hyvää yötä, viimeinen mammutti

Tää terveellinen elämäntapa on nyt järkkynyt pahasti viime päivinä. Viime viikolla shoppailun jälkeinen nälkämys poistettiin mun painostuksesta heseaterialla, ja nimitin sitä ihan kertaluontoiseksi jutuksi. No, seuraavana päivänä menin sitten kaverin kanssa pizzeriaan. Eilen Englannista kotiutunut kaverini sai eteensä donitseja ja simaa ja sitä simaa juotiin sitten melkein koko pullo. Tänään oli töissä naamiaiset ja tietysti siellä oli tarjolla kaikkea herkkua ja mässyä. Ja ihan kaiken kukkuraksi mä syön tässä popcornia jota jäi yli ja huomenna on taas tarjolla herkkua kahdelle muulle ryhmälle. Huomenna on myös mun viimeinen työpäivä, oon vähän surullinen kieltämättä :\ Oon niin tottunut noihin lapsiin ja etenkin paria mun lempparimuksua tulee ikävä! Ne on vasta hyväksyneet sen, että oon siellä joka päivä ja että en oo ihan hirviö (miksei lapset koskaan tykkää uudesta ihmisestä heti?) ja nyt mä sitten lähden. Oon muuten huomannut, että kaikki mun lempparilapset on poikia! Oon aina ajatellut, että esimerkiksi itse haluaisin tyttölapsen mutta näköjään tykkään pojista enemmän. Vaik niillä on kyllä vähän rajut leikit toisinaan.

Kerhotädit tosiaan pukeutuivat myös naamiaisiin ja mä olin maalari isän sinisissä työhaalareissa maalipensseli ja työhanskat rinnustaskuista pilkottaen :) Haalarit vaan olivat isän kokoa, ja koska oon isää pidempi niin kyykistellessä ja istuessa vähän krinnasi tietyistä paikoista. Isä oli vain huolissaan etten unohda hänen pensseliään tai hanskojaan minnekään :D Yhdellä lapsella oli pellen naamari ja nyt ymmärrän kyllä tosi hyvin miten jotkut ihmiset voivat pelätä klovneja tai pellejä. Sehän oli kammottava! Sain siitä niin inhottavia viboja etten pystynyt kuin tuijottamaan sanattomana :S Otsikon biisi on yhdeltä lastenlevyltä jota levyraadissa kuunneltiin, ja vitsit miten ihana kappale se on! Tosi surullinen myös, kun miettii noita sanoja.

P.S. Passenger - Let Her Go what a heartbreaking, beautiful beautiful song

you gotta seek everything you love before it's gone away

Viime aikoina olen pohtinut useasti Reilua kauppaa, ja rakastunut aina vain syvemmin Phillip Phillipsin musiikkiin - olen soittanut sitä ihan repeatilla. Kiitettävästi olen myös stressaillut tulevia juhlia ja tulevaa lähtöä (9 viikkoa Suomessa!! Kohta enää kaksi kuukautta!), mutta äiti on varmaankin tehnyt suurimman osan stressailusta, sillä mähän olen juhlakalu eli en tee mitään koko päivänä kun taas toiset raatavat tukka putkella kantamaan kakkua pöytään ja kaatamaan kahvia kuppeihin. Menu alkaa olla selvillä, ja vaikka äiti haluaakin tilata jotakin valmiina niin haluan tehdä mahdollisimman paljon itse.

Olen saanut enemmän kuin tarpeekseni väkivaltaisista lapsista. Miksi lapset eivät ymmärrä, ettei toisia saa lyödä vaikka harmittaisi miten paljon? Toivon tosiaan, etten mä ollut yhtä hirveä haastava lapsena.

Niin ja hei, mulla on ehkä maailman söpöimmät matka- ja lentolaukku! Laitan niistä kuvaa myöhemmin, kun valo on suotuisa :D

I dream a little dream of ya

Tuntui kivalta herätä aamulla litinään ja lotinaan - olen aina pitänyt sadepäivistä olipa sitten mikä vuodenaika tahansa.

Hain eilen postista uudet kosmetiikkatuotteeni ja sormet syyhyävät jo testaamaan niitä. Ostin tämän Logonan kasvovoiteen ja Flow'n olut-munashampoopalan. Flow'n tuotteen ovat niin kehuttuja että mun oli pakko kokeilla. Sitä paitsi olut ja kananmuna tekevät tosi hyvää hiuksille. Mä ostin myös vihreää savea jotta voin sitten tehdä kaikenlaisia naamioita ja hoitoja hiuksille ja iholle.

Tuota kasvovoidetta ehdinkin jo eilen illalla kokeilla. Se tuntui hassulta, se oli niin rasvaista! Mutta iho kyllä kiitti ja näytti aamulla tosi hyvältä.

Mä olen jo yli vuoden verran käyttänyt pelkästään sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Se on paljon parempaa sekä ympäristölle että itselle. Musta on hienoa, että nykyään luonnonkosmetiikkaa löytyy joidenkin kauppojenkin hyllyiltä ja se on yhä tunnetumpaa. Shampoon vaihdoin kylläkin tavalliseen (vaikkakin vähemmän haitalliseen kuin markettishampoot) vähän aikaa sitten, mutta se ei auttanut mun hiusongelmiin. Täytyy katsoa, josko tämä shampoopala tekisi jotain vaikutusta.

Mä tiedän nyt myös Englannin-lähtöpäivän, pian pitää varata lento! Vähän kyllä jännittää. Mulle on usein tullut sellainen olo, etten sittenkään halua lähteä ja haluan olla Suomessa koko kesän, kun Suomen kesä on niin kaunis. Mulla on yksi inspiraatioblogi jota kirjoittaa eräs au pair Englannista, käyn aina lukemassa sen blogia jos iskee masennus. Sitten olen taas yhtä innoissani kun aina aiemminkin.

Olin ihan yllättynyt, kun kuulin että tuo otsikon New Way Home -biisi on suomalaisen teinitähti Isac Eliotin. Musta se on tosi hyvä biisi! Stone by stone. Päiväkerhossa töissä ollessa olen saanut Fröbelin Palikoista yliannostuksen ja mulla soi koko eilisen päivän päässä Täilaulu. Nyt mulla soi koko ajan päässä meidän laivassa, meidän laivassa siinä on iso reikä pohjassa.... :D

science of babies

Vähän aikaa sitten Foxilta tuli tosi hyvä National Geographicin dokkari nimeltä Vauvatiedettä. Se oli ihan uskomaton! Mä kun tykkään vauvoista ja lapsista, niin se oli mulle kivaa katseltavaa. Kaikki ne asiat mitä siinä esitettiin olivat ihan uskomattomia. Ne kuulostavat ehkä pikkujutuilta, mutta musta se oli jotain aivan käsittämätöntä. Ihmisen biologian kurssin käyneenä tiedän myös miten älyttömän pienestä on kiinni että nainen voi edes tulla raskaaksi. Dokkarissa näytettiin muun muassa, miten vauvan pitää synnytyskanavassa kääntyä jotta se pääsee ulos.

Yksi asioista, mikä hätkähdytti, oli se miten ihmisvauvoja verrattiin apinavauvoihin. Kun vauva pelästyy, se levittää kätensä ja jalkansa - kuten apinavauvakin, jos se vaikka sattuu putoamaan puusta. Tällöin se saa otettua kiinni jostakin oksasta eikä putoa maahan asti. Ja kun vauvan kämmeneen koskettaa, seurauksena on tiukka ote aivan kuten apinavauvoillakin, joiden pitää tiukasti takertua äitiapinan karvoihin kiinni jotta se pysyy äidin selässä. Näitä esimerkkejä oli muitakin, mutta en nyt jaksa muistaa niitä. Tämä on musta tosi mielenkiintoista. Ihmisen ja simpanssin dna:n erokin on aivan järkyttävän pieni, joku muutama prosentti.

Vauva näkee syntyessään vain 30 senttimetrin päähän, mikä on juuri se etäisyys, missä äidin kasvot ovat kun hän imettää vauvaa. Viikon vanhalla lapsella on kävelemisrefleksi, mutta se häviää kuuden viikon ikään mentäessä. Tällöin vauvan jäsenet ovat jo niin painavia, ettei se jaksa nostaa jalkojaan. Mutta vedessä saman vauvan refleksi palaa, koska vesi kannattaa ja jalkojen nostelu on kevyempää.

Ja se on myös uskomatonta, miten ihmislapsi on syntyessään täysin avuton verrattuna muihin eläimiin, mutta siitä kasvaa yksi älykkäimmän lajin edustajista. Se on ihmeellistä.

jetin siivillä kuohui auringon kulta

Eilen olin ystävän vuoden vanhan pikkuprinsessan synttäreillä. Tarjolla oli muun muassa Hello Kitty -kakkua. Mä paketoin lahjan Hello Kitty -lahjapaperiin ja tein kortinkin samaan tyyliin. Etenkin kortin eteen näin vaivaa ja sitten vauva ruttasi sen saman tien käsissään :D Sisko neuloi hänelle kauniit villasukat, kuulemma heitti koon ihan päästään mutta vauvan äiti aprikoi sukkien olevan piankin oikean kokoiset.

Mä niin rakastan pikkulapsia! Taaperoikäiset ovat mun lemppareita, ne eivät enää pelkästään syö, nuku ja puklaa.

Näin unta, että olin just saanut tietää olevani raskaana. Sitten sattui sellainen välikohtaus, jossa joku poika ampui mua enkä mä tuntenut yhtään kipua ja se poika pelästyi ja nosti sen aseen ylös ikään kuin nostaakseen kätensä ylös antautumisen merkiksi ja kysyi että eikö muhun yhtään satu. Sit mä katsoin alaspäin ja näin, että mun mahassa oli verinen luodinreikä. Kummallisinta oli, ettei se sattunut yhtään, mua vain oksetti se että näin verta ja sen takia tuli heikko olo. Yritin soittaa hätänumeroon ja kävin apteekissakin (jossa mun siskon pomo oli töissä) hakemassa apua, mutta kukaan ei ottanut ampumista mitenkään vakavana asiana. Ihan kuin se olisi jokin pikkujuttu. Mä sekoilin sanoissani useaan otteeseen ja sanoin että mua on puukotettu. Mulla oli herätessäni tosi sekava olo ton unen jälkeen.

Pitkästä aikaa googletin uniselityksiä ja ne antoivat ainakin tuon unen osalta tosi ristiriitaisia viestejä.

Uuden alkua, jonkin päättymistä, hyviä ja huonoja asioita.

Aurinko osui kauniisti kuvan koneen kylkeen, mutta ei toi pikkuobjektiivi sitä tietenkään pystynyt taltioimaan.

Harmittaa vähän, jos olisi ollut iso putki kameran päässä niin olisin saanut koneesta tosi mahtavia kuvia.