Mä näin ihan hirveän ahdistavaa painajaista, jossa myöhästyin uskonnon yo-kokeesta. Unessa koulu oli sokkeloinen kuin laivan hyttiosasto. Kerrosten välillä oli tikkaat, ei portaita. Sukellusvenemeininkiä. Harhailin etsimässä sitä paikkaa, jonne yo-tulokset tulevat ilmoitustaululle. Mun mukana oli mm. S ja muita abeja. Loppujen lopuksi me päätettiin palata takaisin alkupisteeseen, mentiin katsomaan isoa seinällä olevaa marmorilaattaa johon oli kaiverrettu kaikki huoneet ja niiden sijainti ja kerros. Laatta oli samaa materiaalia kuin hautakivet. Löysimme laatasta sen paikan, jota etsimme ja lähdimme uudelleen matkaan. Loppujen lopuksi minä jäin yksin tutkimaan pisteitäni, kun muut lähtivät jo liikkasalille.
Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, se oli miltei kymmenen. Hitto että pelästyin! Miten se saattoi olla jo kymmenen? Lähdin äkkiä kohti liikuntasalia, mutta sinne pääsikin meidän pihakaivon luota. Kaivoin lunta betonisen luukun edestä ja koputin betoniluukkuun, joka oli siis ovi. Meidän koira makoili siinä lumessa mun vieressä (koira, joka siis kuoli puolitoista vuotta sitten). Katsoin mun kännykkää, ja joku oli soittanut mulle. Kaivoin vähän lisää lunta luukun edestä ja koputin uudestaan, kovempaa. Kukaan ei edelleenkään avannut ovea.
Sitten otin kännykän taskusta ja soitin siihen numeroon, josta joku oli soittanut mulle. Se ei ollut rehtori vaan joku nainen. Kun nainen vastasi, kysyin että pääsisinkö tekemään ylioppilaskoetta. Naisella oli ilahtuneen oloinen ääni ja hän sanoi että "Joo, totta kai pääset" ja alkoi selittää, että minun on tehtävä koe myöhemmin keväällä Laurea-ammattikorkeakoulussa. Koetta ei voinut tehdä mun kouluni paikkakunnalla enää, kun olin kerran myöhästynyt kokeesta.
Joo, ymmärrän miten sekavalta tuo uni kuulostaa. Excuse me, en voi sen sekopäisyyttä yksityiskohtaisemmin selittää. Taisi olla joku enneuni, sillä uskonnon yo meni huonosti :D Olin opetellut kaikki väärät asiat, ihan tosi. No, onneksi yhden asian osasin kunnolla, nimittäin "islamin perusopit". Kaikkiin muihin mun piti vähän soveltaa. MUR.
Huomaa muuten, että olen vähentänyt sokerin käyttöä. Ostin tämän päivän koetta varten irtokarkkeja, ja nyt mua oksettaa enkä oo syönyt niitä paljon. Ei oo vieläkään oikein iskenyt tajuntaan, että ENÄÄ EI TARVII LUKEA! AH!! Odotan sitä hetkeä, kun sen oikeasti tajuaa. Ei tarvii ottaa ainuttakaan kirjaa enää vastenmielisesti käteen ja alkaa päntätä. Siitä on tullut ilman normi olemisen tila tässä viime aikoina.
Mua ahdistaa vieläkin toi aamuinen uni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti