Siinä oli yksi elämäni ihanimmista kokemuksista, vuosikertaa -95 rippileiri. Pidin päiväkirjaa, tiivistelmää tulee kunhan olen saanut levättyä (nukuin viimeisenä yönä kaksi tuntia, muu aika meni puoli neljästä noin viiteen lettuja paistaessa ja loppuaika leirikeskusta teippaillessa, kikattaessa ja vahingossa bustatessa meitä :D Väsymys vei veronsa, enkä jaksanut oikein keskittyä, niinpä kilisi ja kolisi enemmän ja vähemmän.)
Sanaton kiitos kaikille leiriin osallistuneille. Ihanaa. Mahtavaa. Pyhä Henki selvästi läsnä. Autuutta. Rakkautta. Haikeutta. Kyyneleitä. Iloa. Riemunkiljahduksia. Anteeksipyyntöä. Anteeksiantoa.
KIITOS ♥
Paluu arkeen hiljainen ja yksinäinen, isäkin sairaalassa. Vain minä, sisko, tietokone, olohuoneen sohva ja tv:stä tuleva leffa There will be blood.
1 kommentti:
♥ ja voimia.
Lähetä kommentti