Take me away

Nyt kelpaisi paksu tukku rahaa ja lippu jonnekin kaukomaille. Minne vaan - Intia, Kiina, Uusi-Seelanti.... tai mieluiten tietysti Lontoo. Ja tosiaan se nätti nippu seteleitä, jolla ostan matkamuistoja ja sisustustavaraa rekka-autollisen verran.

Joulu meni mukavasti, sujahti ohi kuin ei olisi koskaan ollutkaan. Joulukirkossa esiintyi taas perinteisesti mieskuoro. Saan aina vilunväristyksiä kun he laulavat Maa on niin kaunis.

Joululahjoja tuli niin paljon että ihan kauhistutti! Olenko muka ollut näin kiltti tänä vuonna...? Een. Sain kaikkea söpöä ja ihanaa ja tarpeellista... joista en nyt saa yhdestäkään ladattua tänne kuvaa. Voi vitalinea, että ottaa päähän tämä netin toiminta! Tai pikemminkin toimimattomuus! ÄRH. Sama juttu kaikilla selaimilla. What ever...

Eli, sain mm. kirjan Pakonopeus, aterinsetin äidiltä (Ikeasta, juuri sellaiset kuin halusinkin), taikinakulhoja, kahdenlaiset vispilät, laseja (Ikeasta, ihanat), harmaan lakanan jossa on erilaisia söpöjä sydämiä, ihanan peltipurkin GreenGatelta, Ristomatti Ratian peltipurkin, uskomattoman hyväntuoksuista suihkugeeliä ja kyltin, jossa lukee "Hard work never killed anyone but why take a chance?". Niin kuvaava tuo kyltti ;) Plus sain aivan ihanan Marimekon penaalin jota olen himoinnut jo... vuoden?♥

Olen vahvasti sitä mieltä, että on palkitsevampaa antaa toisille lahjoja kuin saada niitä itse. On ihanaa miettiä kaikille joululahjoja - tosin ideat alkavat loppua kun ostaa lahjat noin kymmenelle ihmiselle aina kaksin kappalein. Tuntuu, että antaa liian vähän. Mutta rahaakin on rajallisesti. En ole ikinä käyttänyt joululahjoihin näin paljon rahaa. Pistin niihin kaikki rahani ja vähän ylikin.

Äiti sanoo joka vuosi, että tänä vuonna on vähän lahjoja koska rahaa ei ole. Mutta kylläpä vaan kaikki saivat runsain mitoin tänäkin vuonna paketteja :) Äiti ei taida laskea muiden antamia paketteja mukaan... :)

Tänään käytiin ajelemassa lähellä Tamperetta siskon ja äidin kanssa, ja matkalla nähtiin tosi kaunis mansardikattoinen talo. Talon väri oli muistaakseni harmaa... harmahtavansininen. Tosi kaunis, se näytti uudelta, mutta sisko sanoi että se on vanha ja remontoitu. Ah... mielikuvat alkoivat taas laukata kun unelmoin tulevasta talostani. Kannustalosta tai vanhasta ihanasta puutalosta jonka remontoin...

Kotona ei voi oikein sisustaa... koska täällä ei talous pyöri mun sääntöjeni mukaan. Täällä kukin tekee omalla tavallaan eikä talo pysy ikinä siistinä. Mietiskelin tänään, mitä huonekaluja tuunaisin ja millä tavalla. Mitä otan tulevaan asuntooni. Mulla on jo tämä isän tekemä kaunis kaappi, iso litteänäyttöinen televisio (joka ei virallisesti kuitenkaan ole mun, sain sen vain), tietokonepöytä (joka tulee tarpeettomaksi, kun ostan läppärin), ihana lattiavalaisimeni Ikeasta, kirjahylly... Kyllä näillä jo pärjätään, asuntokin on luultavasti pieni.

Tähän lomailuun voisi vaikka tottua. Ei parane ajatella koulua vielä pitkään pitkään aikaan, ettei ahdistus iske. En halua pilata lomaani turhalla murehtimisella.

XOXO, Gossip Girl
(liikaa tullut katsottua televisiota, I know...)

P.S. PÄIVIEN VIEMÄÄ JATKUU TAAS! <3