Istuin hämärässä, alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan

Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa"

Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä

ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää, valopisteet taivaalla liukuvat aamuun

Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun

Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä

ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä

Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan

Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa

Näen valot taivaalla ja juoksee selässä kylmiä väreitä

ja ulkona kesäyö....

Pariisin Kevät - Kesäyö