supermassive black hole: this week

Back to business ton hempeilyn jälkeen. Olen virallisesti palannut kuolleista, siis noussut sängynpohjalta what ever in the world you like to call it. Kohtuullisen tuskaisen ja kuumeisen oksennustaudin jälkeen on hassua huomata, miten viikko on lipunut ohi tajunnan hämärillä rajamailla ja pääosin nukkuessa. Siis viikko. Aivan yhden ögonblickin aikana. Huomenna oh niin pirteänä reippailen jumppasaliin skriivaamaan muutamat kitkerät analyysit tekstitaidon ylppärikokeeseen! Vielä eilen teki vaikeuksia nousta tai seisoa, edelleenkään ei korkeuksissa huojuminen tunnu mukavalta pitemmän päälle. Näytän muuten suunnilleen kuolleelta kalalta, hehheh itse-ironia on sitä parasta huumoria.

Harmi, että tämä teksti piti laittaa kategoriaan terveys. Heh.

hei hou ja päätä seinään

Heräsin maanantaina 38 asteen kuumeessa ja olo oli sen mukainen. Olen parannellut oloani tässä pari päivää ja vihdoin homma on ihan siedettävässä mittakaavassa. Tosin mun tasapaino on ihan päin seiniä, mutta sen on pakko johtua siitä, että mun korva on lukossa, tai sitten se on tulehtunut. En edes jaksa kertoa kaikista kammottavuuksista ja siitä miten kipeä oloni oli, tai siitä miten raahauduin puolikuolleena yo-infoon kuullakseni kaikki samat asiat, jotka jo tiedän ja istuakseni siellä yli tunnin varmana siitä, että kuolen ennen kuin pääsen pois. Quite a horrendous week I've had so far!

Otin mun pitkän objektiivin ja tarkoitus oli kuvata yhtä lentokonetta joka pari kertaa lensi meidän talon yli
mutta kun sitä ei enää näkynyt, keskityin johonkin ihan muuhun. Kuten, öö, sormiin.

Aurinko paistoi niin ihanasti!

Nyt kuuntelen äidin kanssa Eric Claptonia <3 ja tänään pitäisi tehdä koulutehtävät, joissa olen jäänyt jälkeen, ja lukea Pikku Naisia jotta voin hyökätä kirjaesseen kimppuun - en muuten yhtään tiedä mitä siihen pitäisi kirjoittaa! - joka pitää palauttaa 16. päivä... wish me luck!

she's a good girl, crazy 'bout Elvis

Iltapalani. Kyllä, siinä on melko paljon ruokaa yhdelle vatsalle.
Nuo kököt spagetin päällä eivät ole lihapullia, vaan punaista
pestoa♥ Taivaallisen hyvää!
Tyhjä masu kiittää!

Anteeksipyyntöjä suttuisista kuvista. Tässä valossa kuvat aina tuppaavat heilahtamaan. Tänään nukuin pitkään ja lähdin ruotsin valmistelutunnille. Eilen menin seitsemältä illalla nukkumaan. Heräsin jossain kolmen maissa ja aloin kuunnella että mitä ääniä oikein kuulen. Olin jättänyt yöksi ikkunan auki. Aikamoinen laulukonsertti oli lintusilla menossa :) Se oli siistin kuuloista. Tuntui siltä kuin olisin ainoa maailmassa, ja ainoa kuulemassa tämän kauniin sävelmän. Tiesittekö muuten, että jos ihminen herää kahden kolmen aikaan yöllä, hänellä on yksinäisempi olo kuin jos hän heräisi johonkin muuhun aikaan yöllä. Silloin kuvittelee helposti olevansa yksin ja ainoa maailmassa. Kuulemma.

Joka tapauksessa, näin hirveän paljon unia ja näin unta mm. käärmeestä, taas kerran. Jep, yök, hyi. Pelkään käärmeitä ihan hillittömästi. Saan pienen paniikkikohtauksen kun vain mainitaankin käärme. Tämä uni olikin erilainen... se käärme näytti samalta kuin ne madot Worms-pelissä, oletteko pelanneet sitä? Meillä ainakin hakattiin Wormsia aina kun olin pieni :P Sillä käärmeellä oli vihreä armeijakypärä päässä. Hullua, eikö totta. Tänään oli ohjelmassa kauppareissu ja ruotsin kokeeseen lukemista! Huh.

Mua on hirveästi pyörryttänyt viime päivinä. Vähän aikaa sitten terveystarkastuksessa selvisi, että mulla on matala verenpaine, joten en ihmettele. Päätäkin on taas särkenyt joka päivä enemmän tai vähemmän.

Mutta! Viimeinen lukiotunti tältä vuodelta kärsitty ja takanapäin, edessä vielä muutama koe joihin suuntaan luottavaisin mielin - myös matematiikkaan, jota olen tämän toisen opettajan kanssa ymmärtänyt muchos paremmin. Joten olen happy.

Huomenna menen parturiin ja sitten S:n luo laskemaan matematiikkaa! Pitäkäähän peukkuja huomiseen svenska provettiin!

Tämä biisi on soinut päässä tänään.

25. A song that makes you laugh

Leibniz

Mua jäi vaivaamaan niin paljon se mun unen Minä puhun verta, että tein siitä anagrammin. Vastauksina tulivat ampunut vihreän ja ampunut hirveän. Eipä paljon valaise. Mietin jo innoissani, josko lauseesta muodostuisi jotain järkevää tai vaikkapa jonkun ihmisen nimi.

Tässä katkelma edellisen bloggauksen kirjasta:

Lähin appelsiini oli vierinyt vadin reunalle, ja minun toinen jalkani oli aivan sen vieressä. Vihanneskauppias oli yhä selin minuun. Hänen apulaisensa - osapuilleen Cassisin ikäinen poika - pakkasi parhaillaan laatikoita hänen kuorma-autoonsa. Ranskan teillä ei liikkunut siihen aikaan juuri muuta kuin busseja. Minä päättelin, että vihanneskauppias oli varakas mies. Niinpä minun oli helppo vakuuttaa itselleni, etten oikeastaan tehnyt kovin väärin. Olin katselevinani kauppiaan perunasäkkejä ja hivutin samalla puukengän pois siitä jalasta, joka oli vadin vieressä. Sitten koukkasin lähimmän appelsiinin vaivihkaa vadilta paljailla varpaillani. Se kävi kätevästi, sillä olinhan kiipeillyt vuosikausia puissa. Kuten olin suunnitellutkin, appelsiini vieri myyntipöydän pukkijalan viereen ja jäi melkein piiloon pöytää peittävän vihreän pressun alle.

Minä laskin heti korini appelsiinin suojaksi ja kumarruin sitten muka ottamaan kiven pois puukengästäni. Näin jalkojeni välistä, että kauppias nosteli juuri viimeisiä vihanneslaatikoita autoon. Hän ei huomannut että sujautin appelsiinin koriin.

Lastenleikkiä. Varkaus oli ollut lastenleikkiä. Sydämeni jyskytti ja poskeni hehkuivat niin helakanpunaisina, että pelkäsin hirveästi jonkun huomaavan sen. Minusta tuntui, että korissani oli käsikranaatti. Oikaisin muina miehinä selkäni ja käännyin kohti äidin myyntikojua.

Sitten jähmetyin paikoilleni. Yksi saksalaisista katseli minua torin toiselta laidalta. Hän seisoi suihkukaivon vieressä vähän kumarassa palava tupakka kourassaan. Kukaan ei mennyt hänen lähelleen, joten hän seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään katse kiinnittyneenä minuun. Hän oli varmasti nähnyt, miten varastin appelsiinin. Hän ei ollut voinut olla näkemättä sitä.

Minä tuijotin häntä vähän aikaa kivettyneenä. Kasvonikin olivat jäykät. Muistin liian myöhään, mitä Cassis oli kertonut saksalaisten julmuuksista. Aloin aprikoida, mitä saksalaiset mahtoivat tehdä varkaille, sillä sotilas katsoi minua edelleen. Sitten hän iski minulle silmää. --

Tärisin niin, että uskoin äidin huomaavan sen väistämättä, mutta hän ei ehtinyt juuri sillä erää vilkaistakaan minua. Vaistosin että sotilas tarkkaili minua yhä takaapäin, ja hänen lystikäs, veitikkamainen silmäniskunsa vaivasi minua kuin otsaan lyöty naula. Odotin ikuisuudelta tuntuvan ajan perikatoa, joka ei tullutkaan.

Joanne Harris, Appelsiinin tuoksu

P.S. Sain vihdoinkin lääkäriajan ja mulle määrättiin lääkkeitä poskiontelotulehdukseen! Kamalaa kun joka päivä pää on kipeä. Erittäin häiritsevää.

P.P.S. Huomenna on historian koe, jänskättää! En voi sanoa lukeneeni mitenkään erityisen huolellisesti...

all the lost souls

Alan vähän kyllästyä tähän kipeänä olemiseen. En saa toisinaan henkeä, se tässä kaikkein pahinta onkin. Kurkkukipu on myös aika mahtava. Pää tuntuu turvonneelta, aivan kuin sata ampiaista olisi pistänyt. Mutta normaalin kokoinen se on, kun katson peiliin.

Aikani kuluksi olen sortunut pahoihin tapoihin - herkkuihin ja ostoskanavaan. Joskus kulutin paljonkin aikaa tuijottamalla jatkuvia mainoksia. Kulutin kauniita kesäpäiviä niin. Taisin kyllä viime kesänäkin viihtyä sisällä. Olen jo onnistunut vieroittamaan itseni tv:stä, eikä sieltä enää edes tule mitään hyvää katsottavaa. Ennen niitä sarjoja tuli niin paljon ettei tiennyt mitä katsoa.

Parhaimmat tv-sarjat ikinä:

Salaiset kansiot (The X Files) - magiaa. En osaa edes kuvailla tätä. Tiivistyneenä kaikki mitä haluan nähdä - hyvännäköinen miesnäyttelijä, salaliittoja, jännitystä, utopiaa, ufoja, erikoiskykyisiä ihmisiä. I want to believe.
Siskoni on noita (Charmed) - lapsuuden lemppareita. Kultaisia klassikkoja. Tätä katsottiin lauantai-iltaisin kun muut olivat saunassa ja auringonlasku värjäsi keittiön ikkunan kautta olohuoneenkin.
Greyn anatomia (Grey's Anatomy) - kaunis kertomus ihmisistä ja heidän elämästään. Ammuskelujakso oli todella koskettava.
Gilmoren tytöt (Gilmore Girls) - toinen lapsuuden favoritti. Ihmettelin ja ihailin, miten Lorelai ja Rory osasivat puhua niin nopeasti ja ironisesti. Halusin itsekin oppia puhumaan yhtä nopeaan tahtiin.
Californication - David Duchovny, pitääkö muuta sanoa?
Skins - vetoaa varmasti kaikkiin teineihin. En siis ryhdy selittelemään.
MacGyver - "MacGyver ei voi olla homo, vaikka onkin ihmemies!"
Good Wife - Ihastuin tämän ohjelman mainokseen kauan ennen kuin sarja edes alkoi Nelosella. Mainoksessa soi Melanie Fionan Give It To Me Right. Julianna Margulies on harvemmin nähty, lahjakas näyttelijä. Komea Chris Noth oli Sinkkuelämää -sarjassa Carrien pitkäaikainen rakastus/ihastus - ja suosikkini.
Friends (Frendit. Vihaan suomenkielistä nimeä.) - vihasin tätä lapsena yli kaiken. En ymmärtänyt hahmojen huumoria ja koko sarja oli tylsä. Eipä ole enää.
Late Night with Conan O'Brien - vihasin tätäkin. Nykyään minulla on suurempi maailmankuva ja itse asiassa ymmärrän Conanin vitsejä.
Nurse Jackie - erilainen? Kaksoiselämää elävä hoitaja, sairaalan henki. Popsii pillereitä kuin karkkia.

Tiistaina menen katsomaan Black Swan, jonka traileri aiheutti ahdistusta heti ensinäkemällä. Leffa on kuitenkin kuulemma hyvä, joten ehdottomasti haluan nähdä sen!

Tervettä viikonloppua kaikille! : )

HUOM! TÄMÄN POSTAUKSEN KUVA EI OLE OMANI! KLIKKAAMALLA KUVAA PÄÄSET ALKUPERÄISELLE SIVULLE.