7. heinäkuuta 2012

don't run and hide the colours that make you dream

I haven't been everywhere but it's on my list.


Don't let your dreams be just dreams.


If your dreams don't scare you, they aren't big enough.


Not all those who wander are lost.


There is great meaning in life for those who are willing to journey.

Olisi ihanaa tuntea kuuluvansa jonnekin. Mutta musta tuntuu, että mä en kuulu ainakaan tänne. Haluan lähteä jonnekin tosi kauas, haluan etsiä oman paikkani ja nähdä maailmaa, eri maita ja kulttuureja. Mua ahdistaa ajatella, että lukion jälkeen menisin yliopistoon kuten kaikki muutkin ja eläisin peruselämänkaarimallin mukaan, ja että mun matkustelut jäisivät vain matkoiksi. Mä haluan asua ulkomailla, kokea kaiken itse ja nähdä millaista on asua toisaalla. Kaukana toisaalla.

Mä haluan myös oman upean talon ja tietysti mennä naimisiin ja saada lapsia. Mulla on toisinaan ihan kipeän kova kaipuu saada oma talo tai edes asunto, koska rakastan sisustamista ja suunnittelua, sisustuslehtiä, talolehtiä, pohjapiirustusten tekemistä ja etenkin Kannustaloja! Mutta talo ja sisustuskin on pelkkää materiaa, ymmärrän sen nyt. Se on materiaa eikä mulle jää siitä mitään kun täältä lähden. Sekin olisi musta kivaa, että mulla olisi jossakin koti ja matkustelisin ympäri maailmaa ja voisin aina palata siihen kotiini, mutta on rahanhaaskausta olla pitkiä aikoja poissa ja tulla sitten "kotiin" hetkeksi aikaa.


Mutta kun matkustan, mulle kertyy (elämän)kokemusta ja ymmärrystä ja opin itsestäni ja toisista, ja mikä tärkeintä, saan toteuttaa itseäni ja unelmiani. Saan enemmän irti elämää varten. Saan tehdä sitä, mitä rakastan ja saan itselleni sanoinkuvaamattoman paljon onnellisuutta ja elämänviisautta. Saan jotain, mitä en omasta talosta tai opiskelupaikasta saa. Mä haluan kyllä joskus sen talonkin, ja koulut ois kiva käydä vielä nuorena, ja lapsiakin haluan suht nuorena. In the meantime...


Koska elämä on lyhyt, ja koska kukaan ei voi tietää viimeistä päiväänsä, pitää toteuttaa unelmiaan. Miksi muuten meillä olisi unelmia, jos tarkoituksena ei ole toteuttaa niitä? Jokainen päivä tulisi elää kuin se olisi viimeinen, niin ettei mitään jää katumaan, murehtimaan tai harmittelemaan. Mua ärsyttävät ihmiset, jotka haaskaavat aikaansa tehden ei-mitään. Mua pelottaa, että mä en ehdi toteuttaa unelmiani. Se mua pelottaa. Mua pelottaa sanoa pelkojani ääneen. Mutta mulla on yksi johon voin luottaa: Jumala. Koska jollakin on jokin suunnitelma mullekin. Jokin tehtävä, jokin punainen lanka tässä matkassa.

Pelkäämällä ei elämästä tule mitään, on vain mentävä rohkeasti.

Kaikki kuvat: Weheartit

Ei kommentteja: