28. tammikuuta 2012

bits 'n' pieces

Palasia mun huoneesta

Maailman paras kone, Fujitsu kun on <3 

Kaapin maalaus yhä kesken. En kykene tarttumaan maalisutiin :D Maalarinteipit ovat varmaan jo kuivuneet kiinni ovinuppeihin...

Diskopallo roikkuu nyt nyrkkeilysäkin tilalla.

Taulu, johon rakastuin heti nähtyäni sen!

Ikean paperivalaisin, joka on vinossa kuten kaikki muutkin ikealaiset.

Ihanat verhot! Yksinkertaiset ja väri kohdallaan. Munnäköiset.
Mun huoneessa on vielä paaaljon kaikkea, mitä haluaisin muuttaa. Esimerkkinä: haluaisin puulattian, uuden kirjahyllyn, uuden sängyn, haluaisin maalata tämän mun "pöytäni" eli siis lipastotyöpöytähässäkän (oikeaa pöytää mulla ei ole vuosiin enää ollut) valkoiseksi ja haluaisin maalata mun muhkean upottavan rottinkinojatuolin mustaksi tai valkoiseksi. Rakastan rottinkihuonekaluja. Joku mahdollisimman yksinkertainen musta tv-taso ois kiva, vaikka pidänkin tosta vanhasta kirstusta. Se vaan ei sisällä mun tavaroita ja on julmetun painava. Vaatekomeron ovelle ois kiva saada jokin verho vihdoin viimein. Laiskuus, laiskuus. Saamattomuus.

Mukavaa viikonloppua!

26. tammikuuta 2012

jos minä sinun stereoissa soisin

Kyllä se kirjoittaminen vaan kummasti auttaa. Ei ahdista koulujutut oikeastaan enää, mistä tämä kertoo? :D Pitäisi kirjoittaa useammin asiat pois päästä eikä vain pohtia niitä yksin ja pahentaa ongelmaa.

Soitin äsken äidille mun kaksi DJBB:n lempparibiisiä, ja kerrankin äiti kuunteli ihan oikeasti keskittyen pelkästään kuuntelemiseen, ei siis lukenut lehteä tai selannut kalenteria samaan aikaan. Mahtoi olla aika hyvää musiikkia ;)

Näin yöllä jotain tosi siistiä unta - olin Eminemin keikalla ja pääsemässä hänen kanssaan yhteiskuvaan! I like.


Tänään, jos saisin päättää mitä sun kaiuttimistasi tulee, valintani olisi...

23. tammikuuta 2012

a quiet flash

Huonosti mennyt ajotunti, pettymys, vihainen ärähdys, itku. Edellisen postauksen Dirt sopii tämänhetkiseen surkeaan mielialaani tunnelmaltaan ja jopa sanoiltaan jotakuinkin täydellisesti. Kappaleessa mua puhuttelee eniten kertosäe:

A quiet flash
then we all hit the dirt
if I had asked
could you have killed me, dear
when I have passed
will the world still be here
or will it disappear?

Mulla ois inspiraatio tehdä levy, jota voisi soittaa autossa. Tiedän, mitä musiikkia levy sisältäisi. Oikeastaan voisin tehdä muistitikulle playlistin, mutta meidän autoradioon ei pysty liittämään usb-tikkua. Koko päivän on särkenyt pää, nyt se alkaa vihdoin helpottaa. Ahdistaa, koska jossain välissä pitäisi lukea kokeisiin. Kysynpä vaan että missä kun koko päivän olen koulussa ja kotiin tullessa olen valmis kaatumaan sänkyyn. Ahdistaa edes ajatella kokeita. Väsyttää, mutta haluaisin nähdä Nurse Jackien vielä illalla. Ja huomenna on kuudelta herätys. Että mä vihaan aikaisia aamuja.

Opiskelijabudjetin ristiäislahja.

22. tammikuuta 2012

this chill to the bone has a will of its own

Olen aivan rakastunut tähän Don Johnson Big Bandin kappaleeseen Dirt! Tommyn ääni on ihana.


Tänään olin ystäväni pienen tyttövauvan ristiäisissä kamerajalustalla ja kolmella sukkahousuparilla varustautuneena - en onneksi joutunut turvautumaan varasukkiksiin :D Vauva sai kauniin nimen enkä yhtään yllättynyt kun kuulin sen. Vähän erilaisempi, mutta sellaista saatoin odottaa heiltä. Videoin kastamisen, ja vitsit mua jännitti. Kaikki oli kuitenkin tallentunut nauhalle just niin kuin pitikin :) Nyt pitää siirtää ne miljoona kuvaa koneelle, huhhuh. Se tulee kestämään kauan.

21. tammikuuta 2012

long ago and oh so far away

Joskus pari kolme vuotta sitten mun maailmankuvani oli vielä tosi rajoittunut ja naiivi. Ei sillä ettenkö olisi ymmärtänyt elämän realiteetteja, mutta olinpahan vain tosi epäsosiaalinen ja ulkona maailman menosta. Toisaalta sehän kuuluu elämään että varttuu ja kehittyy ja jättää lapsuuden taakseen. Olen aina tuntenut itseni ikäisiäni vanhemmaksi, mutta kun ajattelen taaksepäin niin tosi lapsi mäkin vielä silloin olin. Toisinaan olisi niin ihanaa olla taas lapsi vailla murheita. Silloin ei oikeasti tarvinnut huolehtia mistään, suurimmat velvoitteet olivat lelujen kerääminen pois leikkimisen jälkeen (en kyllä muista pitikö mun kotona koskaan siivota lelujani pois) ja jotkut tosi minimaaliset kotiaskareet - ja jo se tuntui kauhealta aherrukselta. Huomaa, olin laiska jo lapsena ;D Ja miten ihanaa oli leikkiminen! Rakastin barbeja, myös kirjoissa. Osasin kaikki barbikirjat kannesta kanteen ulkoa. Mulla oli myös Belville-sarjan legoja joita rakastin yli kaiken. Yhdellä mun lapsuudenystävällä (tuntuupa hienolta sanoa, että mun elämässä on ollut ihmisiä joita voin kutsua lapsuudenystäviksi) oli monta Belville-sarjan pakettia, ja jopa se hieno linna josta haaveilin. Siis leluja, ihan kaikkea.
Lapsuuden tietokonepelit olivat jotain ihan parasta! :D Meillä hakattiin ihka ensimmäistä Red Alertia, Rac Rally Championshipiä, Wormsia (en koskaan oppinut vaihtamaan aseita) sekä Marion demoversiota jota ei koskaan voinut pelata loppuun asti. Red Alertissa sotivat Neuvostoliitto ja liittoutuneet. Mun lempihahmoni pelissä oli agentti Tanya, jonka saattoi lähettää kiperiin paikkoihin räjäyttelemään vastustajan omaisuutta :D Meillä oli myös joskus sellainen tosi huonon grafiikan peli jossa lasketeltiin alas mäkeä suksilla ja väisteltiin puita ja mörköjä. Se oli joku tosi alkeellinen, en muista sen nimeä. Ihan paras.

Pelin legendaarista musiikkia. 

Lapsena tosi pienet jutut tuntuivat isommilta elämässä. Muistan esimerkiksi miten naapurin perhepäivähoitajan luona askarrellessa tuntui tosi vaikealta saada leikattua saksilla suoraan. Kysyin kerran hoitajaltani että miten hän oikein osaa ja hän vastasi että "Mä olen niin monta vuotta tätä tehnyt." Nii-in. Mä en osaa vieläkään. Aina vapisee sakset johonkin suuntaan.

P.S. Oletteko kuulleet Robinin Frontside Ollien? Aivan ihana! Yleensä inhoan lapsitähtiä mutta tämä poika on älyttömän suloinen. Myönnän, kuuntelin Frontside Ollieta tänään varmaan puoli tuntia putkeen.... ;D

17. tammikuuta 2012

if I could only find a note to make you understand

Autokoulu on siistiä! Olin ajotunnin jälkeen niin mielissäni ja tyytyväinen että taisin hymyillä koko matkan takaisin koululle :D Autoilu on kivaa, ja nämä uudet autot tuntuvat niin huippuunsa laitetuilta. Ohjaustehostin toimii niin että auto tuntuu suorastaan liitelevän kun ratista kääntää. On vaikea kuvitella että meidän autolla voisi jossain kurvissa mennä yhtä lujaa ja edelleen saada ohjattua autoa turvallisesti, siinä kun ei ole mitään hienouksia kuten ABS-jarruja tai luistonestoa.
Onneksi käyn autokoulua talvella, sillä onnistuin jo tänään heittämään risteyksessä perää autolla. On hyvä että saa vähän tuntumaa talvikeliin näin aikaisin :)



Vaikka ulkona on huisin kylmä (ainakin mun mielestäni, oon nykyisin aikamoinen vilukissa) niin sisällä on ihana lämmitellä takkatulen edessä. Suklaakakku ehti harmi vain jo loppumaan.

16. tammikuuta 2012

records are forever

Kolme asiaa hurjan kahden oppitunnin pituisen päivän päätteeksi:




14. tammikuuta 2012

oh the wind whistles down the cold dark street tonight...

Tämä kuva muistuttaa minua tarinasta 101 dalmatialaista ja Cruella de Vilin suvun vanhasta kartanosta.
Vaikka meidän talomme piippu tämä on.

Haluaisin jonnekin kuvamaan autioita taloja ja hylättyjä pihoja. Olisi kiva käydä tyhjissä taloissa sisällä ja ikuistaa huoneita, joissa on joskus ollut elämää. Se voisi olla kiehtovaa. Osaan kuvitella hiljaisuuden, ja satunnaisen tuulen vongahtelun talon nurkissa. Oli jo niin pelottavaa käydä siskon ullakolla että saattaisin kerätä hieman rohkeutta ennen kuin uskaltautuisin yläkertaan. Miksi autiossa yläkerrassa tuntuu kaksin verroin turvattomammalta ja pelottavammalta?

baby I have no story to be told

Pienen hiljaisuuden jälkeen olisi hyvä kirjoitella, mutta mulle ei ole tapahtunut mitään erikoista, enkä ole ottanut kuviakaan. Ainakaan sellaisia joita haluaisin täällä julkaista. Tätä talvea sähkökatkoineen on kestänyt ihan riittämiin, kiitos hei! En kaipaa enää yhtään enempää pakkasasteita mittariin. Torstaina ostin siskolle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kauneushoitolaan, ja päätin että kyllä munkin pitää vihdoin mennä kokeilemaan. Ensi kuun opintotuesta sitten.... ;)

Poistin muuten tuon ylätunnisteen kuvan kokonaan, se vaan ei ole mun juttu. Olen siinä joskus ennenkin pitänyt kuvaa mutta näin on parempi. En sitä paitsi löytänyt täydellistä kuvaa arkistoistani - ja siihen olisi vielä tekstinkin pitänyt sopia.



Yritän skarpata kuvaamisessa, mutta ulkona on niin tylsän näköistä kun aurinkokin näyttäytyy vain joskus.

9. tammikuuta 2012

you should know I suffer the same

Kaksi asiaa: Ulkona on niin kaunista etten saa edes ikuistettua sitä kuviin. Musiikintunnilla lauloin Beyoncéa, Adelea ja Emma Salokoskea niin antaumuksella ja sydämestä että tuli paha olo.

Päätelmä: jonkinlainen luovuuden konflikti?

7. tammikuuta 2012

pyhää vihaa ja suurta rakkautta





Aamulla aurinko pilkisteli ihanasti puiden välistä, joten kävin kuvailemassa. Sain myös mahdollisuuden kokeilla mun toista, isoa objektiivia. Se on teleobjektiivi, joten se vaatii satojen metrien etäisyyden kuvattavaan kohteeseen. Se on sopiva vaikkapa luonto- ja urheilukuvaukseen. Pitää alkaa bongailla lintuja ;D Kirjoittelen tosta kamerasta vielä joskus lisää.

Päivällä menin ystävän luo, ja me leivottiin rocky road cookieseja, jotka näyttivät kyllä ihan avaruuskekseiltä :D Siis tosi epäilyttäviltä. Mulla on kännykässä niistä epämääräisiä suttuisia kuvia. Sitten syötiin sipsejä kunnes ne alkoivat maistua pahalta, juotiin maitoa päälle ja syötiin vähän lisää keksejä. Ja katsottiin Gilmoren tyttöjä <3 Sekä tietysti kuolattiin Joel Kinnamania Cosmopolitanista!

Tulin viimeisellä bussilla kotiin ja oikaisin metsän läpi, jota valaisi ihanasti miltei täysi kuu. Oli pakko pysähtyä matkalla ihailemaan kuuta ja metsää, ja puiden raidoittamaa valkeaa hankea. Jotain tosi kaunista, I must say. Kylmyys ja nenän melkein-tunnottomuus eivät haitanneet yhtään. Mulle tulivat mieleen ala-aste ja Pikku vampyyri -kirjat, joita rakastin ihan täysillä. Siinä teille kunnon vampyyritarinoita :)
Toivoin että mulla olisi ollut kamera siinä tilanteessa. Huomenna tai maanantaina mulla on vielä suunnitelmissa kuvata kuuta mun teleobjektiivilla. Saas nähdä miten onnistuu.

Mukavia viikonloppuja!

6. tammikuuta 2012

mother nature

all this beauty we've been given
this is ours to treasure




2. tammikuuta 2012

we only said goodbye with words, I died a hundred times

Tämä tyttö on nyt officially aloittanut autokoulun, ja meillä on tosi mukavat opettajat, näin olen kuullut ja nyt myös itse todennut ainakin yhden kohdalla. Mua ei oikeastaan enää jännitä yhtään, ja miksi jännittäisi kun kaikki muutkin ovat selviytyneet! Mua pelottaa eniten se teoriakoe, kun liikennetehtäviin on kuitenkin vain 10 sekuntia aikaa vastata. En viimeksikään luottanut itseeni tippaakaan, ja luulin kaikkien menneen väärin. Pitää vaan hakata harjoituksia niin paljon että alkaa sujua. Ja kerrata niitä liikennemerkkejä...

Kohta ajelen kuin Stig konsanaan. Top Gear on muuten mainio ohjelma.
Kuva: Google.

Muistin tänään yhden lemppariartisteistani, jonka olin jostain syystä vallan unohtanut: Rumer. Näin hänen levynsä Seasons of My Soul Sokoksen levyhyllyssä ja piti heti kotiin päästyäni soittaa pari biisiä.
Musiikista vielä, 31. päivä tuli Yleltä Adelen kaunis ja koskettava konsertti Royal Albert Hallista. Mun suosikkini Adelen biiseistä on tällä hetkellä Someone like you. Laulun takana olikin tosi koskettava tarina, ja nyt pidän laulusta jopa enemmän. Tuntui sydämessä asti kun kuunteli ja katsoi miten koko Albert Hall lauloi kappaletta ja Adele itse liikuttui syvästi. Adele omisti yhden lauluistaan Amy Winehouselle <3
Jos Adele tekee yhtä hyvää musiikkia tulevaisuudessa, mun suunnitelmissa on joskus päästä hänen konserttiinsa. Someday...

1. tammikuuta 2012

nothing compares, no worries or cares, regrets and mistakes they're memories made






Viime vuonna lupasin itselleni alkavani syödä ja liikkua paremmin ja enemmän ja lupasin nähdä ystäviäni enemmän. No, ainakin koen olevani sosiaalisempi kuin ennen :D Olen ymmärtänyt mikä elämässä on tärkeää - vaikka vielä on paljon oppimista. En yritä tehdä itsestäni mitään muuta kuin olen. En yritä miellyttää toisia, en yritä teeskennellä heille olevani tosi cool. En jaksa pitää yllä mitään rooleja. Se on ehkä vuoden paras asia.

Tänä vuonna lupaan itselleni... että teen paljon töitä kesän ulkomaanmatkaa varten. Luen ylppäreihin. Olen parempi lähimmäinen. Siivoan enemmän. Murehdin raha-asioita vähemmän. Kuvaan paljon, vielä enemmän kuin tänä vuonna jos se on mahdollista.


Vielä parempia vuosia toivoen hyvää uutta vuotta 2012!