10. huhtikuuta 2011

voitko kuvitellakaan, Kuussa kävelty on

Sen ensimmäisen kerran kun tapaan isosetäni, hän toivottaa minulle lähtiessäni kaikkea hyvää elämään. Aivan kuin emme tapaisi enää koskaan. En silti tiedä tapaammeko. En ole koskaan nähnyt häntä, ja hän on jo iäkäs. Pelottavaa ja surullista, miten ihmiset vain alkavat elää omaa elämäänsä. Miten ei koskaan tule lähdettyä katsomaan toista.
Kukaan ei ole koskaan koskettanut minua sanoillaan tai teoillaan yhtä paljon kuin hän.

Se toivo on, että kerran näemme kaikki toisemme.

Kädessään hän joka päivä kantaa
tietää kaiken mitä tarvitsen
päivän kuormat, levonhetket antaa
murheen niin kuin ilon seesteisen.
-Virsi 338

Itkevälle sydämelle Samuli Edelmannin tulkitsemia virsiä.

2 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

338 - yksi kauneimmista virsistä ♥

"Miten ei koskaan tule lähdettyä katsomaan toista." Liian tuttua, liian tuttua.. :(

J kirjoitti...

Se on kyllä tosi kaunis virsi - ja surullinen! Niin, ehkä sitä ajatellaan että aikaa on. Sit niistä päivistä tulee vuosia.