ja sä voit poistuu hymyillen

Mulla oli tänään tosi kiva päivä! Suoritin nimittäin kakkosvaiheen arvioivan ajon ja ajoin uutta isoa katumaasturia! Se oli lystiä, ja vitsi mikä ajomukavuus. Ihana, pehmeä kytkin ja saumaton vaihteisto. Vähän toista kuin meidän Volvolla...! Perjantaina meen liukkaan radalle kruisailemaan, so much fun! Ai pitääkö siellä jotain töitäkin tehdä vai pitää vaan hauskaa? Oon mittarien mukaan tosi taloudellinen autoilija, minkä kyllä tiesin jo etukäteen. Kiva saada varmistus, nyt voin marmattaa isälle moottorijarrutuksesta ;)

Kesäinen Reposaari vuodelta 2009. Kuva otettu Canon PowerShot A2000 IS

Olin oikeasti tosi jännittynyt, koska jouduin ajamaan ihan tuntematonta autoa (ei ongelma sinänsä, mutta uuden auton vaihteisiin ja polkimiin tottuminen kestää aina hieman aikaa) ja koska en ole ajanut kaupungissa juuri ollenkaan kortin saamisen jälkeen. Me ei onneksi ajeltu kaupungissa lainkaan. Ihanaa, kun vieressä istuu joku joka ei koko ajan valita kaikesta mitä teet auton ratissa, kuten esim meidän isä joka meinaa aina hyppiä penkiltään rattiin kun teen hänen mielestään jotain väärin - jos vaihdan vaihdetta hänen mielestään liian aikaisin tai jos odotan jotain autoa risteyksessä vaikka olisin ehtinyt ennen sitä tai jos ajan hänen mielestään liian lujaa. Se myös huomauttelee koko ajan kaikkea täysin itsestään selvää, kuten vilkun päälle laittamista tai jarruttamista. Haloo, en ole ensimmäistä kertaa ratissa! Mä varmaan tiedän miten autoa ajetaan, mulla on kortti ollut kohta vuoden. On sitä vilkkua muutamat kerrat tullut käytettyä, niin eiköhän se oo jo ihan tuttu viiksi. Kertaakaan en oo autoa naarmuttanu (kuuluisat viimeiset sanat ja niin edelleen).

Laitoin ruokaa uuniin ja tulin mun huoneeseen ja kun laitoin valon päälle, saman tien kuului poks ja yksi lampuista jotenkin räjähti. Lampusta lensi jotain juttua pitkin mun huonetta, lamppu oli irronnut kannastaan kokonaan ja roikkui valaisimesta epäilyttävästi, mutta lasi ei ollut mennyt rikki.

Kuva otettu Canon PowerShot A2000 IS

Niin ja hei, paras asia pitkään aikaan: liput J. Karjalaisen keikalle tilattu! Mä olen niin innoissani, oon pienestä asti kuunnellut sitä ja nyt vihdoin pääsen katsomaan sitä. Sen uusi biisikin on tosi hyvä ja nerokas.

Mulla on aamusta asti soinut päässä Haloo Helsingin Huuda. Siitä otsikko. Se on biisi jota mä en kestä, vihaan sitä ihan yli kaiken, musta se on tosi huono.

if I could only find a note to make you understand

Autokoulu on siistiä! Olin ajotunnin jälkeen niin mielissäni ja tyytyväinen että taisin hymyillä koko matkan takaisin koululle :D Autoilu on kivaa, ja nämä uudet autot tuntuvat niin huippuunsa laitetuilta. Ohjaustehostin toimii niin että auto tuntuu suorastaan liitelevän kun ratista kääntää. On vaikea kuvitella että meidän autolla voisi jossain kurvissa mennä yhtä lujaa ja edelleen saada ohjattua autoa turvallisesti, siinä kun ei ole mitään hienouksia kuten ABS-jarruja tai luistonestoa.
Onneksi käyn autokoulua talvella, sillä onnistuin jo tänään heittämään risteyksessä perää autolla. On hyvä että saa vähän tuntumaa talvikeliin näin aikaisin :)

Vaikka ulkona on huisin kylmä (ainakin mun mielestäni, oon nykyisin aikamoinen vilukissa) niin sisällä on ihana lämmitellä takkatulen edessä. Suklaakakku ehti harmi vain jo loppumaan.

we only said goodbye with words, I died a hundred times

Tämä tyttö on nyt officially aloittanut autokoulun, ja meillä on tosi mukavat opettajat, näin olen kuullut ja nyt myös itse todennut ainakin yhden kohdalla. Mua ei oikeastaan enää jännitä yhtään, ja miksi jännittäisi kun kaikki muutkin ovat selviytyneet! Mua pelottaa eniten se teoriakoe, kun liikennetehtäviin on kuitenkin vain 10 sekuntia aikaa vastata. En viimeksikään luottanut itseeni tippaakaan, ja luulin kaikkien menneen väärin. Pitää vaan hakata harjoituksia niin paljon että alkaa sujua. Ja kerrata niitä liikennemerkkejä...

Kohta ajelen kuin Stig konsanaan. Top Gear on muuten mainio ohjelma.
Kuva: Google.

Muistin tänään yhden lemppariartisteistani, jonka olin jostain syystä vallan unohtanut: Rumer. Näin hänen levynsä Seasons of My Soul Sokoksen levyhyllyssä ja piti heti kotiin päästyäni soittaa pari biisiä.

Musiikista vielä, 31. päivä tuli Yleltä Adelen kaunis ja koskettava konsertti Royal Albert Hallista. Mun suosikkini Adelen biiseistä on tällä hetkellä Someone like you. Laulun takana olikin tosi koskettava tarina, ja nyt pidän laulusta jopa enemmän. Tuntui sydämessä asti kun kuunteli ja katsoi miten koko Albert Hall lauloi kappaletta ja Adele itse liikuttui syvästi. Adele omisti yhden lauluistaan Amy Winehouselle <3

Jos Adele tekee yhtä hyvää musiikkia tulevaisuudessa, mun suunnitelmissa on joskus päästä hänen konserttiinsa. Someday...