natural cosmetics

Postin tuomaa, en malta odottaa että pääsen kokeilemaan uutuuksia! Puuteri ja ripsari vanhoja tuttuja, luottotuotteita! Ylävasemmalla pari yllätystä tilaajalle. Cattier yläoikealla pääsee testaukseen viimeistään huomenna.

Keväällä ostin kokeiluun yhden kehutun Flow-sarjan palasaippuan joka oli hiusten pesuun tarkoitettu. Paketissa varoiteltiin, että hiukset saattavat aluksi tuntua tahmaisilta. Varsinaista tahmaisuutta en huomannut ainakaan kuivissa hiuksissa, mutta suihkussa hiukset takertuivat toisiinsa inhottavasti. Pesin kuitenkin rohkeasti joka kerta palasaippualla ja toivoin, että ilmiö häviää ajan kuluessa. Vaan ei hävinnyt. Edes hoitoaineen laittaminen ei auttanut takertumiseen. Paketissa myös neuvottiin vaahdottamaan hiukset kahteen kertaan ja tein niin joka kerta, kunnes aloin epäillä sen pesevän liikaa ja ryhdyin vaahdottamaan vain kerran. Hiusten harjaaminen oli ihan tuskaa sekä märkänä että kuivana, takkuja oli ihan järjettömästi ja multa lähti hiuksia tuplaten sen verran mitä aiemmin oli lähtenyt. Mun harja oli ihan pallo tosi nopeasti. Saippua kyllä antoi luvattua nostetta mutta hiukset menivät huonoon kuntoon. Myös mun parturi huomautti hiusten kunnon rapistuneen, ja se sai mut jättämään palasaippuakokeilun. Parturi joutui turvautumaan tangle teezeriin selvittääkseen mun hiukset vaikka oli pessyt kampaamotuotteilla ja laittanut hoitoainettakin. Mulla oli kova luotto tähän saippuaan kaiken Flow'n saaman positiivisen palautteen vuoksi. Ne odotukset kyllä karisivat aika nopeasti. Ainoa plussat, jotka saippualle annan, ovat sen vaahtoavuus ja palasaippualla pesemisen helppous. Vaikka vaahtoavuus ei sinänsä ole mikään hyvän pesun merkki, mä tykkään siitä että se vaahtoaa. Osa luonnonkosmetiikan shampoista on hyvin vaahtoamattomia, joten se voi tuntua vähän oudolta jos siihen ei ole tottunut.

Parhain luonnonkosmetiikan shampoo tähän mennessä on ollut Santen kiiltoshampoo. Mádara on tosi hyvä merkki, mutta sillä mun hiukset jäivät rasvaisiksi. Luonnonkosmetiikassa yksi parhaimmista jutuista ovat tuoksut, ne ovat täysin aitoja ja muistan tuoksujen olleen tottumattomalle tosi rajuja. Etenkin muistan nuo Mádaran shampoot jotka tuoksuivat tosi vahvasti päärynältä. Niihin tottuu kuitenkin nopeasti.

Markettishampoihin en enää koskaan palaa, en itse asiassa tule koskaan käyttämään mitään muuta kuin luonnonkosmetiikkaa. En halua enää palata mihinkään kemikaalipommeihin, kun on olemassa niin helppo ja hyvä tapa vähentää sekä ympäristön kuormitusta että omalle kropalle aiheutuvaa vahinkoa.

On muutamia asioita, joista voisin puhua vaikka ikuisuuden, ja luonnonkosmetiikka on ehdottomasti yksi niistä. Musta on tosi hienoa, että se on aina vain tunnetumpaa ja että mun käyttämiä tuotteita löytyy nykyisin tavarataloistakin. Useimmiten kuitenkin tilaan kaiken nettikaupoista. Samaan aikaan mä painin näiden asioiden kanssa, kun ajattelen sitä miten länsimaissa pohditaan omaa kauneutta ja hyvinvointia kaiken yltäkylläisyyden keskellä kun samaan aikaan toisella puolella maapalloa nähdään nälkää. Tuntuu tosi itsekkäältä ja hullulta, että meillä on aikaa miettiä jotain mustapäitä tai näppylöitä, kun toisilla ei ole syötävää. Kyllä se herättää ajattelemaan.
Ainakin mulle tulee parempi omatunto, kun tiedän, etteivät mun käyttämät kosmetiikat pilaa tai saastuta vesiä tai luontoa. Koska ihan yhtä lailla kuin välitän kehitysmaiden köyhistä, samalla tavalla ympäristöaiheet koskettavat mun sydäntä. Loppuun yksi hieno ajatus...

"Two things define you: your patience when you have nothing and your attitude when you have everything."

I dream a little dream of ya

Tuntui kivalta herätä aamulla litinään ja lotinaan - olen aina pitänyt sadepäivistä olipa sitten mikä vuodenaika tahansa.

Hain eilen postista uudet kosmetiikkatuotteeni ja sormet syyhyävät jo testaamaan niitä. Ostin tämän Logonan kasvovoiteen ja Flow'n olut-munashampoopalan. Flow'n tuotteen ovat niin kehuttuja että mun oli pakko kokeilla. Sitä paitsi olut ja kananmuna tekevät tosi hyvää hiuksille. Mä ostin myös vihreää savea jotta voin sitten tehdä kaikenlaisia naamioita ja hoitoja hiuksille ja iholle.

Tuota kasvovoidetta ehdinkin jo eilen illalla kokeilla. Se tuntui hassulta, se oli niin rasvaista! Mutta iho kyllä kiitti ja näytti aamulla tosi hyvältä.

Mä olen jo yli vuoden verran käyttänyt pelkästään sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Se on paljon parempaa sekä ympäristölle että itselle. Musta on hienoa, että nykyään luonnonkosmetiikkaa löytyy joidenkin kauppojenkin hyllyiltä ja se on yhä tunnetumpaa. Shampoon vaihdoin kylläkin tavalliseen (vaikkakin vähemmän haitalliseen kuin markettishampoot) vähän aikaa sitten, mutta se ei auttanut mun hiusongelmiin. Täytyy katsoa, josko tämä shampoopala tekisi jotain vaikutusta.

Mä tiedän nyt myös Englannin-lähtöpäivän, pian pitää varata lento! Vähän kyllä jännittää. Mulle on usein tullut sellainen olo, etten sittenkään halua lähteä ja haluan olla Suomessa koko kesän, kun Suomen kesä on niin kaunis. Mulla on yksi inspiraatioblogi jota kirjoittaa eräs au pair Englannista, käyn aina lukemassa sen blogia jos iskee masennus. Sitten olen taas yhtä innoissani kun aina aiemminkin.

Olin ihan yllättynyt, kun kuulin että tuo otsikon New Way Home -biisi on suomalaisen teinitähti Isac Eliotin. Musta se on tosi hyvä biisi! Stone by stone. Päiväkerhossa töissä ollessa olen saanut Fröbelin Palikoista yliannostuksen ja mulla soi koko eilisen päivän päässä Täilaulu. Nyt mulla soi koko ajan päässä meidän laivassa, meidän laivassa siinä on iso reikä pohjassa.... :D

miljoona miljoona vuotta oon onnellinen

Today has been really good! Vaikka aamupäivä olikin odottelua ja tylsistymistä, niin se palkittiin, kun istahdin kosmetologin tuoliin (jossa oli lämmitys!!) ja hän teki mulle kasvohoidon. Hintakaan ei ollut paha. Se tuntui ihanalta, mutta tietysti se pitäisi uusia pari kertaa jotta se tehoaa kunnolla, yksi hoitokerta ei toimi kuin taikaiskusta. Mutta mun iho hehkuu ja näyttää terveeltä! Taidan tosiaan mennä vielä uudelleen ennen lakkiaisia maksimoimaan vaikutuksen. Kasvohoidon jälkeen mentiin siskon kanssa shoppailemaan ja parannettiin maailmaa purkamalla kaikki ärsytyksenaiheet. Jaettu murhe on puolitettu murhe vai miten se nyt menee.

Asia, josta olen kaikkein eniten ecstatic on se, että mulla on nyt au pair -perhe Englannissa! ♥♥♥

Joo, mun piti hakea Amerikkaan, mutta kun törmäsin perheeseen mun unelmakaupungissa niin oli pakko hakea!

America can wait ;)

you are beautiful, no matter what they say

Oon paljon pyöritellyt mielessäni aihetta, jota Sariannakin on ainakin sivunnut blogissaan. Se on ollut mun mielessä tosi kauan, monta kuukautta mutta nyt oon ehkä saanut mun ajatukset kokoon: itsensä hyväksyminen kaikella tavalla ja ainakin niiltä osin, mitä ei voi muuttaa. Oon paininut ulkonäköasioiden kanssa kuten varmasti monet muutkin ja marmattanut kaikesta, mistä en kropassani tai naamassani tykkää. Nyt mä teen sitä enää puoliksi vitsillään, sillä olen tajunnut, että on asioita joita en voi muuttaa vaikka kuinka niitä inhoaisin. Ihan kuten en voi muuttaa sitäkään, että maailmassa on ihmisiä joiden kanssa en tule toimeen ja joita inhoan. Eteen tulee niin paljon vastoinkäymisiä, että jotenkin on löydettävä sellainen mielentila jossa ei ota jokaista iskua niin täysin vasten kasvoja. Keino siihen on hyväksyminen. Paskaa tulee niskaan, se on fakta ja sitä paskaa tulee kyllä kaikille niskaan. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Oikeastaan mä voin vaikuttaa vain siihen, miten siihen suhtaudun, miten asennoidun. Jos otan marttyyrin asenteen, elämästä tulee luultavasti helvetin vaikeaa. Jos mä taas päätän, että that's life, deal with it niin sitten mä hyväksyn ne asiat joita en voi muuttaa. Asioista tulee paljon helpompia ja yksinkertaisempia eikä niitä tarvitse vatvoa niin paljon.

Ja just tää ulkonäköasia. Jokaisella on jotain, mistä ne ei itsessään pidä. Ihmettelen, jos joku ei löydä itsestään mitään vikaa, sit on narsisti. Osaan pystyy vaikuttamaan, kuten esimerkiksi omaan painoonsa. Sit on asioita joihin ei voi vaikuttaa, kuten oma pituus ja kasvonpiirteet. Tietty voi mennä äärimmäisyyksiin ja kohottaa itsetuntoa kauneusleikkauksella, mutta musta sekin on jotenkin väärin. Sä et siltikään ole hyväksynyt itseäsi sellaisena kuin oot, vaan yrität olla jotain muuta muokkaamalla itseäsi. Nää asiat pitää hyväksyä.

Kaverini Jenni joskus totesi, että itsestään voi opetella pitämään. Miettii, mistä itsessään pitää ja opettelee sitä kautta pitämään kaikesta muustakin itsessään. Mä sillon mietin, että mistä mä itsessäni pidän. Musta mulla on kauniit silmät, ja sisko kuulemma kadehtii mun ripsiä ja kulmakarvoja. Mä pidän mun huulista, musta ne on kauniit ja mulla on suht normit korvat, ei mitkään hörökorvat. Mulla on suorat hampaat.
Mun pituus oli mulle pitkään yksi asioista, joita en voinut hyväksyä. Kun tulin lukioon, olin kaikkia muita pitempi. Katsoin kaikkia tyttöjä alaspäin. Se tuntui oudolta ja inhosin sitä. Peruskoulussa kaikki muut olivat olleet yhtä pitkiä kuin mä. Pikkuhiljaa siihenkin tottui ja mä huomasin, ettei se nyt oo niin paha asia. Sisko jaksaa jankuttaa, että pitkät jalat ovat naiselliset ja niinhän ne ovatkin, mulla on mallin tai filmitähtien jalat. Sitä paitsi, jos mä lihon niin näytän silti tasapainoiselta, koska pituus kompensoi. Nyt mä pidän siitä, että olen pitkä - vaikka olen normaalipituinen. Olisi kamalaa koko ajan katsoa toisia niska vinossa 160 sentin korkeudelta - no offense.

Yksi mun kaveri myös joskus sanoi, että mua ei ole laitettu muottiin. Kesti hirveän kauan tajuta, mitä se sillä tarkoitti. Musta tuntuu, et nyt mä tiedän. Mä en ole samannäköinen kuin kaikki muut vaaleine hiuspidennyksineen ja tekoripsineen. Mä uskallan olla oma itseni. Tämä sama tyttö myös kehui mua vahvaksi, että "vaikka mä kuinka sain paskaa niskaan yläasteella, en koskaan välittänyt". Ihan niin se ei mennyt, kyllä mä välitin siitä mutta ehkä mä sit olen vahva just siksi että olen minä enkä halua olla mitään muuta. On vapauttavaa tuntea, että voi olla oma itsensä eikä koko ajan tuntea tarvetta muuttaa käytöstään sen mukaan, kenen seurassa on. Munkin lähipiirissä on näitä ihmisiä. Mua se piirre ihmisissä ärsyttää, koska tunnen ne ihmiset ja näen puolituntemattomienkin läpi ja tiedän, ovatko ne aitoja omia itsejään.

Oon opetellut pitämään itsestäni ja etenkin parin viime vuoden aikana hyväksynyt itsestäni ne asiat, joita en voi muuttaa. En tuhlaa niihin enää energiaani. Kuten sanottu, vitsailen niistä tietyistä piirteistäni edelleen ja tykkään kiusata niin äitiä ja siskoani, mutta loppujen lopuksi en mä niitä enää hirveästi ajattele. Ja valehtelisin kyllä, jos sanoisin etten koskaan ajattele niitä. Kyllä mullakin on huonoja päiviä kun katson peiliin ja vain inhoan kaikkea mitä siellä näkyy, mutta useimmiten en. Ja usein musta tuntuu, että asun jonkun vieraan kropassa, että mä en oikeasti näytä tolta. Että sisimmässäni mä en näytä tolta.

On tosi tärkeää arvostaa itseään. Mulla ei sitä ongelmaa ole koskaan ollut, enkä usko että kiusaaminen olisi mun itsetuntoa mitenkään horjuttanut. Mulle ei tullut sellaista tunnetta, että oon ihan paska ja ruma ja että kaikki kiusaa mua siksi - tai sitten olen vain unohtanut sen, mutta siinäs näette! Eipä pitkään vituttanut. Kiusaajilla on omassa päässään vikaa. Mä en tuntenut, että mua kiusattiin sen takia mitä olen tai mitä en ole. On tosi ihanaa voida katsoa peiliin ja hymyillä itselleen ja todeta että sä olet tänään kaunis, toivottavasti joku muukin huomaa sen. Siinä on kyse just itsensä arvostamisesta. Jos ei arvosta itseään ja on huono itsetunto, tuskin ajattelee itsestään kovin positiivisesti.

Ja mikä sit elämässä lopulta on tärkeintä? Ei ainakaan ulkonäkö! Saa olla aika kapeat näköalat jos luulee, että kaikki elämässä on kiinni siitä onko kaunis. Jokainen on kaunis omalla tavallaan, pitää vain löytää ihmisiä jotka näkevät sen ja osaavat arvostaa sitä. Ja sitä paitsi, jokainen on Jumalan silmissä kaunis. Mulle on aivan sama, jos joku pitää mua rumana mutta mä voin sanoa sen ääneen: mä olen kaunis. Eikä yhtään harmita että sanoin sen. Jotenkin tuntuu, ettei nykyään saisi arvostaa tai rakastaa itseään tai pitää itseään kauniina. Tää nykykulttuuri on vähän sellainen, että pitäis haukkua ulkonäköään kilpaa kaverin kanssa.

Koko ajan tätä kirjoittaessani mulla soi päässä Christina Aguileran biisi Beautiful, jonka sanat ovat niin osuvat tähän kohtaan:

Cause you are beautiful no matter what they say

Words can't bring you down, oh no

You are beautiful in every single way

Yes, words can't bring you down, oh no

So don't you bring me down today

XOXO