where are those happy days? they seem so hard to find

Olin eilen viettämässä naapurin - joka oli myös mun perhepäivähoitaja - synttäreitä. Muhun iski valtava haikeus kun menin meidän lasten leikkihuoneeseen ja näin lasten pienikokoisen pöydän, joka ulottui mua nyt polveen. Muistan hyvin kun olin vielä niin pieni että mahduin istumaan niissä tuoleissa.
Vielä kovempi haikeus iski kun avasin lelukaapin ja löysin tuttuja vanhoja leluja kymmenen vuoden takaa. Löysin muun muassa lempparileluni, taaperoiden koottavan tornin. Mieleen palautui mieletön määrä leikkejä sekalaisena tulvana. Muistan Mulan -kirjan jossa oli siirtokuvia. Että mä rakastin sitä.

Tuttu sama seinävaate eteisen seinällä, sama ruskea ulko-ovi ja samanlainen ellei peräti sama pieni räsymatto ulko-oven edessä. Sama läiskä leikkihuoneen seinässä valokatkaisijan alla, jonka minä ja joku kaverini aiheutimme roiskaisemalla vettä tapettiin.

Seisoessani äidin kanssa lelukaapilla yritin pidätellä itkua. Ajattelin, että jos nyt alan itkeä, en saa sitä millään loppumaan.
Olen unohtanut niin paljon asioita. Jotkut ovat unohtamisen arvoisia, mutta nyt ymmärsin, miten tärkeä paikka perhepäivähoitajan luona oli.

Kuva: Weheartit

inspirations

Kävin Ikean sivuilla kuolaamassa ihanien huoneiden perään. Nämä uutuudet pistivät silmään positiivisella tavalla.

Tässä keittiössä on jotain, mistä pidän. Lattia on ihanan värinen, samoin altaan yläpuolella olevat kaapit.
Jollakin tapaa keittiö on kuitenkin liian moderni.

Ihana ruokailu-/olohuone. Voisin hyvin kuvitella asuvani tällaisessa kämpässä. Ihania värejä. Kauniisti sisustettu erkkeri on plussaa. Siellä kelpaa loikoilla hyvän kirjan kanssa.

Isot ikkunat ja isot valkoiset sohvat = ihastus.

Sisustuksen huolettomuus ja maanläheiset värit luovat ihanan kutsuvan tunnelman. Täälläkin voisin ihan hyvin asua! :)

Kuvat Ikea.

kept playing love like it was just a game

Rakastuin tähän <3

SOI PÄÄSSÄ.

Pidin Maroon 5:sta enemmän nuhruisena poikabändinä. Levy Songs about Jane oli mahtava, ja on yhä edelleen.

yeah I know that everyone gets scared

Näin joku päivä oudon pilven, ja oli pakko kuvata se. Kuvista ei kyllä ihan käy ilmi, millainen se oli. Se näytti ihan hattaralta.

Sekasotkua ennen maalausta.

Tapetit ja lattia suojaan. Lateksimaali ei irtoa kun sitä kerran roiskuu.

Lopputuloksesta postaan joskus toiste. Olen enemmän kuin tyytyväinen kunhan saan tuon tilaamani upean taulun seinälle ;)

Isot aallot ja voimakas tuuli. Meri<3

Kastelin jalkani kun en ehtinyt ajoissa pois alta.

Kallon majakka.

Olisin voinut seistä tuolla vaikka koko päivän.

Kävimme Kallon lisäksi myös Uniluodossa. Uniluodossa ja Reposaaressa on jotain niin ihanan rauhallista ja hiljaista ja unohtunutta. Siitä minä pidän.

sleeping beauty

Näin yöllä jotakin tosi hämmentävää unta. Siinä mm. tappelin hirveästi kaikkien kanssa (entisten kavereiden, pukumiesten ym. kanssa) ja rikoin paljon ikkunoita. Ne ikkunat olivat tosi sitkeää materiaalia eivätkä millään meinanneet särkyä. Lasia ne kuitenkin olivat.

Sitten jossain vaiheessa isälle valkeni että olen rikkonut metsästä kahden puun välissä olevan ikkunan - mitä sellainen teki siellä, ei mitään käryä. Hän ihmetteli miten olen voinut rikkoa sen. Laskin paniikissa itsekseni rikkoneeni viisi ikkunaa ja tiesin, että joutuisin maksamaan niistä kauheat korvaukset. Olin tosi ahdistunut unen läpikin.

Meidän pihalle laskeutui avaruusalus, jonka kyljessä luki VICA. Tekstin alapuolella luki vielä jotain, mutta en muista mitä. Googletin tämän VICA:n, ja sain seuraavanlaiset vastaukset Wikipediasta:

"VICA may stand for:

• SkillsUSA, a career and technical student organization originally known as the Vocational Industrial Clubs of America (VICA).
• The Valley Industry & Commerce Association, in the San Fernando Valley in metropolitan Los Angeles."

Tällaista tällä kertaa.

behind every line is a lesson yet to learn

Huolten jakamista, tsemppaamista, yhteisiä välitunteja, ihmissuhteiden puimista, keskinäistä ymmärrystä, sisäpiirivitsejä, yhdessä nauramista.

Sanoissa friendship ja relationship on perässä tuo ship, joka tarkoittaa laivaa. Ystävyyslaiva? Suhdelaiva? Joku viisas osaisi nyt varmasti kertoa, mistä nuo kaksi sanaa tulevat mutta eikö ole mukavaa ajatella, että ystävyys- ja ihmissuhteet ovat niitä laivoja elämän aalloilla, jotka suojelevat isoilta tyrskyiltä ja kannattavat pinnalla? Joskus ystävyys- tai seurustelusuhteet kohtaavat karikkonsa, niin surullista kuin se onkin. Toisten suhteiden purjeisiin puhaltavat uudet tuulet, houkutellen uusille merille.

Osaisinpa aina kertoa, miten paljon arvostan ystäviäni.

sex and the city

:D

Mr. Big ♥ Abso-fuckin'-lutely!

Musta Sarah Jessica Parker on todella kaunis.

Kaikki kuvat: Weheartit

back to business

Ei tänään ollu niin paha päivä ku olis voinu kuvitella. Ehkä vähän tuntu siltäki ettei koskaan ois poissa ollukkaan.

where you lead, I will follow

Ihana Sara arvotti mua seuraavanlaisella tittelillä:

Kiitos Sara :)

Sitten pitää vastailla muutamiin kysymyksiin:

Lempivärisi? Mulla ei ole lempiväriä, kaikki käyvät. Tosi räikeät ja kirkkaat värit eivät ehkä ole mun juttu.

Paikka jossa haluaisit käydä? Oi, niitä on monia! Voisin nyt tähän pistää Yhdysvallat, Britteinsaaret, Espanja, Kuuba, Alpit, Pariisi, Norsunluurannikko, Havaiji... You name it.

Lempiruokasi? Pyttipannu? Eli makkaraperunat :---) Ketsupilla.

Annan tämän palkinnon Tiinalle ja Katjalle, koska heidän postauksiaan odotan aina innolla :)

a good good life!

Ulkona hämärä ja kauniin tummansininen taivas. Siskon kuisti ja OneRepublic, pikkukissa kyljessä kiinni. Toinen kissa löytynyt ja turvassa.

Levollinen ja ihana tunne. Tältä tuntuu onni, tältä tuntuu kiitollisuus.

she's gonna scream out: "this is great"

Mä en ole ollenkaan tyttömäinen tyttö. Mä inhoan korkokenkiä enkä todellakaan osaa kävellä niillä. Sen sijaan rakastan matalapohjaisia tennareita. Converseista en kuitenkaan tykkää. Ballerinat ovat ainoita "tyttömäisiä" kenkiä joista pidän. Ei mulle muutenkaan sopisi hirveän kukkainen tyyli.

Mulla ei ole kenkiä monta kymmentä kappaletta, vain muutamat ja olen niihin tyytyväinen. Laukkujakaan mulla ei ole kuin muutama. En koe tarvetta omistaa kymmeniä laukkuja jotta voisin valita joka päivä mieluisen. What's the point? Sama kengissä. Mulle on ihan sama jos joku katsoo laukkuani tai kenkiäni että miksi tolla on aina samat, eikö sillä ole muita.

En tunne oloani kotoisaksi hameissa tai mekoissa. Ne eivät sovi mun ruumiinrakenteelleni. Mutta pillifarkkuja ja löysiä housuja sekä shortseja tykkään pitää yllä.

Mulla on lyhyet hiukset ollut jo monta monta vuotta - nyt yritän kuitenkin kasvattaa niitä. Hiusten kasvattaminen on yksi maailman tuskallisimmista prosesseista, koska vähintään joka toinen päivä on bad hair day. Mutta yritän pitäytyä tavoitteessa. Joskus on pakko käydä saksimassa kuivia ja kärsineitä latvoja pois ja sitten on taas poru kun lyheni niin paljon.

Vihaan shoppailua. En koskaan löydä mitään itselleni sopivaa ja jos joku riepu miellyttää, se ei näytä miltään ylläni. Täydellisiä farkkuja on miltei mahdotonta löytää. Unelmieni takkiakin olen metsästänyt jo pari vuotta. Turhaudun, tulen pahalle tuulelle ja masennan kanssaolijoita. En muutenkaan viihdy vaatekaupoissa, en tiedä minne katsoisin.
Pidänkin nettikaupoissa shoppastelusta ja kuvastoista tilaamisesta paljon paljon enemmän.

En seuraa muotia, mitä nyt kuvastoista ja katukuvasta huomaan. Joskus on joitain tiettyjä juttuja kuten tuubikaulaliinat tai uggit (älkää muuten ikinä ostako, puhun kokemuksesta), mutta aina nekään eivät jaksa innostaa. En pukeudu mitenkään massasta erottuvasti, puen ylleni mitä haluan tai mikä on puhtaana. En voi sanoa olevani muodikas, enkä aina osaa pukeutua tyylikkäästi, kuten esimerkiksi siskoni osaa.

Älkää siis koskaan lupautuko kanssani shoppailemaan.

my hands - they were strong, but my knees were far too weak

Jotenkin ahdistaa elämä yleensä. Toisinaan mietin mitä hyötyä mistään on, että miksi edes yrittää tai vaivautua. Tuntuu että olen halvaantunut enkä pysty tekemään mitään. Alan suunnitella kaikkea hienoa ja isoa ja tulevaa ja sitten vaivun masentavaan synkkyyteen; en mä pysty, en osaa, en saa apua, liikaa rajoituksia.

Tuntuuko teistä koskaan siltä?

Elämä tuntuu niin paljolta ottaa vastaan, etten tiedä mitä tekisin itseni ja kaiken kanssa. Ihan hirveä tunne.

Sitten seuraavana päivänä on aivan toinen ääni kellossa ja uskon taas. Ja sitten lakkaan uskomasta.

Halusin vain kirjoittaa tämän.

me and my head high