kerro, mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat

Milloinkohan oon postannut jotain oikeasti tärkeää? Jotain muuta kuin kauniita kuvia ja tyhjänpäiväistä lätinää? En osaa enää kirjoittaa mistään mikä koskettaa mua. Toivon, että mun blogi olisi samanlainen kuin ennen, pohtisin asioita, ottaisin puolia ja sanoisin mielipiteitä ja kirjoittaisin tärkeistä asioista. Koska kuka oikeesti jaksaa vain katsella kivoja kuvia? Ja milloin viimeksi edes haastin itseäni kun otin kameran käteen? Tää mun harrastama lähikuvien näpsiminen ja kivoihin yksityiskohtiin tarkentaminen nyt ei vaadi hirveesti taitoja. Ja mitä ei kuvaajana osaa, se on helppo korvata kuvanmuokkausohjelmilla.

Mä oon tosi pessimistinen ja kyyninen. (Nyt piti tarkistaa, että varmasti tiedän mitä kyyninen tarkoittaa.) Mä en oikein usko ihmisiin enkä yhteiskuntaan enkä oikeudenmukaisuuteen. Tässä maailmassa on niin paljon pahaa, niin paljon välinpitämättömyyttä, niin paljon turhuutta. Ihailen sokeasti sitä aikaa, kun lapsille pidettiin kuria ja kouluissa kunnioitettiin opettajia ja kun kodeissa luettiin Raamattua. Vihaan tätä vapaakasvatusta. Vihaan sitä, että ihmiset eivät ajattele. Jossain kuollaan nälkään ja sotaan ja täällä läträtään viinalla niin kuin elämässä ei olisi mitään muuta. Tämän mä oikeasti haluaisin sanoa.

I watch the world from the side of the moon

Vau, oon huomannut olevani muistikirjaihmisiä! Tuntuu tosi aikuiselta pistää asioita muistiin ja pitää listoja. Tai sitten oon vaan niin hatopää, etten saa millään pidettyä kaikkia lankoja käsissä ilman että mulla on ne paperilla ja sopivasti ulottuvilla. Musta on ihanaa vedellä tehtyjä asioita yli listasta, enkä panikoi tekemättömiä asioita läheskään yhtä paljon kuin ennen. Kun mulla on ne paperilla, muistan ne paremmin. Mulla oli ennen yo-juhlia tehtävien asioiden lista ja nyt oli ennen au pairiksi lähtöä -lista ja vitsit miten nopeasti sain kaikki asiat hoidettua! Mulla ei oo enää muuta tekemistä ennen lauantaita kuin pakkaaminen ja huoneen siivous. Ajattelin käydä kaikki mun paperikasat läpi ja tyhjentää huonetta. En haluu tehdä sitä sitten joskus, haluun sen pois päiväjärjestyksestä.

kuva: weheartit.com

Nyt mulla on tällainen vähän naurettava unelma kuin kunnon muistikirjan ostaminen. Mullahan on erikseen päiväkirja (jonne en oo kirjoittanut sataan vuoteen), unipäiväkirja ja muistikirja. Olis siistiä pitää kaikki ne asiat yhdessä kirjassa ja sitä vois säilyttää vuosia kuten tavallisiakin päiväkirjoja. Voisin liimata kirjan täyteen kuvia ja kirjoitella hassuja kavereiden kanssa, kerätä muistoja Englannista. Kaikki skräppäys on musta niin ihanaa. Mut täydellisen muistikirjan löytäminen on yllättävän vaikeeta.

P.S. Mulla on huomenna läksiäiset!! Ihanaa!♥

my heart will be broken

Huuh, kirjoituskärpänen on kyllä surissut korvan juuressa mutta ei ole puraissut. Häirinnyt vain ininällään. Hämmentävää on se, että eiväthän kärpäset pure? Hyttyset vain. Joten pitäisikö puhua kirjoitushyttysestä...?

Tällä viikolla tehtyä: mansikkakakku, pestohyrriä, epämuodostuneita kinkkumuffineita (en tee niitä enää ikinä), pizza, suklaa-vaniljajuustokakku ja huomenna teen vielä suklaamuffineja. Syynä epätavallisen suuri määrä vierailuja yhdelle viikolle. Naistenviikko. Mun nimipäivä. Ja niin edelleen. Tein myös suklaakahvia, mikä sinänsä ei ole suuri kulinaristinen saavutus... Otin äsken juustokakun uunista ja tuoksu oli huumaava :---) Hain myös järrrrkyttävän kulhollisen mansikoita pihalta. Kesä!

Kokkolan asuntomessuilla pyörähdin siskon kanssa, oli mahtavaa! Messukohteista sai paljon inspiraatiota, vaikka niitä halvan ja äkkiä kyhätyn näköisiäkin oli joukossa aika monta. Suosikkini olivat Heikius-Talon Villa Marina - ihanan merellinen koti -, Port Victoria - joka muuten muistutti hämmentävän paljon Kannustalon Long Islandia! -, sekä tietenkin iki-ihanat suosikkini; Kannustalot. Kannustaloja oli messuilla kolme: Venla, Helmi ja Aarre. Aarre oli kivitalo joten se ei ollut kovin korkealla asemalla lempparilistassani, mutta pohjaratkaisu oli kiva. Nyt on sitten tullut nähtyä ihka aito Kannustalo omin silmin. Hieman pieniltä nuo messutalot vaikuttivat, mutta ehkä se oli vain layoutin syy.

Haluaisin nähdä messuvoittaja Rauhalan, Vihervaaran ja Onnelankin itse.

Lisää messuista täällä: Tina's

Vielä sopii ajatella että lomaa on jäljellä kuukausi. Yritän olla ajattelematta kouluun palaamista. Toisaalta odotan innolla, toisaalta haluan lykätä sinne paluuta niin pitkälle kuin mahdollista. Ristiriitaista, kuten aina lomilla.

Tilasin juuri ison kasan vaatteita ♥ Lisäksi tällä viikolla pitäisi saapua Mullan alla -sarjan ensimmäinen ja toinen tuotantokausi, Supernaturalin ensimmäinen tuotantokausi sekä Siskoni on noidan ensimmäinen tuotantokausi.

Hämmentävää, miten paljon ihmisille tapahtuu kaikkea. Toiset saavat lapsia ja tulevat raskaaksi ja muuttavat pois kotoa ja asuvat poikaystävänsä kanssa ja lähtevät pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Se on vain hämmentävää. Lukion jälkeen kaikki kaveriporukat hajoavat omiin suuntiinsa.

Tänään katsoin Gilmoren tyttöjen ensimmäisen tuotantokauden loppuun. Pakko saada niitä lisää. Rakastan Gilmoren tyttöjä. Uskon taas ihmisyyteen. Olin muuten kuusivuotias, kun Gilmoren tytöt tuli tv:stä ja katsoin niitä siskoni kanssa. Aika pieni katsomaan telkkaria, mutta mitä sitten? Katsoinhan Salkkareitakin aina, salaa ja siskon luvalla.

Tämä siksi että se tuli tänään radiosta. Sopii myös tämänhetkiseen mielialaan.