28. joulukuuta 2012

I'm on my way so don't close that gate

Joka kerta kun mä ajattelen Suomen tai koko maailman taloudellista tilannetta, mua alkaa ahdistaa aivan älyttömästi. En tiedä onko se ihan normaalia ottaa asiat niin raskaasti. Mä näen tulevaisuuden Suomessa todella huonona ja pelkään sitä. Viimeinen naula arkkuun tuli tänä aamuna, kun kuulin että jokainen yli 18-vuotias on velvoitettu maksamaan Yle-veroa. Siis uskomatonta. Mua se ei onneksi koske sillä olen opiskelija eikä mulle ole muita tuloja kuin mahdolliset kesätyötulot. Mutta ihan tosi! Eikö se riitä, että yksi kotitalous maksaa? Ei, jokainen taloudessa asuva tienaava täysi-ikäinen. Mä melkein huusin ääneen kun kuulin sen uutisen.
Musta Suomessa tehdään niin idioottimaisia ratkaisuja ja kaikki ajetaan alas. Suomeen jääminen ei ole mitenkään houkutteleva vaihtoehto mulle enää. Surullista. Ja se STX:n telakkajuttu. Well handled!

Toisaalta musta tuntuu oudolta kirjoittaa tällaista koska olen kuitenkin niin nuori ja tuskin ymmärrän politiikkaa tarpeeksi, mutta kyllä mä hitto soikoon tiedän miltä musta itsestäni tuntuu! Ahdistaa, ahdistaa joka kerta kun ajattelen tätä asiaa. Luin jostain jonkin tutkimuksen että suomalaisnuoret näkevät tulevaisuuden epävarmana ja mä mietin silloin itsekseni että yhdyn tähän kyllä hiljaa itse mielessäni.... nyt voin sanoa sen ääneen. Mulle jotenkin tuli mitta niin täyteen. Toivottavasti auttaa vähän mun tuntoihini että kirjoitan sen tänne. Yleensä se helpottaa, kun saa asian sanottua. Mulla on tapana miettiä kaikkia asioita yksin ja padota niitä sisälleni. Tietyistä asioista en puhu koskaan ystäville tai kenellekään. En esimerkiksi koskaan puhu kenellekään peloistani enkä yleensä mistään ahdistuksen tunteista, sellaisista isommista kuten tämä. Mietin niitä vain yksin pienessä päässäni päätymättä koskaan mihinkään ratkaisuun. Kaikki vain ahdistaa.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Eilen juteltiin Englannin-vieraan kanssa yhteen yöllä kunnes hän lopulta joutui lähtemään kotiin. Parannettiin maailma ja pohdittiin syntyjä syviä. Mun haluni lähteä au pairiksi vain vahvistui. Kirjoittelin joku päivä kunnon liudan au pair -hakemuksia. Keep your fingers crossed.

Noustessani portaita yläkertaan mulla soi päässä Lana del Reyn biisi, jossa lauletaan jotenkin sopivasti

come on, let's ride
we can escape to the great sunshine
I know your wife and she wouldn't mind
we made it out to the other side
we made it out to the other side
we made it out to the other side...

ja joka kerta kuunnellessani tätä biisiä ajattelen lähtemistä.

8 kommenttia:

Sarianna kirjoitti...

Tuttu tunne.. Ahdistaa ja tuntuu, että maailma kaatuu päälle ja jään jonnekin pimeään ahtaaseen loukkuun... :ss Haluan pois! Mikä ne ihmiset on aivopessyt? En mäkään ehkä paljoa tiedä mistään, mutta silti sen tiedän, että ei hyvin mene..

Jenni kirjoitti...

Musta tuntuu samalta. Meillä oli syksyllä talousseminaari jossa istuttiin yli kaksi tuntia ja kuunneltiin kuinka maailmantaloudella tulee kuulemma menemään vielä hetken aikaa huonosti. Ja työpaikat tulee kuulemma vähenemään. Alkoi ahdistamaan ihan hirveästi.

Ja siihen päälle suomalaisten poliitikkojen päätökset. Suoraan sanottuna ne on kaikki mun mielestä tyhmiä. :D

J kirjoitti...

Ahdistaa, ahdistaa. Jotain järjen ääntä kaivattaisiin.

Jenni kirjoitti...

Käytiin itse asiassa tätä STX asiaa eilen kansantalouden tunnilla läpi. Kuulemma STX Finlandin emoyhtiö Koreassa on konkurssin partaalla. Monet siihen sijoittaneet ovat vaatineet sen tytäryhtiöiden myymistä velkojen maksuun. Näitä kun ajattelee, niin en ihmettele ettei valtio halunnut sellaiseen sekaantua. (musta on tullut liikaa liiketalouden opiskelija:D)

Mutta opettaja oli mun kanssa samaa mieltä (ainakin luin niin rivien välistä), että Suomen talous ei kestä jos laivateollisuus häipyy Suomesta. Se kun työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä. Mä niin toivon että poliitikot ottaa nyt oikeesti ne lasit silmiltään ja alkaa tekemään sitä mistä ne palkkaa saa...

J kirjoitti...

Ahaa, kiitos täsmennyksestä. Niin, onhan se tosi tärkee juttu Suomelle ollut aina.

Oli jotenkin tosi irvokasta, että ensin menetettiin se laivatilaus ja heti tyyliin seuraavana päivänä alkaa uutiset yt-neuvotteluista.

Millon me muuten voitais nähdä? Viimeks ollaan nähty joskus sun lakkiaisissa, eikö oo kauheen pitkä aika? Voit sitten muuten odottaa kutsua mun yo-juhliin jahka tästä kirjoittelen ylioppineeksi :)

Jenni kirjoitti...

Olisi upeaa nähdä! :) Viimeistään sitten sun yo-juhlissa. ;) Mutta olen tässä vähän miettinyt, että nyt kun meillä on vihdoin ja viimein sohva ja asunto alkaa näyttää siedettävältä, niin voisi kutsua tyttöjä viettämään tyttöjen iltaa tässä jossain vaiheessa. :) Täytyy katsoa koska aikataulu antaa tähän periksi! :) Toivotaan että mahdollisimman pian, siitä kun on ihan liian pitkä aika kun ollaan viimeksi nähty kunnolla :)

J kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä! Pistäpä viestiä sit kun tiiät paremmin, numero on edelleen sama :D

Olis kiva myös saada meistä kaikista yhteiskuvia muistoksi, ulkomaat kun kutsuu lukion jälkeen. Sitä paitsi eipä taida olla muita kuin Satun synttäreiltä? :)

Jenni kirjoitti...

Ei mun mielestä ole kuin se kuva :D Mä kehitin juuri yhden kuvan meistä! :)