you are under the weight of living

Näin au pair -kamustani ja tämän host familysta unta! Perhe asui jossain törkeän kokoisessa upeassa kartanossa. Perheen pojalla oli synttärit, mutta tämän äiti oli koko ajan yläkerrassa mököttämässä masentuneena. Muistan siinä talossa olleen matkamuistomyymälän! Ja talon hulppeassa eteisaulassa oli jumalattoman kokoinen musta kattokruunu, jota pitkin valui juhlien lopuksi vettä aivan solkenaan aulaan, sillä katossa oli reikä. Kreisi uni! Kyselin aupparikamultani hämmentyneenä että eikö tämän host family asunutkaan sellasessa town house -tyyppisessä talossa jossa muistin heidän asuneen ja että sehän oli aivan erinäköinenkin... Mun aupparikamu selitti jotenkin hämärästi ja kierrellen, että muistamani talo oli joku host momin sukulaisten talo. Perhe ei siis koskaan ollut asunut siinä vakituisesti. Olin kuin puulla päähän lyöty.

Ostin unessa talon matkamuistomyymälästä hienon kankaalle painetun taideteoksen, johon oli utuisin sävyin painettu vene merellä ja kaukana horisontissa näkyi pienenpieni, yksinkertaisen muotoinen majakka. Otin kankaan jossain vaiheessa kaupan ulkopuolella pois ostoskassistani. Mutta käsissäni olikin vain kopiokoneella teoksesta otettu mustavalkoinen surkealaatuinen paperiversio. Olin tosi vihainen ja katkera ja tunsin oloni petetyksi.

alone is the street where you found me

Nyt mä näin kyllä ihan superomituista unta!! Mä seurustelin tumman miehen kanssa ja me oltiin pienellä joukolla Helsingissä (don't know why) ja siellä me törmättiin sellasiin perus suomalaisiin vaaleatukkaisiin miehiin (ihan hyvännäköisiä) ja ne suuttui meille ihan törkeästi siitä että me oltiin tummaihoisen ihmisen kanssa. Mä tietysti vedin siitä ihan jäätävät pultit ja marssin sanomaan niille suorat sanat ja haukuin ne pystyyn, ja oikein provosoin niitä istumalla sen mun poikaystävän syliin ja ne meinas revetä liitoksistaan. Menin vähän liian pitkälle siinä provosoinnissa ja ne sitten pahoinpiteli sen miehen vaikka yritin olla niiden välissä. Siinä hujakassa mun nenäkin alkoi vuotaa verta ihan hillittömästi, taisin saada itsekin jotain osumaa.

Sitten yhtäkkiä mä olinkin menossa mun vanhaan kouluun, yläasteelle. Oli joku juttu että kaikkien piti käydä yhdeksäs luokka uudestaan. Meidän opettaja istui paikallaan ilman paitaa ja sillä oli timmi sixpack. En tajua.

guess what, I'm not a robot

Mä näin ihan hirveän ahdistavaa painajaista, jossa myöhästyin uskonnon yo-kokeesta. Unessa koulu oli sokkeloinen kuin laivan hyttiosasto. Kerrosten välillä oli tikkaat, ei portaita. Sukellusvenemeininkiä. Harhailin etsimässä sitä paikkaa, jonne yo-tulokset tulevat ilmoitustaululle. Mun mukana oli mm. S ja muita abeja. Loppujen lopuksi me päätettiin palata takaisin alkupisteeseen, mentiin katsomaan isoa seinällä olevaa marmorilaattaa johon oli kaiverrettu kaikki huoneet ja niiden sijainti ja kerros. Laatta oli samaa materiaalia kuin hautakivet. Löysimme laatasta sen paikan, jota etsimme ja lähdimme uudelleen matkaan. Loppujen lopuksi minä jäin yksin tutkimaan pisteitäni, kun muut lähtivät jo liikkasalille.

Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, se oli miltei kymmenen. Hitto että pelästyin! Miten se saattoi olla jo kymmenen? Lähdin äkkiä kohti liikuntasalia, mutta sinne pääsikin meidän pihakaivon luota. Kaivoin lunta betonisen luukun edestä ja koputin betoniluukkuun, joka oli siis ovi. Meidän koira makoili siinä lumessa mun vieressä (koira, joka siis kuoli puolitoista vuotta sitten). Katsoin mun kännykkää, ja joku oli soittanut mulle. Kaivoin vähän lisää lunta luukun edestä ja koputin uudestaan, kovempaa. Kukaan ei edelleenkään avannut ovea.

Sitten otin kännykän taskusta ja soitin siihen numeroon, josta joku oli soittanut mulle. Se ei ollut rehtori vaan joku nainen. Kun nainen vastasi, kysyin että pääsisinkö tekemään ylioppilaskoetta. Naisella oli ilahtuneen oloinen ääni ja hän sanoi että "Joo, totta kai pääset" ja alkoi selittää, että minun on tehtävä koe myöhemmin keväällä Laurea-ammattikorkeakoulussa. Koetta ei voinut tehdä mun kouluni paikkakunnalla enää, kun olin kerran myöhästynyt kokeesta.

Joo, ymmärrän miten sekavalta tuo uni kuulostaa. Excuse me, en voi sen sekopäisyyttä yksityiskohtaisemmin selittää. Taisi olla joku enneuni, sillä uskonnon yo meni huonosti :D Olin opetellut kaikki väärät asiat, ihan tosi. No, onneksi yhden asian osasin kunnolla, nimittäin "islamin perusopit". Kaikkiin muihin mun piti vähän soveltaa. MUR.

Huomaa muuten, että olen vähentänyt sokerin käyttöä. Ostin tämän päivän koetta varten irtokarkkeja, ja nyt mua oksettaa enkä oo syönyt niitä paljon. Ei oo vieläkään oikein iskenyt tajuntaan, että ENÄÄ EI TARVII LUKEA! AH!! Odotan sitä hetkeä, kun sen oikeasti tajuaa. Ei tarvii ottaa ainuttakaan kirjaa enää vastenmielisesti käteen ja alkaa päntätä. Siitä on tullut ilman normi olemisen tila tässä viime aikoina.

Mua ahdistaa vieläkin toi aamuinen uni.

Muistan suunnattoman salaman, ihmislauma vaelsi meidän talomme ohi pimeässä kuin zombit,

ne muuttuivat ensin lampaiksi ja sitten koiriksi. Otin kuvia todistusaineistoksi, kuvanlaatu oli surkea.

uneni

Kadulla pyöri pöly valtavan kokoisissa pilvissä. Maassa makasi katolta pudonnut ihminen. Häntä oli lisäksi ammuttu. Hän oli kuollut. Hetken kuluttua katolta putosi tai paremminkin leijaili lisää ihmisiä. Pelkäsin, että joku oli pakottanut heidät pudottautumaan tai että joku oli tönäissyt heidät, sama joka oli ampunut ensimmäistä pudonnutta. Minä tunsin heidät kaikki.

Sitten menin valmistautumaan potkiaisiin.

jetin siivillä kuohui auringon kulta

Eilen olin ystävän vuoden vanhan pikkuprinsessan synttäreillä. Tarjolla oli muun muassa Hello Kitty -kakkua. Mä paketoin lahjan Hello Kitty -lahjapaperiin ja tein kortinkin samaan tyyliin. Etenkin kortin eteen näin vaivaa ja sitten vauva ruttasi sen saman tien käsissään :D Sisko neuloi hänelle kauniit villasukat, kuulemma heitti koon ihan päästään mutta vauvan äiti aprikoi sukkien olevan piankin oikean kokoiset.

Mä niin rakastan pikkulapsia! Taaperoikäiset ovat mun lemppareita, ne eivät enää pelkästään syö, nuku ja puklaa.

Näin unta, että olin just saanut tietää olevani raskaana. Sitten sattui sellainen välikohtaus, jossa joku poika ampui mua enkä mä tuntenut yhtään kipua ja se poika pelästyi ja nosti sen aseen ylös ikään kuin nostaakseen kätensä ylös antautumisen merkiksi ja kysyi että eikö muhun yhtään satu. Sit mä katsoin alaspäin ja näin, että mun mahassa oli verinen luodinreikä. Kummallisinta oli, ettei se sattunut yhtään, mua vain oksetti se että näin verta ja sen takia tuli heikko olo. Yritin soittaa hätänumeroon ja kävin apteekissakin (jossa mun siskon pomo oli töissä) hakemassa apua, mutta kukaan ei ottanut ampumista mitenkään vakavana asiana. Ihan kuin se olisi jokin pikkujuttu. Mä sekoilin sanoissani useaan otteeseen ja sanoin että mua on puukotettu. Mulla oli herätessäni tosi sekava olo ton unen jälkeen.

Pitkästä aikaa googletin uniselityksiä ja ne antoivat ainakin tuon unen osalta tosi ristiriitaisia viestejä.

Uuden alkua, jonkin päättymistä, hyviä ja huonoja asioita.

Aurinko osui kauniisti kuvan koneen kylkeen, mutta ei toi pikkuobjektiivi sitä tietenkään pystynyt taltioimaan.

Harmittaa vähän, jos olisi ollut iso putki kameran päässä niin olisin saanut koneesta tosi mahtavia kuvia.

the planets bend between us

Äsken taivas oli ihan violetin tummanpuhuva, nyt se on niin kirkas että sattuu kun kohottaa katseensa. Ja siellä näköjään sataa. Mulla on seurana hiljainen talo ja musiikki, tällainen rauha on harvinaista ja tekisi melkein mieli kirjoittaa. Sormet syyhyävät näppäimille.
Pöydällä lojuu joulukortintekele, se on vasta suunnitteluvaiheessa sillä musta on kiva suunnitella kaikki taiteellista silmää vaativat työt huolellisesti ennen kuin teen mitään konkreettista. Nyt: Kings Of Leon. Mahtava olotila.

Olen viime aikoina nähnyt toinen toistaan hullumpia, parempia, uskomattomampia, todellisempia unia. Tällaista unijaksoa en ole koskaan ennen kokenut. Ne unet ovat olleet kuin televisiosarja tai elokuva. En ole halunnut kirjoittaa uniani ylös tai kirjoittaa niistä tänne, sillä mulla on sellainen taikausko että hyvät asiat katoavat kun sanon ne ääneen tai jos kirjoitan niistä, jos ne tulevat ilmi sellaisella tavalla että muutkin saavat tietää niistä. Jos nyt lakkaan näkemästä niitä unia niin on sitten ihan todistettu fakta mistä se johtuu.

two steps from hell

Painajainen. Se kun herää kauhusta jäykistyneenä juostuaan koko yön unissaan uudelleen ja uudelleen pakoon jotakuta. Se kun unessa oven saa lukkoon juuri ennen kuin joku on pääsemässä sisälle.

Mun unessani juoksin pitkin pimeää kaupunkia jotakuta tuntematonta pakoon ja juoksin kahden muun naisen kanssa jonkinlaiseen häkkivarastoon turvaan. Hekin pakenivat jotakuta. Häkkivaraston sisäpuolella oli huurrelasiseinät ja lasin toisella puolella oli kalterit. Toinen naisista sai oven lukkoon täpärästi. Takaa-ajaja alkoi raivoissaan potkia ovea ulkopuolelta niin kovalla voimalla, että olin varma että hän pääsee sisälle.

Kaikkein kamalinta unessa oli se, että näin sen kerta toisensa jälkeen uudelleen. Se oli niitä unia, joiden jälkeen on herätessään peloissaan vaikka kuinka pitkään vaikkei sille ole mitään järjellistä syytä ja vaikka tietää olevansa omassa kodissaan turvassa.

I belong to this state of mind

Mulla soi koko ajan päässä Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Huomisaamu lähenee kovaa vauhtia enkä meinannut millään nukahtaa eilen illalla! Kun vihdoin sain unen päästä kiinni, heräilin pitkin yötä mm. rankkasateeseen ja siihen että ikkunani oli apposen auki. Lisäksi näin jotain todella levotonta ja pelottavaa unta, jossa lempiserkkuni ratkaisi Da Vinci -koodin.

Uutuuttaan kiiltävät kullanmurut mukaan <3

Helsinki-Vantaalle lähdetään kahdeksan maissa aamulla. Kyllä mua vähän jännittää mutten jotenkin usko tätä todeksi, niin että se ei oo vielä iskenyt muhun. Ehkä siellä sitten viimeistään :D

Cashit ja kakkoskamera.

En saa mitään kirjoitettua, joten adioooos ja see you later, alligator(s)!

Travel plan ja Plan B

terv. happy happy joy joy      :----------)
ps. olen maailman surkein pakkaaja

pystymetsää ja laakeeta peltoo

Käytiin äidin kanssa katsomassa siskon kissan pentuja - voi että ne olivat lutusia!
Olin unohtanut, miten hyvältä pienet kisunpennut tuoksuvat.

Kävin myöhemmin vähän happihyppelyllä kuvailemassa, ja sain ikuistettua osasia auringonlaskusta. Kaikki näyttää niin kauniilta. Kaikki.

Lopulta mun oli paettava kasvoja päin lenteleviä inhottavia pikkuotuksia ja hyttysiä. Ilma oli sen verran kostea, että hiukset menivät kiharalle. Ärrr...

Näin muuten viime yönä unen, jossa olin raskaana ja menossa synnyttämään. Olin sairaalakaapu päällä jossain sairaalahuoneessa ja mun synnytyslääkäri oli meidän musiikin opettaja! Tosi hämmentävää.

Nyt Sinkkuelämää!

you didn't have to cut me off

♥  Absolutely in love ♥ : 

Unista lueskellessani löysin tällaisen syyn siihen, miksi kaikki eivät muista uniaan: "Useammin syy on se, ettei ihminen tule kysyneeksi heti heräämisen hetkellä itseltään, mitä unia hän on nähnyt. Unia arvostava ihminen kysyy aamulla ensimmäisenä itseltään, mitä unia katselikaan yöllä." Which by the way is so true, mä mietin aina että mitä unta mä näin ja mitä se tarkoittaa, mä siis arvostan unia. Musta nukkuminen on ihanaa kun unimaailma on niin erilainen ja niin irti normaaleista rajoista että se on varsin rentouttavaa ja kun on nähnyt unia, tietää nukkuneensa hyvin. Paitsi jos näkee painajaista.

Näin viime yönä sellaisen painajaisen, jossa mä istuin autossa ja joku puukotti mua vatsaan monta kertaa ja veti mun suolet ulos ja liitti ne moottoriin ja mun suonissa tai suolissa alkoi kiertää bensaa ja pakokaasuja. Tunsin unen läpi, miten kokeilin mun mahaa monta kertaa että onko siinä reikiä ja heti kun heräsin, kokeilin automaattisesti pursuaako mun suolet ulos. I felt pretty fucking scared when waking up, se oli jotain niin traumatisoivaa ja kammottavaa etten halua vieläkään ajatella sitä.

P.S. Minne mun opiskelumotivaatio katosi? Miksi vaan väsyttää?

sleeping beauty

Näin yöllä jotakin tosi hämmentävää unta. Siinä mm. tappelin hirveästi kaikkien kanssa (entisten kavereiden, pukumiesten ym. kanssa) ja rikoin paljon ikkunoita. Ne ikkunat olivat tosi sitkeää materiaalia eivätkä millään meinanneet särkyä. Lasia ne kuitenkin olivat.

Sitten jossain vaiheessa isälle valkeni että olen rikkonut metsästä kahden puun välissä olevan ikkunan - mitä sellainen teki siellä, ei mitään käryä. Hän ihmetteli miten olen voinut rikkoa sen. Laskin paniikissa itsekseni rikkoneeni viisi ikkunaa ja tiesin, että joutuisin maksamaan niistä kauheat korvaukset. Olin tosi ahdistunut unen läpikin.

Meidän pihalle laskeutui avaruusalus, jonka kyljessä luki VICA. Tekstin alapuolella luki vielä jotain, mutta en muista mitä. Googletin tämän VICA:n, ja sain seuraavanlaiset vastaukset Wikipediasta:

"VICA may stand for:

• SkillsUSA, a career and technical student organization originally known as the Vocational Industrial Clubs of America (VICA).
• The Valley Industry & Commerce Association, in the San Fernando Valley in metropolitan Los Angeles."

Tällaista tällä kertaa.

she's a good girl, crazy 'bout Elvis

Iltapalani. Kyllä, siinä on melko paljon ruokaa yhdelle vatsalle.
Nuo kököt spagetin päällä eivät ole lihapullia, vaan punaista
pestoa♥ Taivaallisen hyvää!
Tyhjä masu kiittää!

Anteeksipyyntöjä suttuisista kuvista. Tässä valossa kuvat aina tuppaavat heilahtamaan. Tänään nukuin pitkään ja lähdin ruotsin valmistelutunnille. Eilen menin seitsemältä illalla nukkumaan. Heräsin jossain kolmen maissa ja aloin kuunnella että mitä ääniä oikein kuulen. Olin jättänyt yöksi ikkunan auki. Aikamoinen laulukonsertti oli lintusilla menossa :) Se oli siistin kuuloista. Tuntui siltä kuin olisin ainoa maailmassa, ja ainoa kuulemassa tämän kauniin sävelmän. Tiesittekö muuten, että jos ihminen herää kahden kolmen aikaan yöllä, hänellä on yksinäisempi olo kuin jos hän heräisi johonkin muuhun aikaan yöllä. Silloin kuvittelee helposti olevansa yksin ja ainoa maailmassa. Kuulemma.

Joka tapauksessa, näin hirveän paljon unia ja näin unta mm. käärmeestä, taas kerran. Jep, yök, hyi. Pelkään käärmeitä ihan hillittömästi. Saan pienen paniikkikohtauksen kun vain mainitaankin käärme. Tämä uni olikin erilainen... se käärme näytti samalta kuin ne madot Worms-pelissä, oletteko pelanneet sitä? Meillä ainakin hakattiin Wormsia aina kun olin pieni :P Sillä käärmeellä oli vihreä armeijakypärä päässä. Hullua, eikö totta. Tänään oli ohjelmassa kauppareissu ja ruotsin kokeeseen lukemista! Huh.

Mua on hirveästi pyörryttänyt viime päivinä. Vähän aikaa sitten terveystarkastuksessa selvisi, että mulla on matala verenpaine, joten en ihmettele. Päätäkin on taas särkenyt joka päivä enemmän tai vähemmän.

Mutta! Viimeinen lukiotunti tältä vuodelta kärsitty ja takanapäin, edessä vielä muutama koe joihin suuntaan luottavaisin mielin - myös matematiikkaan, jota olen tämän toisen opettajan kanssa ymmärtänyt muchos paremmin. Joten olen happy.

Huomenna menen parturiin ja sitten S:n luo laskemaan matematiikkaa! Pitäkäähän peukkuja huomiseen svenska provettiin!

Tämä biisi on soinut päässä tänään.

25. A song that makes you laugh

uomo universale

Ihan ensimmäiseksi - mieletön eilinen Suomen peli Venäjää vastaan! Voitettiin Venäjä jo toisen kerran näissä kisoissa, ja Venäjälle tuli nollapeli. On syytä olla ylpeä. Mikael Granlund teki mielettömän ilmaveivimaalin... hänestäkin sietää olla ylpeä :) Granlund on väläytellyt uskomattomia taitoja näissä otteluissa.
Kaiken lisäksi Petri Vehanen torjui jokaisen Venäjän maalintekoyrityksen.

Toiseksi - olen jo aloittanut kokeisiin lukemisen. Luin historia kakkosen koetta varten jo antiikin ja keskiajan kokonaan, mikä on mun kokeisiinlukemismotivaatiollani hirvittävän paljon. Luin ne noin tunnissa.
Löysin kivan lauseen kirjasta: "viisaus on siis oman tiedon rajallisuuden tunnustamista". Tämä oli Sokrateen oivallus, ja hemmetin hyvä sellainen.

Eilen oli tosi kiva päivä. Voitokkaan pelin jälkeen tuli hyvä uni kun huoneessakin oli melko viileää. Näin paljon hurjia unia. Pakenemisunet ovat kauheita. Missään ei ole turvassa ja koko ajan on etsittävä piiloa. En muista keitä unessa pakenin mutta kyllä monesta paikasta hain turvaa. Lisäksi näin unta joka näytti siltä kuin olisin ollut vanhaa elokuvaa kuvaava kamera. Tavallaan siis ikuistin niitä tapahtumia kameramaisin liikkein. Muistan unesta miehen joka seisoi punaisten verhojen takana piilossa, mutta hänen musta iso kenkänsä näkyi verhon alta. Kukaan muu unessa sitä ei huomannut. Taisin panna sen merkille siksi, että olin se kamera. Mies oli niin pitkäkin että hänen tumma tukkansa näkyi verhon ylälaidasta vähän.

Ja arvatkaapa mitä! Minä ryhdyin Planin kuukausilahjoittajaksi :)

P.S. Musta sadekin on ihanaa kuumien ilmojen jälkeen. Sadepäivissä on jonkinlaista harvinaista tunnelmaa. Silloin saa löhöillä sisällä ilman syyllisyyttä kauniiden aurinkoista päivien tuhlaamisesta - ja silloin on hyvää aikaa ottaa ne koulukirjat esiin.

P.P.S. Huomenna kannustetaan Suomi MM-kultaan!

oh radio play me that sweet heavenly song

Näin viime yönä tosi hurjaa unta. Muistan siitä vain vähän. Olin nuortenleirillä joidenkin lukiokavereideni kanssa. Unessa tapahtui kaikkea pelottavaa ja jännittävää, ja paikat tuntuivat sekoittuvan toisiinsa. Välillä olimme meidän talon keittiössä, mutta sekin kuului leireilytiloihin. Muistan että unessa eräs vanha koulukaverini vuosien takaa istui pöydän alla ja hänellä oli tosi pelottava katse, hän tuijotti tyhjyyteen. Hän vaikutti hullulta. Unessa tapahtui myös kaikenlaisia ufojuttuja. Muut nukkuivat ja minä olin hereillä. Ympärilläni tapahtui pelottavia asioita, en vain muista mitä.

Kaikki on kovin sekavaa kun yritän ajatella unta. Unessa tiedostin olevani ystäväni luona yötä mutta samalla ajattelin että jes, saan olla täällä vielä toisen yön - nuortenleiri on viikonloppuleiri ainakin täällä.

Huomenna takaisin kouluun. TYL-SÄÄ, jos saan sanoa...

korkeella vaeltavat poutapilvet

Näin tällaisen talon unessani. En muista koko taloa, vain eteisen, olohuoneen ja keittiön. Keittiö oli englantilaistyylinen ja tuo keittiön ulko-ovi oli vihreä ja siinä oli iso ikkuna.

Tänään olin siskon apuna pihahommissa - kyllä, ihan itse tarjouduin! Vai pitäisikö sanoa että tuppauduin? Löydettiin kaikkea siistiä, sisustamishyödyntämiskelpoista autotallista! En edes tiennyt niiden kaikkien olemassaolosta. En ole ikinä pistänyt merkille mitään, se on isän valtakuntaa ja se tietää - tai sitten ei - missä kaikki on ja miten niiden pitää olla. Autotallissa on aina hyvä tuoksu. Yläasteella kemiassa opettaja pisti kaikkia mömmöpurkkeja kiertämään ja niitä piti nuuhkaista. Tunnistin silloin sen tuoksun, jolta autotallissa tuoksuu. Voisiko se olla paloöljy? Hitto kun en muista.

Siskon kanssa kammettiin yksi vanha, iso punaherukkapensas ylös. Sen juuret olivat tiukassa. Mutta Suomalaisella Sisulla se kuitenkin saatiin ylös ;D Kasvihuonettakin vähän laiteltiin.
Iltapäivällä leivoin marenkipiiraan ja saunan jälkeen tein vielä mannapuuroa ja mustikkasoppaa :) Namnam.

17. A song that you hear often on the radio

muistaako kukaan?

Mä ja Saara tehdään terveystiedon esitelmä unesta, ja me käytiin tänään kirjastossa lainaamassa aiheeseen liittyviä kirjoja. Valitsin kaksi tosi mielenkiintoista oopusta ja aion alkaa heti tänään lukea. Sormeni syyhyävät jo...

Jotenkin taas tuntuu valoisammalta, siis elämä yleensä eikä vain sää ulkona.

Kasvaa vuosien paino

meidät pian alleen musertaa

Käy jalkoihin tyly asfaltti

unet ohuiksi kuluttaa

Olen taas nähnyt kauheita unia, kuten sellaista että jättimäinen valkoinen rapu tarrautui käsivarteen ja puri sitä älyttömän lujaa. Tuntui siltä kuin sillä olisi ollut kymmenen suuta. Yöks.

Nyt kuuntelen J. Karjalaista ja luen lehtijuttua miehestä, josta hän teki laulun Verinen mies.

P.S. Mun iki-ihana uusi mattoni tuli tänään! Se ei ole aivan sellainen joksi sitä luulin mutta hyvä silti.

sweet dreams are made of this...

Olen nähnyt taas muutaman viikon putkeen pelkkiä painajaisia. Se on ihan kamalaa. Tiedättekö mitä unta näin tänä yönä?

Olin tappanut jonkun tytön jota raahasin perässäni pitkin lähellä olevaa tietä. Matkan varrella naapurin lapsi näki tämän. Tällä pojalla oli kuitenkin kiinalaisen, lihavan lapsen kasvot. Hänen kotitalonsa keittiön ikkunassa näkyi neljä aikuista pöydän ääressä. He tuntuivat tuijottavan poikaa ihailevasti, samalla tavalla kuin vastasyntynyttä vauvaa katsotaan. Nostin sormen huulilleni ettei poika kertoisi kuolleesta tytöstä kenellekään. Aikuiset siellä keittiössä eivät huomanneet minua.

Loppua unesta en muista tarkkaan. Piilotin tytön jonnekin ja pelkäsin ihan törkeästi että poliisit vievät minut. Se oli hirveää. Olin paniikissa ja peloissani unen läpikin. Tuntui kuin sydäntäni olisi puristanut vahva käsi.

Tänään oli äidinkielen koe, siinä oli vain novellianalyysitehtävä novellista Joimme kaljaa minun huoneessani. Uskon että se meni hyvin, mutta kun olin kirjoittanut kaksi sivua tulkintaani novellista, tajusin että tehtävänantona oli eritellä ja analysoida. Tulkitsemisesta ei siis puhuttu mitään :D Hupsis... Tänään illalla minä ja Sara pidämme nuortenillan! Det ska bli spännande :)

Leibniz

Mua jäi vaivaamaan niin paljon se mun unen Minä puhun verta, että tein siitä anagrammin. Vastauksina tulivat ampunut vihreän ja ampunut hirveän. Eipä paljon valaise. Mietin jo innoissani, josko lauseesta muodostuisi jotain järkevää tai vaikkapa jonkun ihmisen nimi.

Tässä katkelma edellisen bloggauksen kirjasta:

Lähin appelsiini oli vierinyt vadin reunalle, ja minun toinen jalkani oli aivan sen vieressä. Vihanneskauppias oli yhä selin minuun. Hänen apulaisensa - osapuilleen Cassisin ikäinen poika - pakkasi parhaillaan laatikoita hänen kuorma-autoonsa. Ranskan teillä ei liikkunut siihen aikaan juuri muuta kuin busseja. Minä päättelin, että vihanneskauppias oli varakas mies. Niinpä minun oli helppo vakuuttaa itselleni, etten oikeastaan tehnyt kovin väärin. Olin katselevinani kauppiaan perunasäkkejä ja hivutin samalla puukengän pois siitä jalasta, joka oli vadin vieressä. Sitten koukkasin lähimmän appelsiinin vaivihkaa vadilta paljailla varpaillani. Se kävi kätevästi, sillä olinhan kiipeillyt vuosikausia puissa. Kuten olin suunnitellutkin, appelsiini vieri myyntipöydän pukkijalan viereen ja jäi melkein piiloon pöytää peittävän vihreän pressun alle.

Minä laskin heti korini appelsiinin suojaksi ja kumarruin sitten muka ottamaan kiven pois puukengästäni. Näin jalkojeni välistä, että kauppias nosteli juuri viimeisiä vihanneslaatikoita autoon. Hän ei huomannut että sujautin appelsiinin koriin.

Lastenleikkiä. Varkaus oli ollut lastenleikkiä. Sydämeni jyskytti ja poskeni hehkuivat niin helakanpunaisina, että pelkäsin hirveästi jonkun huomaavan sen. Minusta tuntui, että korissani oli käsikranaatti. Oikaisin muina miehinä selkäni ja käännyin kohti äidin myyntikojua.

Sitten jähmetyin paikoilleni. Yksi saksalaisista katseli minua torin toiselta laidalta. Hän seisoi suihkukaivon vieressä vähän kumarassa palava tupakka kourassaan. Kukaan ei mennyt hänen lähelleen, joten hän seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään katse kiinnittyneenä minuun. Hän oli varmasti nähnyt, miten varastin appelsiinin. Hän ei ollut voinut olla näkemättä sitä.

Minä tuijotin häntä vähän aikaa kivettyneenä. Kasvonikin olivat jäykät. Muistin liian myöhään, mitä Cassis oli kertonut saksalaisten julmuuksista. Aloin aprikoida, mitä saksalaiset mahtoivat tehdä varkaille, sillä sotilas katsoi minua edelleen. Sitten hän iski minulle silmää. --

Tärisin niin, että uskoin äidin huomaavan sen väistämättä, mutta hän ei ehtinyt juuri sillä erää vilkaistakaan minua. Vaistosin että sotilas tarkkaili minua yhä takaapäin, ja hänen lystikäs, veitikkamainen silmäniskunsa vaivasi minua kuin otsaan lyöty naula. Odotin ikuisuudelta tuntuvan ajan perikatoa, joka ei tullutkaan.

Joanne Harris, Appelsiinin tuoksu

P.S. Sain vihdoinkin lääkäriajan ja mulle määrättiin lääkkeitä poskiontelotulehdukseen! Kamalaa kun joka päivä pää on kipeä. Erittäin häiritsevää.

P.P.S. Huomenna on historian koe, jänskättää! En voi sanoa lukeneeni mitenkään erityisen huolellisesti...

we all need a pantomime to remind us what is real

Hyi hitto mitä painajaisia olen nähnyt.

Viime yönä näin jotain aivan hullua unta, jossa hakkasin jonkin punaisen puutalon seinään puisia valkoisia kirjaimia ja niistä muodostui lause Minä puhun verta. Minä puhun verta. Hyi hitto.
Sitten siitä talon ohi kulki joitain vanhempia ihmisiä ja he tuijottelivat minua ja touhujani paheksuvasti, joten otin kirjaimet irti. Koko unen ajan tunsin kamalan syyllisyyden tunteen. Unessa minä myös lensin meidän kuistilla ja autotallissa. Se painottomuuden tunne oli huimaavaa, uskomatonta. Samanlaista kuin joskus sängyssä silmät kiinni maatessa tuntuu siltä, että sänky kieppuu ilmassa. Onko teistä koskaan tuntunut siltä?

Tänään luin loppuun Joanne Harrisin kirjan Appelsiinin tuoksu. Toinen niistä kirjoista, jotka muistan hyvin elävästi. En muista, lukiko siskoni sitäkin minulle, vai luinko sen itse. Anyway.

Kaikki alkoi viattomasti yhdestä varastetusta appelsiinista hedelmäkojun luona Angersin torilla. Vain ystävällinen silmänisku, ja nuori saksalainen sotilas lumosi yksinäisen, isättömän yhdeksänvuotiaan. Sinä saksalaismiehityksen kesänä Framboise sisaruksineen pääsi kielletyn hedelmän makuun.

Mutta pienestä vilpistä kasvoi suuria valheita. Ja lopulta murhenäytelmä, joka pakotti Framboisen perheineen pakenemaan kotikylästään Loiren varrella.

Kun Framboise leskeksi jäätyään palaa kotitilalleen ja perustaa pienen ravintolan, sota-ajan synkistä tapahtumista on kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Mutta kyläläiset eivät ole unohtaneet.

Enkä osaa vieläkään olla itkemättä.