the planets bend between us

Äsken taivas oli ihan violetin tummanpuhuva, nyt se on niin kirkas että sattuu kun kohottaa katseensa. Ja siellä näköjään sataa. Mulla on seurana hiljainen talo ja musiikki, tällainen rauha on harvinaista ja tekisi melkein mieli kirjoittaa. Sormet syyhyävät näppäimille.
Pöydällä lojuu joulukortintekele, se on vasta suunnitteluvaiheessa sillä musta on kiva suunnitella kaikki taiteellista silmää vaativat työt huolellisesti ennen kuin teen mitään konkreettista. Nyt: Kings Of Leon. Mahtava olotila.

Olen viime aikoina nähnyt toinen toistaan hullumpia, parempia, uskomattomampia, todellisempia unia. Tällaista unijaksoa en ole koskaan ennen kokenut. Ne unet ovat olleet kuin televisiosarja tai elokuva. En ole halunnut kirjoittaa uniani ylös tai kirjoittaa niistä tänne, sillä mulla on sellainen taikausko että hyvät asiat katoavat kun sanon ne ääneen tai jos kirjoitan niistä, jos ne tulevat ilmi sellaisella tavalla että muutkin saavat tietää niistä. Jos nyt lakkaan näkemästä niitä unia niin on sitten ihan todistettu fakta mistä se johtuu.