Kaija Koon ihanuuksia:
Seitsemän meren lokikirjaan
kirjoitan "väsyin entiseen miehistöön"
Ja kaikessa rauhassa niin hiljaa
on uusi laiva valmiina lähtöön
Miten tämä kuvastaakin tämänhetkisiä fiiliksiäni niin hyvin? Kaikki on vähän enemmän ja vähemmän vinossa ja kumollaan, enkä osaa koota niitä enää takaisin. En tiedä mitä ajatella tästä kaikesta.
Koskaan ei voi olla nykyisyydestä varma, koskaan ei tiedä mitä toinen oikeasti ajattelee. Ketään ei lopulta tunnekaan, ei osaakaan enää tulkita. Keinuttelee vain luulojen lempeissä aalloissa täysin tietämättömänä todellisuudesta.
Ja kun luulet, että kaikki on hyvin, joku tulee aivan salaa ja hiljaa, vetää maton jalkojen alta, eikä sen alla pohjaa enää ole. Ei koskaan ollutkaan, tai sitten se on kulunut pois hiljaa ajan myötä. Ei se kestä vihaa eikä raivoa, ei rakkautta, suruja, ei kestä kyyneleitä, murtuu pois.
Minä tiedän sinun aina olevan siellä
mihin ikinä tieni mennä voi
Aivan tiettömälläkin tiellä minun tuulessani soi
Ja sitten katkelma yhdestä biisistä, jota olen aina rakastanut.
Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?
Hän on piirtänyt viestin karttaan,
siellä lukee: "Vie minut turvaan."
Ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään
Kaija Koota olen rakastanut koko ikäni, pienestä asti. Muistan ne syyspäivät kun kaiuttimista soi joku näistä unohtumattomista kappaleista ja äiti teki munakokkelia. Kaija Koo on kuolematon ♥
Sotilas tuntematon kulkee
ei muista mutta tuntee
Aamulla tulimeren
kuumilla aalloilla keinuneen
Juurelle puun hän istuu
kuvaa tyttönsä katselemaan
Silmiä se kirvelee
kun on nähnyt liikaa
Mutta enemmän se koskee
kun kotiin kirjoittaa
P.S. Paha tuuleni katosikin heti kuin tuhka tuuleen, wonder why?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti