Syksyssä on jotain tosi ihanaa, ja jotain todella masentavaa. Masentavaa on se, että syksy enteilee talven ja kylmyyden tuloa, ja pimeän tuloa. Pimeä on se, jota mä talvessa inhoan. Saan kaamosmasennusta enkä pääse millään sängystä ylös aamuisin. Joka puolella on pimeää, aamut illat. Joinakin iltoina se on ihan kivaa, istua keittiössä kynttilöiden tai jouluvalojen hämyssä ja nauttia siitä että sisällä on lämmin ja ulkona paukkuu pakkanen. En halua olla ulkona iltaisin koska pimeys pelottaa mua, ihan oikeasti. Olen aina pelännyt pimeää :D Aamuisin kouluun lähtiessä en halua mennä polun kautta vaikka matka olisi lyhyempi - metsässä on pimeää ja kaikki näyttää pelottavalta.
Syksyssä on ihanaa se, kun lehtiin tulee kauniita keltaisia ja punaisia värejä ja ne lentelevät maahan. Toisaalta paljaat puut ovat niin surullisen näköisiä. Syksyllä saa alkaa käyttää villatakkeja ja -sukkia. Sitten odotellaan ensilunta, se on jotain niin taianomaista.
Keväästä pidän kuitenkin eniten, kevään lapsi kun olen :) Silloin luonto herää henkiin ja kaikki alkaa kukkia. Lumet sulavat ja pihatiet muuttuvat ällöttäväksi kuravelliksi. Kevään tuoksu on huumaava. Sellainen maan ja mullan haju joka tulee sulavien lumien myötä. Syksyssäkin on oma tuoksunsa, mutta se ei ole niin ihana.
Jokaisessa vuodenajassa on oma lumouksensa ja jokaisessa on jotakin, mistä en pidä.
2 kommenttia:
Mä en ole vielä keksinyt vuodenaikaa, jota vihaisin. Kaikessa on oma viehätyksensä. Paitsi loskassa.
Jep. Tää sadekin on tosi ahdistavaa sillon kun pitää liikkua ulkona :s muuten saa mun puolesta sataa.
Lähetä kommentti