Sisko sai joskus lahjaksi tämän upean Seppo Laurellin kirjan, Suomen majakat. Sitä sitten katseltiin lumoutuneena, sen pelottavia kuvia ja upeita saaristomaisemia, Celine Dionin 1 fille & 4 types -levyn soidessa taustalla. Sen salaperäisyys sopi hyvin yhteen kirjan kanssa. Muistan tuijottaneeni yhtä talvista kuvaa, jossa majakan valo osoittaa kohti kameraa, ja samalla soi Le vol d'un ange. Sain kylmiä väreitä.
"Sälgrundin alkuperäinen 3. luokan linssistö on yhä käytössä, joskin valoverkkoon kytkettynä."
Olen aina pelännyt tätä kuvaa. Tuo mies näyttää aivan vahanukelta.
Minusta majakoiden valolaitteistot ovat pelottavan näköisiä.
Voin jo kuvitella puuveneen ja illan sinisen hetken hiljaisuuden, kun airot ja veden loiske ovat ainoat äänet, edessä kohoavat Märketin kallio Ahvenanmerellä ja hiljainen majakka.
Bengtskär.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti