kerro, mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat

Milloinkohan oon postannut jotain oikeasti tärkeää? Jotain muuta kuin kauniita kuvia ja tyhjänpäiväistä lätinää? En osaa enää kirjoittaa mistään mikä koskettaa mua. Toivon, että mun blogi olisi samanlainen kuin ennen, pohtisin asioita, ottaisin puolia ja sanoisin mielipiteitä ja kirjoittaisin tärkeistä asioista. Koska kuka oikeesti jaksaa vain katsella kivoja kuvia? Ja milloin viimeksi edes haastin itseäni kun otin kameran käteen? Tää mun harrastama lähikuvien näpsiminen ja kivoihin yksityiskohtiin tarkentaminen nyt ei vaadi hirveesti taitoja. Ja mitä ei kuvaajana osaa, se on helppo korvata kuvanmuokkausohjelmilla.

Mä oon tosi pessimistinen ja kyyninen. (Nyt piti tarkistaa, että varmasti tiedän mitä kyyninen tarkoittaa.) Mä en oikein usko ihmisiin enkä yhteiskuntaan enkä oikeudenmukaisuuteen. Tässä maailmassa on niin paljon pahaa, niin paljon välinpitämättömyyttä, niin paljon turhuutta. Ihailen sokeasti sitä aikaa, kun lapsille pidettiin kuria ja kouluissa kunnioitettiin opettajia ja kun kodeissa luettiin Raamattua. Vihaan tätä vapaakasvatusta. Vihaan sitä, että ihmiset eivät ajattele. Jossain kuollaan nälkään ja sotaan ja täällä läträtään viinalla niin kuin elämässä ei olisi mitään muuta. Tämän mä oikeasti haluaisin sanoa.

how am I supposed to be positive when I don't see shit positive?

Mä murehdin. Aina ja kaikesta. Murehdin koulusta, tulevaisuudesta, menneestä, syyllisyyden tunteesta, worst-case scenario -kuvitelmista päässäni, lähimmäisistäni, Pohjois-Korean ydinkokeesta, sodista, tulevista sodista, Venäjän lapsijutusta, ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeusrikkomuksista, työttömyydestä Suomessa ja maailmalla, pienten kuntien ja koulujen lakkauttamisesta isommiksi yksiköiksi, vanhusten huonosta hoidosta.

Mua myös pelottaa kaikki noi mainitsemani asiat. Inhoan sanoa pelkojani ääneen, sillä pelkään jotenkin manaavani ne tapahtumaan. Sanon ne silti, koska muuten en saa ajatuksiltani rauhaa. Kaikki nää asiat on isoja itsessään, mutta voi johtaa vielä paljon suurempiin tapahtumiin ja muutoksiin maailmassa. Meillä on ollut sellaisia sotia kaksi.

On tosi helppoa unohtaa tiettyjen asioiden olemassaolo, kun ne eivät kosketa itseä kuin välillisesti - jos edes niinkään. Esimerkiksi se työttömyys. Tai se, että jossakin on kamala diktatuuri, jolla on kamalan pelottavat voimat. On helppoa unohtaa, että vaikka ilmastonmuutos ei ehkä kosketa tuhoisilla vaikutuksillaan vielä, niin on muita asioita kuten öljyn loppuminen jotka taatusti vaikuttaa.

Jossain uudessa tutkimuksessa todettiin, että nuoria ympäristöasiat kiinnostaa yllättävän vähän. Luulisi, että nuoret ovat kaiken suvaitsevaisuuden ja ekologisuuden äänitorvi, mutta toisin kävi. Miten meidän käy, jos tämän välinpitämättömän sukupolven pitäisi olla meidän tulevaisuutemme?

Olisi hienoa elää aikakaudella, jolla tällaisia ongelmia ei ollut tai tule olemaan. Mahtaako sellaista aikaa silti koskaan tullakaan. Luultavasti ei, se ois vähän vasten luonnonlakeja. Ei mikään voi olla täydellisesti, se on luonnotonta. Mutta jos vähän paremmin.

desolate hearts

Ensin hyvät asiat. Tänä aamuna pari minuuttia seitsemän jälkeen kun hiippailin ainoana maailmassa bussipysäkille, ilmassa tuoksui metsätöille ja märälle maalle. Tarkkaan ottaen tuoksui samalta kuin märkä hiekkalaatikko mun perhepäivähoitajan luona.

Hyvä asia numero kaksi: se sinnikäs hiirulainen kiipeili taas tänään lintulaudalle - ja se pääsi sisälle! Meidän lintulauta on siis kuin pieni hirsimökki (pitkän maassa olevan kepin päässä), jonka sivuilla on tarpeeksi tilaa lintujen syödä. Ja hiirethän pääsevät melkein mistä tahansa raosta. Veli oli menossa hätyyttelemään sitä ja ties mitä muita raakuuksia tekemään pikku hiirelle, mutta minä poru kurkussa estin! Lopulta isäkin myöntyi, että annetaan sen olla.

Kolmas ehdottoman hyvä juttu: kello on jo tämän verran ja valoisaa on silti! Tietkin ovat melkein sulaneet. Ah! :)

Nyt on kritiikin paikka. En voi käsittää nuorten - tai oikeastaan kenenkään jokaviikonloppuista alkoholinkäyttöä. Se on ihan järjetöntä. Tänään kävellessäni kotiin mietin, että mikseivät ikäiseni nuoret ymmärrä että alkoholi voi aiheuttaa lapsettomuutta? Ei sillä, en väitä että kaikki haluaisivat lapsia, mutta osa haluaa jossain vaiheessa elämäänsä.
Sattumoisin en ihannoi sitä viinahuurujen täyteistä elämää joka nykyisin on muotia. Tekeekö se musta jotenkin huonomman ihmisen?

13. A song that is a guilty pleasure

Tämä biisi on ehdottomasti "guilty pleasure", koska kukaan muu ei tunnu tästä hirveästi pitävän :D

Okei, ehkä mun ikäiset tästä pitävät. Tämä nyt vain kuuluu sellaiseen kategoriaan..

Hetkinen, onko multa jäänyt kohta 11 välistä? No, laitan sen nyt tähän:

11. A song from your favorite band/artist

(Yksi niistä monista lemppareista)