Milloinkohan oon postannut jotain oikeasti tärkeää? Jotain muuta kuin kauniita kuvia ja tyhjänpäiväistä lätinää? En osaa enää kirjoittaa mistään mikä koskettaa mua. Toivon, että mun blogi olisi samanlainen kuin ennen, pohtisin asioita, ottaisin puolia ja sanoisin mielipiteitä ja kirjoittaisin tärkeistä asioista. Koska kuka oikeesti jaksaa vain katsella kivoja kuvia? Ja milloin viimeksi edes haastin itseäni kun otin kameran käteen? Tää mun harrastama lähikuvien näpsiminen ja kivoihin yksityiskohtiin tarkentaminen nyt ei vaadi hirveesti taitoja. Ja mitä ei kuvaajana osaa, se on helppo korvata kuvanmuokkausohjelmilla.
Mä oon tosi pessimistinen ja kyyninen. (Nyt piti tarkistaa, että varmasti tiedän mitä kyyninen tarkoittaa.) Mä en oikein usko ihmisiin enkä yhteiskuntaan enkä oikeudenmukaisuuteen. Tässä maailmassa on niin paljon pahaa, niin paljon välinpitämättömyyttä, niin paljon turhuutta. Ihailen sokeasti sitä aikaa, kun lapsille pidettiin kuria ja kouluissa kunnioitettiin opettajia ja kun kodeissa luettiin Raamattua. Vihaan tätä vapaakasvatusta. Vihaan sitä, että ihmiset eivät ajattele. Jossain kuollaan nälkään ja sotaan ja täällä läträtään viinalla niin kuin elämässä ei olisi mitään muuta. Tämän mä oikeasti haluaisin sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti