long ago and oh so far away

Joskus pari kolme vuotta sitten mun maailmankuvani oli vielä tosi rajoittunut ja naiivi. Ei sillä ettenkö olisi ymmärtänyt elämän realiteetteja, mutta olinpahan vain tosi epäsosiaalinen ja ulkona maailman menosta. Toisaalta sehän kuuluu elämään että varttuu ja kehittyy ja jättää lapsuuden taakseen. Olen aina tuntenut itseni ikäisiäni vanhemmaksi, mutta kun ajattelen taaksepäin niin tosi lapsi mäkin vielä silloin olin. Toisinaan olisi niin ihanaa olla taas lapsi vailla murheita. Silloin ei oikeasti tarvinnut huolehtia mistään, suurimmat velvoitteet olivat lelujen kerääminen pois leikkimisen jälkeen (en kyllä muista pitikö mun kotona koskaan siivota lelujani pois) ja jotkut tosi minimaaliset kotiaskareet - ja jo se tuntui kauhealta aherrukselta. Huomaa, olin laiska jo lapsena ;D Ja miten ihanaa oli leikkiminen! Rakastin barbeja, myös kirjoissa. Osasin kaikki barbikirjat kannesta kanteen ulkoa. Mulla oli myös Belville-sarjan legoja joita rakastin yli kaiken. Yhdellä mun lapsuudenystävällä (tuntuupa hienolta sanoa, että mun elämässä on ollut ihmisiä joita voin kutsua lapsuudenystäviksi) oli monta Belville-sarjan pakettia, ja jopa se hieno linna josta haaveilin. Siis leluja, ihan kaikkea.
Lapsuuden tietokonepelit olivat jotain ihan parasta! :D Meillä hakattiin ihka ensimmäistä Red Alertia, Rac Rally Championshipiä, Wormsia (en koskaan oppinut vaihtamaan aseita) sekä Marion demoversiota jota ei koskaan voinut pelata loppuun asti. Red Alertissa sotivat Neuvostoliitto ja liittoutuneet. Mun lempihahmoni pelissä oli agentti Tanya, jonka saattoi lähettää kiperiin paikkoihin räjäyttelemään vastustajan omaisuutta :D Meillä oli myös joskus sellainen tosi huonon grafiikan peli jossa lasketeltiin alas mäkeä suksilla ja väisteltiin puita ja mörköjä. Se oli joku tosi alkeellinen, en muista sen nimeä. Ihan paras.

Pelin legendaarista musiikkia. 

Lapsena tosi pienet jutut tuntuivat isommilta elämässä. Muistan esimerkiksi miten naapurin perhepäivähoitajan luona askarrellessa tuntui tosi vaikealta saada leikattua saksilla suoraan. Kysyin kerran hoitajaltani että miten hän oikein osaa ja hän vastasi että "Mä olen niin monta vuotta tätä tehnyt." Nii-in. Mä en osaa vieläkään. Aina vapisee sakset johonkin suuntaan.

P.S. Oletteko kuulleet Robinin Frontside Ollien? Aivan ihana! Yleensä inhoan lapsitähtiä mutta tämä poika on älyttömän suloinen. Myönnän, kuuntelin Frontside Ollieta tänään varmaan puoli tuntia putkeen.... ;D