meitä taivas ja maa opettaa matkallamme, samoin Sanasi saa lohduttaa tiesi kulkijaa

Tämänkertainen nuortenillan loppuhartaus kosketti mua syvältä. Kyse oli Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta. Jos rakastaa Jumalaa, tulee myös rakastaa lähimmäisiään. Jumala tahtoo että rakastamme Häntä ja parhaiten voimme tehdä niin rakastamalla lähimmäisiämme. Kun loukkaamme lähimmäistämme, loukkaamme Jumalaa.

Tämä aihe on mulle niin tärkeä, koska se seuraa jokapäiväisessä elämässä ja joskus tulee tahattomasti - ja tahallaan - loukattua toisia. Ihmisen on vaikea niellä pahoja ajatuksiaan, mutta siihen apua voi rukoilla Jumalalta. Joskus ennen ajattelin, että ei me ihmiset nyt niin syntisiä olla, me vaan ollaan tällaisia emmekä voi sille mitään. Mutta sekin ajatus johtui osittain ylpeydestä, osittain naiiviudesta. Ehkä vähän vastuun pakoilustakin. Nykyään ymmärrän, että voimme Jumalan avulla rakentaa parempaa maailmaa lähimmäisillemme ja itsellemme. Voimme rukoilla vahvistusta ja voimaa, vaikkapa siihen toisten kohteluun.

Pappimme puhui kerran siitä, että jos voimme jollakin tapaa keventää toisen taakkaa, meidän pitää tehdä niin. Yritän pitää tämän mielessäni, ja eräässä tilanteessa muistin nämä sanat ja toimin sen mukaan. Toivon, että ilahdutin kyseistä henkilöä. Toivon, että muistan useammin tehdä niin.

Miten tämä voikin sopia tähän aiheeseen niin hyvin?
Kuva: 365 Promises