15. maaliskuuta 2011

Hyvästi, Dolores Haze

Ja tiennyt en silloin, en tiedä kai vieläkään,
miksi kyyneleitä valuu yhtenään

2 kommenttia:

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Joskus niitä vaan tulee, ihan ilman että tietäisi itse aina edes syytä siihen. On vain selittämätön surullinen olo. Mulle käy usein niin, jos katson jotain koskettavaa elokuvaa ja alan itkeä niin itkeskelen kauan elokuvan jälkeenkin vielä, tunnen oloni itkuiseksi ja herkäksi pitkän aikaa.

J kirjoitti...

Mullekin käy aina noin. Mikäköhän siinä on, että elokuvat koskettaa niin?