siellä missä aallot lyö rantaan ja palmupuut huojuu

Halojaa, Kreetalta palattu ankeaan ja kylmään Suomeen ja kouluun, iuh. Vähän niinku ehdin päästä loman makuun tossa... Reissu oli antoisa, lämmin ja ylitti odotukset! Menolento oli mukava ja tasainen, paluulento sitten taas ihan eri maata. Airbus oli astetta rajumpi menopeli :D

Romanian-Bulgarian päällä oli aika kamalaa turbulenssia ja tuli paha olo. Kaiken kruunasi lapsi, joka itki niin räkäisesti ja niin kovaa kuin vain mahdollista koko matkan Latviasta Helsinkiin, puolitoista tuntia. Ihan uskomatonta.

Eka päivä oli vähän shokkipäivä. Hanian lentokentällä kaikki näytti tosi ankealta ja bussimatkalla Hanian halki Plataniaksen lomakylään mietin itsekseni, minne olen oikein suostunut lähtemään. Roskia oli kaikkialla, eikä liikennesäännöistä ollut tietoakaan. Mutta jo ensimmäisen päivän iltana olin vallan rakastunut Kreetan karuun kauneuteen roskista ja syksystä huolimatta.

Ekana päivänä oli Välimeressä myös isoimmat aallot, siis tosi isot. En pysynyt pystyssä aaltojen lyödessä vastaan ja ne heittivät mua aina vain rantaan päin. Lopulta en päässyt enää ylös, ja aallot olivat niin voimakkaita että ne raahasivat mua pitkin rantaa. Sain polviin kipeät naarmut rannan kivissä pyörimisestä. Vesi oli myös tosi suolaista, hörppäsin sitä vähän kun aalto löi yli. Siitä tuli tosi paha olo.

Ruoka oli hyvää ja sitä syötiin paljon. Tykkäsin kreikkalaisten tavasta pitää iltapäivällä siestaa ja mennä illalla syömään. Se tuntui tosi mukavalta. Joka päivä oli päälle 25 astetta lämmintä, oikein mukava sää siis.

Käytiin siskon kanssa Fish Spassakin, se oli hauska kokemus :D Pikkasen inhottavaa, mutta eipä jäänyt kaduttamaan ettei kokeiltu :D

Katukissoja oli kamalan paljon :( Menetin sydämeni hotellin pienille kissanpennuille, ja ympärillä pyörineille katukoirille.

Hanian lentokenttä oli samalla sotilaskenttä, joten siellä ei saanut valokuvata. Sieltä lähti muutama hävittäjä ilmaan kun kävelimme kahvioon. Niistä lähti kauhea jylinä ja sydämessä asti tuntui omituinen tärinä. Monta kertaa esimerkiksi kun olimme rannalla, taivaalta kuului kova ääni mutta mitään ei näkynyt - Naton sotilaskoneet ne siellä lentelivät :)

Sunnuntaiaamuna Haniaan lähtiessä opas kertoi että lentomme on ainakin kaksi tuntia myöhässä, ja että sillä hetkellä, istuessamme bussissa, lento ei ollut edes vielä lähtenyt Suomesta. Loppujen lopuksi lento oli sitten kuusi tuntia myöhässä, koska Kreikassa oli jonkinlainen lennonjohtajien lakko, ja sieltä päästettiin taivaalle vain viisi konetta tunnissa. Lopulta pääsimme puoli seitsemältä kiitoradalle, thank God. Kahden maissa yöllä olin kotona ja kaaduin sänkyyn. Nyt on koittanut "ihana" arki ja kouluunpaluu. Huokaus.

Ihanaa silti olla kotona. Aina kun on viettänyt vähintään pari yötä poissa kotoa, tietyt asiat tuntuvat ihan luksukselta kotiin palatessa; oma wc ja suihku, oma sänky, omat lakanat ja oma täydellinen tyyny, oma pyykinpesuaine <3

Luolasaari<3

I'm in love. Two words; Sonic Youth.