how I wish I could walk through the doors of my mind

Pimeys kyllä näyttää nyt kyntensä. Mieliala on koko ajan ihan maassa enkä tiedä mitä pitäisi tehdä että saisin tämän ahdistuksen kytkettyä pois päältä. En oikein kykene ajattelemaan mitään muuta. En tiedä ja tavallaan tiedän mistä se johtuu.

Äsken tuli mieleen se, miten paljon ihmiset kuluttavat elämäänsä (valitsin tarkoituksella tämän sanan, voit myös lukea 'aikaansa') koneella. Tavallaan on tosi kamalaa, miten paljon joku laite voi viedä ihmisen aikaa - aikaa, jota voisi käyttää niin paljon paremminkin. Kuten perheen tai ystävien kanssa. Jos joskus vielä eksyn takaisin Facebookiin (ehkä parin vuoden päästä on pakko halvan yhteydenpidon vuoksi), lähden sieltä sitten kun en taas tarvitse sitä. Yhden asian olen myös periaatteesta luvannut itselleni; sitten kun mulla on lapsia, tai lapsia tulossa, en ole Facebookissa, siis ollenkaan. Olisi kamalaa että tuntisi tarvetta käydä tsekkailemassa jotain koko ajan tai tekisi mieli päivittää jotain vaikkapa niistä lapsista. Sen ajan voi taas kerran käyttää paljon tärkeämpään. Bloggauskin on silti eri asia kuin Facebookissa norkoilu, bloggaus on elämäntapa eikä paljon eroa varsinaisen kannellisen päiväkirjan kirjoittamisesta. Hoppas että kaikki saivat tästä ajatuksesta nyt kiinni.

Mitäköhän kaikki ihmiset teki sillä vapaa-ajallaan ennen Facebookin aikakautta? Siis mitä mäkin oikeasti tein, norkoilin kotona tv:n ääressä? Mulla on pieni tekemisen puute ollut naamakirjattomuuden jälkeen. Olen kompensoinut sitä tekemällä englannin tehtäviä etukäteen :D Mutta en kyllä ole kertaakaan kaivannut Facebookia, vaikka olen hyvä koukuttumaan moniin asioihin.

Väsyttää, mutta valvon että näen Greyn anatomian. Katsonko kenties liikaa telkkaria? En, koska katson vain kahta sarjaa ja ne tulevat kerran viikossa kummatkin :)
Mun piti tämän postauksen alkuun laittaa klovnin kuva, mutta ne olivat niin pelottavia että mä en halua katsella niitä joka kerta kun kirjaudun sisään :(

Parempaa viikkoa <3