ja sä voit poistuu hymyillen

Mulla oli tänään tosi kiva päivä! Suoritin nimittäin kakkosvaiheen arvioivan ajon ja ajoin uutta isoa katumaasturia! Se oli lystiä, ja vitsi mikä ajomukavuus. Ihana, pehmeä kytkin ja saumaton vaihteisto. Vähän toista kuin meidän Volvolla...! Perjantaina meen liukkaan radalle kruisailemaan, so much fun! Ai pitääkö siellä jotain töitäkin tehdä vai pitää vaan hauskaa? Oon mittarien mukaan tosi taloudellinen autoilija, minkä kyllä tiesin jo etukäteen. Kiva saada varmistus, nyt voin marmattaa isälle moottorijarrutuksesta ;)

Kesäinen Reposaari vuodelta 2009. Kuva otettu Canon PowerShot A2000 IS

Olin oikeasti tosi jännittynyt, koska jouduin ajamaan ihan tuntematonta autoa (ei ongelma sinänsä, mutta uuden auton vaihteisiin ja polkimiin tottuminen kestää aina hieman aikaa) ja koska en ole ajanut kaupungissa juuri ollenkaan kortin saamisen jälkeen. Me ei onneksi ajeltu kaupungissa lainkaan. Ihanaa, kun vieressä istuu joku joka ei koko ajan valita kaikesta mitä teet auton ratissa, kuten esim meidän isä joka meinaa aina hyppiä penkiltään rattiin kun teen hänen mielestään jotain väärin - jos vaihdan vaihdetta hänen mielestään liian aikaisin tai jos odotan jotain autoa risteyksessä vaikka olisin ehtinyt ennen sitä tai jos ajan hänen mielestään liian lujaa. Se myös huomauttelee koko ajan kaikkea täysin itsestään selvää, kuten vilkun päälle laittamista tai jarruttamista. Haloo, en ole ensimmäistä kertaa ratissa! Mä varmaan tiedän miten autoa ajetaan, mulla on kortti ollut kohta vuoden. On sitä vilkkua muutamat kerrat tullut käytettyä, niin eiköhän se oo jo ihan tuttu viiksi. Kertaakaan en oo autoa naarmuttanu (kuuluisat viimeiset sanat ja niin edelleen).

Laitoin ruokaa uuniin ja tulin mun huoneeseen ja kun laitoin valon päälle, saman tien kuului poks ja yksi lampuista jotenkin räjähti. Lampusta lensi jotain juttua pitkin mun huonetta, lamppu oli irronnut kannastaan kokonaan ja roikkui valaisimesta epäilyttävästi, mutta lasi ei ollut mennyt rikki.

Kuva otettu Canon PowerShot A2000 IS

Niin ja hei, paras asia pitkään aikaan: liput J. Karjalaisen keikalle tilattu! Mä olen niin innoissani, oon pienestä asti kuunnellut sitä ja nyt vihdoin pääsen katsomaan sitä. Sen uusi biisikin on tosi hyvä ja nerokas.

Mulla on aamusta asti soinut päässä Haloo Helsingin Huuda. Siitä otsikko. Se on biisi jota mä en kestä, vihaan sitä ihan yli kaiken, musta se on tosi huono.