the sound of kids on street outside

Kokkailua, hilloamista, laiskottelua, verhojen lyhentämistä, huoneen siivouksen lykkäystä, lakattuja varpaankynsiä, jalkakylpyjä, runoja, mielenkiintoisia unia, Mullan alla, valokuvailua.

Näistä on mun viikko tehty.

sweet reunion, Jamaica and Spain

Juustokakkua, mmm. Mun bravuurini :P

Marenkitorttua. Hyvää ja sotkuista.

Kesäistä mansikkakakkua.

Omia mansikoita.

Herkkuleipiä.

Varpaat on musta todella ällöttäviä, mutta laitan kuitenkin tämän kynsilakka-farkkukuvan.

My babies ♥

P.S. Tää rupeis ehkä pikapuoliin maalaamaan tota ainoaa tapetitonta seinää! Plus äiti tilaa mulle yhden törkeän hienon jutun, siitä lisää myöhemmin ;)

back to black

Tavattoman surullisia asioita on tapahtunut viime aikoina. Oslon pommi-isku ja se Utöyan saarella tapahtunut verilöyly. Amy Winehousen kuolema.

Amy teki aika mahtavaa musiikkia. Hänen kuolemansa kosketti oikeasti. Toivoin että hän olisi saanut elämänsä ruotuun. Toivottavasti hän nukkuu nyt rauhassa.

1983 - 2011

my heart will be broken

Huuh, kirjoituskärpänen on kyllä surissut korvan juuressa mutta ei ole puraissut. Häirinnyt vain ininällään. Hämmentävää on se, että eiväthän kärpäset pure? Hyttyset vain. Joten pitäisikö puhua kirjoitushyttysestä...?

Tällä viikolla tehtyä: mansikkakakku, pestohyrriä, epämuodostuneita kinkkumuffineita (en tee niitä enää ikinä), pizza, suklaa-vaniljajuustokakku ja huomenna teen vielä suklaamuffineja. Syynä epätavallisen suuri määrä vierailuja yhdelle viikolle. Naistenviikko. Mun nimipäivä. Ja niin edelleen. Tein myös suklaakahvia, mikä sinänsä ei ole suuri kulinaristinen saavutus... Otin äsken juustokakun uunista ja tuoksu oli huumaava :---) Hain myös järrrrkyttävän kulhollisen mansikoita pihalta. Kesä!

Kokkolan asuntomessuilla pyörähdin siskon kanssa, oli mahtavaa! Messukohteista sai paljon inspiraatiota, vaikka niitä halvan ja äkkiä kyhätyn näköisiäkin oli joukossa aika monta. Suosikkini olivat Heikius-Talon Villa Marina - ihanan merellinen koti -, Port Victoria - joka muuten muistutti hämmentävän paljon Kannustalon Long Islandia! -, sekä tietenkin iki-ihanat suosikkini; Kannustalot. Kannustaloja oli messuilla kolme: Venla, Helmi ja Aarre. Aarre oli kivitalo joten se ei ollut kovin korkealla asemalla lempparilistassani, mutta pohjaratkaisu oli kiva. Nyt on sitten tullut nähtyä ihka aito Kannustalo omin silmin. Hieman pieniltä nuo messutalot vaikuttivat, mutta ehkä se oli vain layoutin syy.

Haluaisin nähdä messuvoittaja Rauhalan, Vihervaaran ja Onnelankin itse.

Lisää messuista täällä: Tina's

Vielä sopii ajatella että lomaa on jäljellä kuukausi. Yritän olla ajattelematta kouluun palaamista. Toisaalta odotan innolla, toisaalta haluan lykätä sinne paluuta niin pitkälle kuin mahdollista. Ristiriitaista, kuten aina lomilla.

Tilasin juuri ison kasan vaatteita ♥ Lisäksi tällä viikolla pitäisi saapua Mullan alla -sarjan ensimmäinen ja toinen tuotantokausi, Supernaturalin ensimmäinen tuotantokausi sekä Siskoni on noidan ensimmäinen tuotantokausi.

Hämmentävää, miten paljon ihmisille tapahtuu kaikkea. Toiset saavat lapsia ja tulevat raskaaksi ja muuttavat pois kotoa ja asuvat poikaystävänsä kanssa ja lähtevät pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Se on vain hämmentävää. Lukion jälkeen kaikki kaveriporukat hajoavat omiin suuntiinsa.

Tänään katsoin Gilmoren tyttöjen ensimmäisen tuotantokauden loppuun. Pakko saada niitä lisää. Rakastan Gilmoren tyttöjä. Uskon taas ihmisyyteen. Olin muuten kuusivuotias, kun Gilmoren tytöt tuli tv:stä ja katsoin niitä siskoni kanssa. Aika pieni katsomaan telkkaria, mutta mitä sitten? Katsoinhan Salkkareitakin aina, salaa ja siskon luvalla.

Tämä siksi että se tuli tänään radiosta. Sopii myös tämänhetkiseen mielialaan.

näitä himoan syksyä odottaessa

Marimekon Lumimarja -tyynynpäällinen.

Iki-ihana Pioni Loviisa -päiväpeitto, jota olen ennenkin haikaillut.

Antique -lyhtyjä. Ranskalainen muiskautus! <3

Syötävän söpö pajulyhty.

Koodi Tähti -käsipyyhkeitä.

Kaikki kuvat: Hobby Hall

hyödyttömän kaupunkipyörähdyksen tuloksia

Lauantai-pussin tuomaa.

Uusi valokuva-albumi, Suomalainen kirjakauppa. 10€

Gilmoren tyttöjen 1. tuotantokausi, Anttila. 19,95€

Peltipurkki, Anttila. 3,49€

Coca-Cola -peltipurkki, Sisustus Elviira. 6,90€

Valokuvakehyksiä, Suomalainen kirjakauppa. 1,95€ kpl

Nämä odottavat vasaraa ja naulaa.

Ekorätti, Antti Airio. 3€

Timjamia, Antti Airio. 5€
Tätä sitten kasvattamaan.

all we need in this world is some love

Aion vielä jonain päivänä lähteä vapaaehtoistyöhön kehitysmaihin. Kuka tietää, ehkä ensi kesänä. Aina kun ryhdyn ajattelemaan tätä aihetta, tulen pohjattoman surulliseksi. Länsimaisessa korkean elintason kulttuurissa meidän pienet murheemme tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Liian vähän, liian turhaa. Niin turhanpäiväistä. Joillakin ihmisillä ei oikeasti ole ruokaa, jonkun äidin lapset kuolevat nälkään. Joku kuolee sodassa.

Tämän takia kai haluaisinkin työskennellä jossakin ammatissa, jossa voin oikeasti auttaa ihmisiä - esimerkiksi terveydenhoitoalalla. Ja niin niin, pelkään piikkejä ja verta. Uskon silti että siitä pelosta voi opetella pois jos tahtoo. Lääkärin ammatista on enää turha haaveilla lyhyen matikan ja puuttuvan matikkapään vuoksi, mutta kehitysmaissa tarvitaan varmasti muitakin terveydenhuollon ammattilaisia.

En voi elää itseni kanssa, ellen tee jotain heidän hyväkseen. Auta sinäkin. Lapset tarvitsevat puhdasta vettä, ruokaa ja koulukirjoja. Pienellä summalla voit tehdä ihmeitä.

Unicef.fi
Plan.fi

I got fever runnin' like a fire

30. Your favorite song at this time last year

Huh. Ehkäpä tämä olisi yksi niistä, en tosin muista milloin aloin Villa Nahia kuunnella. Silloin, kun näin ensimmäisen kerran Damagesin mainoksen. Siinä soi tämä biisi.

LÄHETYSJUHLAT, olen aivan unohtanut kertoa: siellä oli mahtavaa! Mieletön yhteenkuuluvuuden tunne. Sitä ei saa oikeastaan missään muualla. Tuli oikein ikävä sinne. Joitakin tuttujakin näin siellä ollessani :) Mukana oli myös Janne Kataja talkshow, me likey.

Perjantaina (ehkä) tiedossa partyt! :) Muksaa. Kamujakin olisi suunnitelmissa nähdä viikonvaihteessa.

Kauan odotettu Yves Rocherin paketti saapui! ♡

Kauneudenhoitoa.

Laila Hirvisaaren 450-sivuinen Sonja luettu! Ikinä en ole lukenut yhtä hyvää kirjaa, ja nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Ykkösosaa ahmin ilta toisensa perään. Sarjan toinen kirja Valkoakaasiat odottaa jo.

Ja jestas miten tämä soi päässä!

sydän huutamaan jää joka hetkeen

Surettaa elämän sattumanvaraisuus ja väliaikaisuus. Surettaa se miten haavoittuvainen on ihmishenki.
Katselin joku päivä dokumenttielokuvaa Stalingradin taistelusta toisessa maailmansodassa. Yritin salaa pidätellä kyyneleitä joka kerta, kun jonkun sotilaan kotiin lähettämiä kirjeitä siteerattiin. Niin surullista. Miltäköhän tuntuu odottaa kotona miestään palaavaksi? Tai miltä tuntuu odottaa saarroksissa tietäen lopun tulevan ja silti yrittäen lohduttaa ja kannustaa kotijoukkoja? Ihan hirveää. Sota on jotain niin kamalaa, etten tiedä pahempaa. Se tuhoaa perheet ja kääntää veljen veljeä vastaan. Tuhannet kuolevat turhan takia. Minun näkökulmastani mikään ei ole elämää arvokkaampaa. Mikään ei ole sen arvoista sodan oikeuttamiseksi. Mikään ei oikeuta tappamaan.

Tänään katsoin isän ja äidin seurana ruotsalaista ohejlmaa Korttelilääkäriä. Siinä eräs vanha nainen kertoi surullisen tarinansa. Hän antoi nuorena poikansa pois, ja kun hän ja hänen uusi miehensä menivät naimisiin, he eivät kyenneet saamaan lapsia. Nainen otti yhteyttä poikaansa ja he sopivat tapaavansa pojan ulkomaanmatkan jälkeen. Mutta niiden kolmen puhelun jälkeen, joina tapaaminen oli sovittu, hän ei enää saanut poikaansa yhteyttä. Poika oli kuollut. Miten kohtalon ivaa, ja yhä edelleen vain surullista.

Elämässä ei ehkä saa toisia tilaisuuksia. Totuus on välinpitämätön. Kuka tietää kenet elämä valitsee heiteltäväkseen? Toiset saavat kovemman tien kulkea.

Surullista.

kaikki kulkee mun matkassa

Koko tämänpäiväisten Monacon ruhtinaskunnan häiden ajan mietin kuumeisesti, ketä Charlene Wittstock muistuttaa. Häiden jälkeen tulin googlettelemaan koneelle. Kävin läpi kaikki lempparitv-sarjani hahmot, kunnes sitten muistin. Hän oli eräs malli jonkin vaateliikkeen tv-mainoksesta. Taas vähän lisää googlettelua. Ja kyllä löytyi. Carmen Kass, tuttu kasvo Lindexin mainoksista.

Charlene Wittstock.

Carmen Kass.

Kummatkin kuvat haettu Googlesta.

Nyt katselemaan Apocalyptoa. Mahtava leffa (vaikkakin raakalaismainen), suosittelen.