I'm just chasing time again

Ikävöin menneitä kesiä, menneiden kesien ihmeitä ja ihmisiä. Entisiä lauluja, vanhoja nauruja. Sitä kesää, jona ajoimme joka päivä uimaan fiilistellen automatkalla James Bluntin musiikilla. Lauloimme mukana kovaan ääneen. Kaipaan sitä kesää, jona luimme Joanne Harrisin kirjaa Kesäviiniä

I'm not calling for a second chance
I'm screaming at the top of my voice
Give me reason, but don't give me choice
'Cause I'll just make the same mistake again


And maybe someday we will meet
And maybe talk and not just speak
Don't buy the promises 'cause
There are no promises I keep,
and my reflection troubles me

Kaipaan sitä kesää, jona äiti osti kalasalaattia ja söimme ulkona, me tytöt. Äiti, minä ja sisko.
Kaipaan öitä, jotka nukuimme huvimajassa. Luimme siellä siskon kanssa illan hämyssä, ja minä pelkäsin käärmeiden pääsevän sisään. Tungin barbikirjapinoja pikku huoneen nurkkiin. Muistatko?

Ikävöin talvea, jona kävelin yöllä pää kenossa katsellen tähtiä. Se oli yksi onnellisimmista talvista, koska silloin kaksi minulle rakasta ihmistä seurustelivat ja eläminen oli helppoa.

Kaipaan lapsuutta, jolloin onni oli jokapäiväistä ja sokea maailmankuva oli tarpeeksi. (Isääni lainaten: "Lapsel on lapsen maailmankuva.")

Ihmeellistä, miten paljon muistaa kun oikeasti alkaa ajatella. Miettii ankarasti jotain kesää, jotain uimareissua. Ja yhtäkkiä alkaa muistaa ihmisiä ja kaikenlaisia tapahtumia niiltä päiviltä.

Do you remember the day when my journey began?
Will you remember the end of time?

in the endless night