Viime yönä näin jotain aivan hullua unta, jossa hakkasin jonkin punaisen puutalon seinään puisia valkoisia kirjaimia ja niistä muodostui lause Minä puhun verta. Minä puhun verta. Hyi hitto.
Sitten siitä talon ohi kulki joitain vanhempia ihmisiä ja he tuijottelivat minua ja touhujani paheksuvasti, joten otin kirjaimet irti. Koko unen ajan tunsin kamalan syyllisyyden tunteen. Unessa minä myös lensin meidän kuistilla ja autotallissa. Se painottomuuden tunne oli huimaavaa, uskomatonta. Samanlaista kuin joskus sängyssä silmät kiinni maatessa tuntuu siltä, että sänky kieppuu ilmassa. Onko teistä koskaan tuntunut siltä?
Tänään luin loppuun Joanne Harrisin kirjan Appelsiinin tuoksu. Toinen niistä kirjoista, jotka muistan hyvin elävästi. En muista, lukiko siskoni sitäkin minulle, vai luinko sen itse. Anyway.
Kaikki alkoi viattomasti yhdestä varastetusta appelsiinista hedelmäkojun luona Angersin torilla. Vain ystävällinen silmänisku, ja nuori saksalainen sotilas lumosi yksinäisen, isättömän yhdeksänvuotiaan. Sinä saksalaismiehityksen kesänä Framboise sisaruksineen pääsi kielletyn hedelmän makuun.
Mutta pienestä vilpistä kasvoi suuria valheita. Ja lopulta murhenäytelmä, joka pakotti Framboisen perheineen pakenemaan kotikylästään Loiren varrella.
Kun Framboise leskeksi jäätyään palaa kotitilalleen ja perustaa pienen ravintolan, sota-ajan synkistä tapahtumista on kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Mutta kyläläiset eivät ole unohtaneet.
Enkä osaa vieläkään olla itkemättä.
7 kommenttia:
En tiedä vaikuttaako ihmisten unien näkyyn valon lisääntyvä määrä, sillä olen itse ja ystäväni nähneet varsin outoja unia viime aikoina. Vai vaikuttaako kuun läheisyys... vai monet luonnonkatastrofi. Minusta kaikki on yhteydessä toisiinsa tässä universumissa.
Melkoinen pätkä kirjasta...Sai aikaan inhon kylmiä väreitä...
Niin, en tiedä. Ainakin lähiaikoina tapahtuneet asiat on varmasti vaikuttanu.
Mutta mä vakuutan, että tää kirja on koskettava! Joanne Harris on poikkeuksellisen hyvä kirjailija. Rakastan tätä kirjaa :)
Wow mikä uni! Todella erikoinen, samalla kertaa karmea mutta myös mielenkiintoinen. "Minä puhun verta." Jäin miettimään tätä.
Minäkin näin viime yönä todella omituista unta. Vastaavaa en ole aiemmin nähnyt. Pitäs kirjottaa siitä blogiini.
Joo, kirjota! Muakin jäi vaivaamaan mitä se tarkoittaa.
Hyi sairas, mikä uni. Jotenkin jäätävää, että näit mitä siinä luki ja muistat sen vielä herättyäsi. Voisi ajatella, että olisit vain hakannut niitä kirjaimia seinään etkä muistaisi/olisi unessakaan tiennyt, mitä sanoja niistä muodostuu. PS. Aika hauska sanavahvistus: alexpus :DD
Onko mulla sanavahvistus? Oho, en muistanutkaan. Häiritseekö se? Voin ottaa pois, en tykkää siitä itsekään.
Nii, se on kyl aika karseeta... Säkin olit siinä unessa :D Sun piti tulla hakemaan mua mut sanoin että mee edeltä joten jouduin kävelemään pikatieltä päin kotiin yksin ja pelkäsin et se susikoira hyökkää. En muista oliko se koira siellä.
Ota pois vaan, ärsyy ku meinaa jo klikata kommentti-ikkunan kii ni sit viel jotai lgösdjgishg pitää kirjotel ;P
Lähetä kommentti