seuraus, ja seuraus on syy

11. A song from your favorite band/artist

Minä rakastan Pariisin Kevättä. Joskus aina unohdan jonkun bändin ja poistan sen Facebookin musiikkiosiostani. Niin kävi Pariisin Keväällekin. Joku päivä laitoin Spotifyyn hakusanaksi Pariisin Kevät ja aloin kuunnella. Loppua ei sitten olekaan näkynyt.

Suosittelen kuuntelemaan Johnny Depp -nimisen biisin. Painovoimaa on myös aika mahtava. Mä haluun sua enemmän ku muut haluu on maaginen kappale.

Hyvästi, Dolores Haze

Ja tiennyt en silloin, en tiedä kai vieläkään,

miksi kyyneleitä valuu yhtenään

Et arvaakaan miten sinua kaipaan.

mekkovihaajan mekkopäivitys

Kuva: Ellos

Mekot ovat ihan nättejä, mutta eivät sovi mulle.

Niiden tilalle olen löytänyt jotain paljon parempaa.

Kuvat: H&M

12/03/2011

Nyt jos koska on aika rukoilla. Nimittäin Japanin ja koko maailman puolesta.

Tänä iltana ristin käteni.

Elokuvia, jotka haluaisin nähdä...

Inception. Jo pelkästään sen takia, että siinä näyttelee Leonardo DiCaprio. Lisäksi juoni kiinnostaa, onhan siinä kyse unista ja niiden varastamisesta.

Brighton Rock. Se kertoo nuorisorikollisesta nimeltä Pinkie, joka viettelee Rose-nimisen tytön selvittääkseen, onko tyttö Pinkien tekemän murhan silminnäkijä. Loppujen lopuksi kai tunteet ottavat jonkinlaisen vallan, kummastakin. Haluaisin nähdä leffan siksi, että se sijoittuu menneeseen, ja koska en pidä menneisyydestä kertovista elokuvista, aion nyt astua ulos mukavuusalueeltani. Lisäksi tämän leffan etu on hyvännäköinen pahis.

Wall Street: Money Never Sleeps. Pidän toimintaleffoista, vauhdista ja vaarasta, rytinästä ja moottoriajoneuvoista. Leffassa komeilee Shia LaBeouf, jota katselin myös elokuvassa Eagle Eye, joka oli hemmetin hyvä.

 

Elokuu. Vaikka se onkin suomalainen elokuva - kirosana minulle -, sen traileri on kepeän kesäinen ja lupaava. Lupaus tulevaisuudesta. 

Black Swan. Pyörryttävää tanssia, mielen leikkejä ja mustuutta. Psykologiaa.

Kohtalon valvojat. Jännän juonen ovat käsikirjoittajat keksineet. Seassa tietenkin romantiikkaa, ja Matt Damon! Onko parempaa syytä mennä elokuviin?

 The Departed. Ihan vain kahden komistuksen takia - Matt Damon ja Leonardo DiCaprio.

  

 

Pidän uusista näyttelijöistä. En aina niistä samoista kasvoista, joita näkee aina. Pidän uusista, nuorista lahjakkuuksista.

I'm the lord of the underground

Kirjoitin tämän ylös eräänä yökyläaamuna...


Olin siskolla yötä. Sisko lähti aikaisin kouluun. Kun heräsin, aamu oli harvinaisen kaunis. Aurinko paistoi eikä puiden rungoissa tai latvoissa ollut lumen häivääkään. Ja mikä oli kaikkein parasta, kuulin lintujen varovaista ja iloista laulua - nekin riemuitsivat. Tarvitsin vain sen maiseman sängyssä maatessani uskoakseni että kevät tulee pian, pian saan viettää runsaasti tällaisia aamuja. Pian minulla on oma asunto ja sielläkin vallitsee tällainen aamujen hiljaisuus ja rauha. Vain patterit kolahtelevat välillä tai keskuslämmitys hurisee. Ja kun avaan ikkunan kuulen linnut ja ohiajavat autot. Ja jonain päivänä lokkien vähemmän hienovaraista äänenavausta ja meren äänet. Aallot jotka liplattavat rantakalliota ja laituria vasten samalla kun tuntuu, että laituri irtoaa rannasta ja vie ulapalle. Lupaan sen itselleni.


10. A song that makes you fall asleep
Nyt kun mietin niin tällaista ei oikeastaan ole.
Sen sijaan laitan tähän yhden biisin johon en rakastunut heti, mutta kun kuulin tämän, se jäi ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Se oli yksi mukavista kesistä, mökkireissut ja Opel Calibra mukaanlukien.

Ihanan Volbeatin Radio Girl.

just dance

9. A song that you can dance to

Tehdään yksi asia selväksi - mä en osaa tanssia. Mutta jos ei välitetä siitä, niin tanssimiseen oivia biisejä ovat
Bumpy Ride - Mohombi
Stamp On The Ground - Italobrothers
In And Out Of Love - Armin van Buuren ft. Sharon den Adel
Miami 2 Ibiza - Swedish House Mafia
Memories - David Guetta

eläisinkö ilman näitä

"Muista sä poika se, ettei sillä ole väliä, miltä näyttää. Sisus se ratkasee. Sydän."
    Jay ei oikeastaan kuunnellut. Hän ei kuunnellut ketään kunnolla sinä kesänä, koska oli niin omissa ajatuksissaan ja koska uskoi lujasti, että kaikki pysyisi ennallaan loputtomiin. Hän ajatteli lausahduksen haikeudesta huolimatta, että Joe vain saarnasi kuten muutkin aikuiset, ja nyökäytti päätään sanomatta mitään, sillä hämärässä ja tunkkaisessa huoneessa oli tukahduttavan kuuma ja hän oli pitkästynyt ja halusi päästä pois.
    Hän tajusi myöhemmin, että Joe jätti ehkä juuri silloin hänelle jäähyväiset.


Joanne Harris, Kesäviiniä

05/03/2011

Kaipaan jotakin niin mielettömästi. En tiedä mitä, mutta jotain. Lapsuutta? Kesiä? Mummua ja enoa?


Ei ole hyvä olla.


viel nuoreen vereeni
on kirjoitettu iäisyys


Sisältäpäin olen hyvin yksin.


Ja päivät kuluvat.

tomorrow comes, sorrow becomes his soulmate

8. A song that you know all the words to
Tähän voisin sanoa, että koko James Bluntin levy Back to Bedlam. On muuten mahtava levy.
En voi nimetä yksittäistä kappaletta, koska rakastan niitä kaikkia ja osaan ne kaikki ulkoa. Siihen albumiin liittyy hyviä muistoja. Kesä, Corolla, uimareissut... se oli varmastikin täydellisin kesä ikinä.

they'll never get the best of me

7. A song that reminds you of a certain event
Petri Nygårdin Onko Sulla Pokkaa. Ei, en sano että pidän tästä. Tämä vain muistuttaa minua eräästä onnekkaasta, iloisesta viimekeväisestä päivästä. Sitä paitsi tämä on hauska, jos tietäisitte mitä "tapahtumaa" tarkoitan.
The Rainin legendaarinen Tuuli kulkee, jota yritin opetella Maata Näkyvissä -festareita varten, koska en osannut yhtäkään Rainin biisiä. Kyseessä olivat ekat MN -festarit ever, joihin osallistuin :) Hyviä muistoja siis! Tosi hyviä! Odotan tämänvuotista festariviikonloppua...
Laula ihmisille. Riparibiisimme. En pidä yhdestäkään noista äänitetyistä versioista, ne ovat liian taiteellisia makuuni.
Juha Tapion Mitä silmät ei nää. Tämä muistuttaa siitä, kun ensimmäisen kerran sain hyppysiini levyn Mitä silmät ei nää. Tästä tulee myös mieleen viimekesäinen pikkusten konfirmaatio ja laulukierros, jonka aikana kävimme laulamassa parit biisit kaikille halukkaille pikkusille. Tämän lauloimme omalle pikkuselleni, jonka äiti liikuttui kovasti tästä. Siksi tämä on tärkeä♥
Jennifer Lopezin Mile In These Shoes. Never say ya can't believe. Hyvä biisi, huonoja muistoja.

sil se lähtee mil se on tullukki

6. A song that reminds you of somewhere
Jeff Buckleyn Hallelujah, jota lauloin kahden I:n kanssa kitaran säestyksellä paperille käsin kirjoitetuista sanoista riparilla jonakin viimeisistä illoista. Ennen kuulematta, ennen laulamatta opin tämän biisin hetkessä. Tällä on aivan erityinen merkitys minulle. Tässä on kaikki se armo, kaikki se ääretön rakkaus. Pidän radio editistä vielä enemmän.


Tänään oli uskomattoman hyvä päivä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Tänään kaikki tunnit olivat yhteisiä S:n kanssa, ja ymmärsin taas miten tärkeä hän on minulle. Kun pääsimme viimeiseltä tunnilta neljältä, ja koulun piha oli melkein tyhjä ja päällä perjantaifiilis, tajusin että aurinko paistaa yhä. Miten se lämmittikin! Lumi oli sulanut paikoittain sohjoksi - mikä on kyllä harmittavaa koska ostin juuri ne uudet ihanat kengät, joita en voi pitää lumien sulamisen aikaan (sad face...) - ja liukkaus vähän hävinnyt, oli enemmän tarttumapintaa. Kävimme ostamassa piilarinesteen ja nautimme keväisistä tunnelmista. Puhuimme tulevaisuudesta ja kerrostaloista ja ihailimme uutta, valmistumaisillaan olevaa monikulmaista kerrostaloa Mikonkadulla. Erikoinen, mutta kaunis.


S:n luona söimme erittäin hyvin kaikkea sekaisin, latasin hänelle Spotifyn ja manasimme netin hitautta ja katkonaisuutta. Sitten kävi ilmi että joutuisimme kävelemään takaisin kaupunkiin ja teatterille, mutta eipä siinä mitään. Muutama sensuroitava sana ja takki päälle ja menoksi! Eikä edes kestänyt kauaa.


Näytelmän nimi oli Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä. Näytelmä tuntui aluksi todella typerältä. Se oli yksinpuhelua, siis monologi. Vanhempi mies kertoili elämästään ja lapsuudestaan ja talon hissistä. Sitten hän kertoi kamalia lapsuusmuistoja Pajusen Matista, jota hän pelkäsi. Hän kertoi sukulaismiehestä joka vei hänet vajaan katsomaan neljää suloista miltei vastasyntynyttä kissanpentua jotka tämä samainen sukulaismies sitten tappoi kylmästi heittämällä ne päin seinää ja nauramalla revakasti päälle. Hän kertoi hautajaisista ja häistä.
Miehellä oli joskus ollut koira, joka kuoli juostuaan auton alle. Mies syyttää siitä itseään, ja vannoi koiran kuollessa hänen syliinsä ettei enää koskaan hankkisi uutta koiraa. Tapahtumien edetessä ja olosuhteiden pakosta hän joutui ottamaan koiran jonka nimesi Graceksi, koska hän ihaili Grace Kellyä.


Todella vaikuttava ja upea näytelmä! Se oli koskettava. Rakastin sitä, miten mies nimitti hissiä Enokiksi, koska Kone (Kone valmistaa myös hissejä) luki hissin seinässä sellaisessa paikassa josta sen näki vain peilistä väärinpäin - Enok.


Pitäisi käydä useammin teatterissa. Se on niin erilaista. Pidättelin monessa kohtaa kyyneliä. Annan sille täyden kymmenen, koska se todella yllätti.