silmiä se kirvelee, kun on nähnyt liikaa

Tänään oli juhlasalissa joku kansainvälisyyspäivätilaisuus, koska eilen oli Eurooppa-päivä. Lavalla oli kolme naista, yksi ukrainalainen ja yksi afganistanilainen sekä yksi Unicefin edustaja.

Mua on jotenkin aina koskettanut kaikki köyhyys ja sorto ja kaikki mitä kehitysmaissa on meneillään. Ehkä siinä on osasyy, miksi haluaisin rauhanturvaajaksi. Haluaisin että meille otettaisiin Plan-kummilapsi. Mulle on tärkeää saada auttaa toisia, etenkin niin vähäosaisia kuin kehitysmaiden asukkaat. Haluan jonain päivänä vapaaehtoiseksi. Jos ryhdyn ambulanssinkuljettajaksi/ensihoitajaksi, liityn Lääkärit ilman rajoja -järjestöön ja lähden kriisialueille auttamaan. Mutta koska kammoan verta ja piikkejä, tämä on ongelma.

Tietysti on monia muita tapoja auttaa. Tänään kuulimme, mitä esimerkiksi eurolla saa aikaan. 50 eurolla saa aivan uskomattoman määrän apua tarjottua. Tuntuu vaikealta ajatella, että meillä on asiat täällä niin hyvin, ja että samalla planeetalla elää ihmisiä äärimmäisessä hädässä. Tuntuu myös uskomattomalta, miksei mikään apu auta. Mikseivät miljoonalahjoitukset paranna asioita? Monet yksityis- ja julkisuuden henkilöt lahjoittavat suuria summia hyväntekeväisyyteen. Miksi yhä voi olla niin kurjat oltavat jossain päin maailmaa? Onko hätää kärsiviä niin paljon, ettei apu ylety kaikille?

Joistakin tuntuu ehkä siltä, että oma opintotuki on naurettavan pieni. Opin tänään arvostamaan sitä sata kertaa enemmän. Siitä voisin itsekin auttaa toisia. Sisko sanoi lahjoittaneensa lukioaikanaan säännöllisesti WWF:lle rahaa. Mä haluaisin tehdä sitäkin. Siksipä päätin että ryhdyn kuukausilahjoittajaksi. Aion myös jonain päivänä ryhtyä vapaaehtoiseksi auttajaksi.

En mä tarvitse niitä hienoja vaatteita ja uusia kenkiä joita kaikilla on. En tarvitse sitä 70 euron nahkatakkia, joka on tehty ties missä alipalkatulla työvoimalla. En tarvitse sitä kannettavaa tietokonetta joka on tehty hajoamaan viiden vuoden kuluttua ostosta, ja jonka osat on valmistettu - edelleen - halpatyövoiman maissa.

En tarvitse sitä hiusväriä jolla hankkisin itselleni vain syövän. Sillä hiusväripurkin hinnalla maksan jollekin lapselle koulukirjat.

Voisin nyt vaahdota tästä loputtomiin. Luulen, että toin pointtini esille. Tämä kosketti ja koskettaa. Auttakaa tekin, kaikki pystyvät. Tähän tarvitaan kaikkien apua - enkä yritä olla tekopyhä.