2. syyskuuta 2012

wake me up when September ends

Tätä iltaa värittää pienoinen melankolia, en tiedä miltä musta oikein tuntuu. Tekisi mieli itkeä, vaikken tiedä miksi. Mietin, miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita. Miksi mä olen aina se, joka ottaa yhteyttä. Tuntuu, että elän jotain välivaihetta, jonka yli haluaisin vain hypätä. En tee tällä hetkellä mitään, mistä nautin tai mistä saan iloa.
Mä vaan opiskelen. Mä vaan odotan, että koulu loppuu.

3 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

:( Tsemppiä! Toi vaihe on tylsä, mutta niin kliseistä kuin tää onkin niin se menee paremmin, kun samalla tekee asioita, joista nauttii ja joista saa voimia. Se on ohi ajallaan, mutta sitten kun se on ohi niin tuntuu, että se meni sittenkin hirveän nopeasti. Ja anteeksi, kun mä oon ainakin ollut tosi huono yhteydenpitäjä :( Oon sitä aina ja etenkin nyt taas, kun nää supermuutokset vie aikaa, energiaa ja ajatuksia. Voimia <3

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Toistan itteeni. Kauniita kuvia <3 Pus <3

ainoukonlintu kirjoitti...

No pääseehän tännekin blogiin taas viimein vierailemaan. :) Tämä oli vissiin suljettuna jonkin aikaa tai ainakin lukijakunta rajattuna? Mukavaa taas lukea ajatuksiasi ja katsoa hienoja kuvia.