niin paljon sanottavaa

En tiedä kuka tässä blogissa asuu, mutta se en ole minä. Jotain uutta on siis tuleva tai tapahtuva. Olen ajatellut paljon viime aikoina - yksin asuessa ei ole mitään muuta kuin aikaa, etenkin jos osaa kätevästi vältellä tiskivuoria ja imuria, joka kuiskuttelee nimeäni kaapin uumenissa. Olen ajatellut vähän kaikkea, elämää ja itseäni ja sen sellaista. En ole vielä saavuttanut mitään mullistavaa, mutta joitain havahtumisia olen kai kokenut. Ehkä tämä pieni ihminen voi jopa oppia jotain matkastaan.

Nyt, kun olen muuttanut omilleni, on asioita joihin en voi enää palata. En voi palata kotiin asumaan (vitsit, mutta elämä olisikin helppoa jos ei tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään), eikä mikään tule koskaan olemaan niin kuin se ennen oli. Minä vanhenen, kaikki vanhenevat. Minä tulen menemään eteenpäin. Uusiin asioihin. Sellaisiin, jotka toiset ovat jo kokeneet. Elämä on kummallista. Tänne tullaan ja täältä lähdetään. Ja vain kuolema tekee elämästä merkityksellisen.

"Pöydällä kyniä ja paperia

Keskeneräisiä lauseita

En niitä koskaan valmiiksi saa

Ei ole mitään sanottavaa

Silmät kiinni tyhjin ajatuksin

Kaiken todellisen kadotin

Myöhässä viikon on tuo kalenterikin

--

Tyhjää paperia kirjoitan

Ja kerron sinulle sen mitä tarkoitan

Etten lauseita valmiiksi saa

Kun on niin paljon sanottavaa"

Egotrippi - Unihiekkaa

Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan, varoita ei myrsky matkoistaan,

arvaamatta maailman tuulet lastaan riepottaa.

Toisiamme hetken saamme kantaa pitkin maailman pintaa karheaa,

hetken verran kohti taivaanrantaa kurkottaa.

Juha Tapio - Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan