On ollut vähän hiljaista täällä. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta sanat ei tule, ne jäävät jonnekin näppäimistön ja sormien välille ja tippuvat pois taivaan sateina.
Alkuun yhden biisin sanoja:
Goodbye, I've had enough frustration
I won't get stuck, goodbye
This dead end situation
it's just not worth my time
So what's the point of this hell
I know you too well
we're running backwards
Joku aamu pysäkillä naapuri kyseli Manusta. Itkua nieleskellen pudistin päätäni. Eilen illalla itkin itseni uneen.
Koeviikko edessä. Tuttu virsi - väsyttää, ahdistaa, pelottaa. Ajatukset ovat koko ajan ensi viikossa, koko ajan koulukirjat mielessä, mun pitäisi lukea, pitäisi. Luettavana koko uskonnon kirja, koko psykologian kirja, kemiaa, maantietoa ja äikkää. Kemiasta en ymmärrä mitään, en niin mitään. Toivottavasti pääsen läpi.
Matikka nyt joten kuten menee. Tänään laskettiin toiseen asteen yhtälöitä, joiden ratkaisukaavaa en tule ikinä oppimaan. Onneksi on MAOL. Jos löytäisin seltä jotain. En osaa edes käyttää sitä.
Nyt katselen Salkkarit ja keskityn kirjoihin. Pää hajoaa.
Onpa lapsella helppo
laulella vaan.
Onpa lapsella helppo
vailla tuskia maan.
2 kommenttia:
Hyvin sä vedät! Ja aina on mahdollisuus uusia, jos jokin menee aivan persiilleen. Kemiasta on ihan tarpeeks hyvä, jos pääset läpi. Kaikessa ei voi olla hyvä ;)
Huuuh... niinpä. Hope so :)
Lähetä kommentti