Joskus tuntuu, että mua ei loppujen lopuksi oikeasti tunne kukaan. Sara bloginsa haasteessa mainitsi, että häntä on vaikea laittaa mihinkään muottiin. Ajatukseni selkesivät, näin voisin kuvata itseäni.
Kotona olen se apina, se kakara. Olen varmasti hyvin rasittava. Koulussa nauran paljon, mitä muutakaan voin kun on niin hauskaa seuraa? Kavereiden kanssa on helppo olla iloinen ja tuntea itsensä kevyeksi ja elämän helpoksi.
Mutta kun olen yksin, murehdin ja masennun helposti. Asiat alkavat kiertää kehää kuin sarjakuvassa tähdet pääkipuisen hahmon päätä. Tunnen syyllisyyttä asioista ja olen alakuloinen. Mietin vakavia, epäilen itseäni, etsin huonoja puoliani. Pelkään unohtavani asioita.
Olen usein esimerkiksi miettinyt, mitä kaikkea mun pitää jonain päivänä muistaa kertoa mun lapsille, ja tehdä. Mun pitää kertoa niille unista ja opettaa ne rohkeiksi, haluan että ne lukevat ne kirjat jotka koskettavat mua eniten. Haluan muistaa kuunnella paljon musiikkia ja laulaa raskausaikana - se kehittää lapsen musikaalisuutta. Haluan pitää vauvakirjaa sitten joskus. Pelkään että unohdan tehdä nämä kaikki asiat. Toisinaan haluaisin kirjoittaa listan, jotta muistaisin varmasti.
Haluaisin tietää, millaisena ihmiset näkevät minut. Nuortenillassa perjantaina puhuttiin itsetunnosta, ja esille tuli sellainen asia, että ihminen voi vaikuttaa ulospäin läheisilleen tosi vahvalta ja itsenäiseltä, mutta että tämä henkilö ei välttämättä koe itseään sellaisena. Olen kuullut olevani vahva ihminen, nauravainen, iloinen. Tietävätkö he, että murehdin kaikesta? Että murehdin toisten pärjäämisestä? Että itken usein iltaisin?
2 kommenttia:
Jep, just tota samaa! Mustaki aina sanotaan että jee ku ilone, nauravaine ja positiivine jeejee, kun oikeasti se on kuori, jolla peitän pahan olon. Okei olen sellainen suurimmalta osin, mutta siitä on tullut niin tapa. On helppo piilotta todellisuus vetämällä hymy naamaan. Näin, kun oikeasti saa paniikkikohtauksia ja miettii kuin kuumehoureessa, mitä pitäisi tehdä, mitä se / ne ajattelee tosissaan. Kun vaan pääsis joskus joidenkin ihmisten pään sisälle!
Siis onhan mulla hauskaa ja tällästä mutta mä en oo oikeesti sellanen hahah mul on hauskaa -tyyppi, vaan syvällä sisimmässäni oon vakava ja hiljainen, mut ei mulla paha olokaan oo.
En mä silleen haluis toisten pään sisälle päästä. Mietin vaan että miks oon sellainen kuin oon..
Lähetä kommentti