Tein keskiviikkona abien ruotsin kirjoituskilpailun esseen, johon on perinteisesti kuulemma kirjoitettu noin kolmesataa sanaa. Panikoin ensin että mitä, kolmesataa sanaa, mutta essee oli helppo rakentaa ja sainkin 315 sanaa aikaiseksi :) Aiemmin on kuulemma tullut pitkä lista esseevaihtoehdoista, mutta nyt oli vain yksi aihe. Piti kirjoittaa laajasti siitä, voisiko harkita opiskelevansa ruotsiksi Suomessa. Mä oikein innostuin ja sain tehtyä tosi hyvän esseen, mutta nyt jälkeenpäin harmittaa, koska tajusin että sekoitin jälleen kerran saksan ja ruotsin - kirjoitin det klinger lockande vaikka ruotsin kuulostaa-verbi on siis låta. Saksassa sanotaan das klingt gut. Argh! No, ei se nyt maailmaa kaada. Älkää koskaan opiskelko saksaa, sanon vaan :)
Tuskin mitään edes voitan, sillä kilpailu oli myös A-ruotsin opiskelijoille mikä asettaa muut vähän epäreiluun asemaan, don't you think? Mutta se essee sai mut kyllä ajattelemaan, oisko mun mahdollista opiskella ruotsiksi. Se voisi olla hauskaa. Ja aivan varmasti mun kielitaitoni kohenisi huomattavasti. Oon tosi ylpeä siitä esseestä ja mulla oli niin hyvä ja onnellinen fiilis kun olin saanut sen kirjoitettua. Haluaisin oikeasti opiskella englanniksi (jos Suomessa opiskelen) mutta täällä on niin surkeat valinnan mahdollisuudet näissä englanniksi opiskeltavissa tutkinnoissa. Voisko joku perustaa jonkun englanninkielisen yliopiston?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti