14. tammikuuta 2012

oh the wind whistles down the cold dark street tonight...

Tämä kuva muistuttaa minua tarinasta 101 dalmatialaista ja Cruella de Vilin suvun vanhasta kartanosta.
Vaikka meidän talomme piippu tämä on.

Haluaisin jonnekin kuvamaan autioita taloja ja hylättyjä pihoja. Olisi kiva käydä tyhjissä taloissa sisällä ja ikuistaa huoneita, joissa on joskus ollut elämää. Se voisi olla kiehtovaa. Osaan kuvitella hiljaisuuden, ja satunnaisen tuulen vongahtelun talon nurkissa. Oli jo niin pelottavaa käydä siskon ullakolla että saattaisin kerätä hieman rohkeutta ennen kuin uskaltautuisin yläkertaan. Miksi autiossa yläkerrassa tuntuu kaksin verroin turvattomammalta ja pelottavammalta?

Ei kommentteja: