Tämä kuva lumosi minut.
Äiti ja isä etsivät jotain kuvaa sellaisesta laatikosta jossa on sekalaisia kuvia, odottamassa albumiin pääsyä.
Huomasin tämän ja minun oli pakko ottaa se. Tässä kuvassa meidän keittiössä on vanhat tapetit ja lattia, iki-ihanat vihreät verhot ja ihania naisia kahvilla, vai teetäkö juovat?
Tämä on toinen kuva, joka sykähdytti sydäntäni. Äiti pienenä, ja hänen isänsä. Äidinisällä on kainalossaan äidin nukke, ja suussaan tupakka.
En ole koskaan tiennyt, miksi kutsua niitä isovanhempia joita en koskaan tuntenut tai nähnyt. Olen nähnyt vain äidinäidin, Porin mummun♥
Vanhoissa kuvissa on sitä jotain. Sitä jotain mystistä, kultaista. Perheet ovat erilaisia vanhoissa kuvissa.
Kaikilla on arvokkaan näköiset vaatteet ja kasvot ovat kuin filmitähdillä.
Isänisä oli tosi komea. Veljeni näyttää vähän häneltä. Isänäiti oli kaunis, siskollani on hänen piirteitään.
Mietin joskus, mitä isä mahtaa ajatella kun hän näkee isänsä ja äitinsä vihkikuvan. Miltä tuntuu katsella itselle niin rakkaiden, edesmenneiden ihmisten kuvia? Niiden jotka tunsi parhaiten. Miltä tuntuu puhua heistä.
Loppuun vielä The Killersien Somebody Told Me, jonka kertosäettä veljeni toisinaan hokee (:D).
6 kommenttia:
Hitsi, tuo iski suoraan sydämeen tuo kuva -juttu! Mietin välillä ihan samaa ja sitä, miten vanhemmat pärjäävät ilman omia vanhempiaan, jotka ovat aina pitäneet huolta... en ite oo kauheesti nähny isästä ja äidistä kuvia pienenä, mutta nyt tuli hinku etsinä niitä käsiini! :)
Tiedän mitä tarkoitat. Jep, tossa kuvassa on mun isän äiti ja hänen ystäviään.
:( Toi kuva äidistä ja vaarista on niinku taulu. "Jonka kertosäettä veljeni toisinaan hokee" --> :DDD
Niin on, se on hieno. Se on vaan niin pieni et mahtaako se olla edukseen jos sen kehystää? Ei seinällä ainakaan... :\
Ihania naisia tosiaankin. Minä kaipaan kunnon oikeita mummoja. Ennen, kun olin pieni monet mummot pukeutuivat mummo mekkoon vielä ja hiukset olivat tiukasti nutturalla. Ja sitten he leipoivat hyviä ruokia! Tämä siis vielä 80-luvun Suomessa!
Vanhat valokuvat ovat ihania. Ne saavat aikaan oudon kaipuun, jota haikeudeks taidamme kutsua!
Niinpä :) Mummot ovat ihania.
Mutta kyllä mä pidän niistäkin mummoista jotka kulkevat bussilla kaupunkiin ja joilla on mustat prässätyt housut ja tikkitakki ja lompakossa yletön määrä seteleitä, kun ei osata luopua paperirahasta.
Lähetä kommentti