Tänään on ihanan täydellinen syyspäivä! Ulkona tuulee ja repii sadetta, vähän tuolla on jo sadellutkin. Puut kantavat niin ihanan keltaisia lehtiä ja taivas on pilvessä. Mulla on koko päivän olo ollut ihan kuin lapsena, ja muistin miksi pidän jopa syksystä. Muistan ne lapsuuden huolettomat syyspäivät kotona äidin kanssa. Jotain niin parasta! Nytkin ollaan oltu äidin kanssa kotosalla kahdestaan :) Täydellisen päivästä tekee siis myös se, että mulla on vapaapäivä! Itse asiassa hurjan monta vapaapäivää, sillä huomenna on kahden ja puolen tunnin koulupäivä, perjantaina taas vapaana ja maanantai myös vapaa. Kyl joskus kelpaa!
vanha syksykuva
Pian suuntaan reippaalle kävelylle. Ah, ja illalla vois tehdä kaakaota...♥
En siis tosiaan ollut yksi niistä joilla oli makea, sporttinen Working out barbie:
...näköjään meitä onnekkaita on enemmänkin. Tämä tuo muistoja mieleen.... Vitsit, muistan kun mä istuin äidin kanssa bussissa ja oltiin just ostettu mulle Working out barbie ja sitten me nähtiin mun serkku siellä bussissa ja vilautin barbia repustani ylpeänä hänelle. Lapsuus! Barbit oli jotain ihan parhaita, I gotta tell you. Olin true barbifani muutenkin, osasin kaikki barbikirjat sanasta sanaan ja korjasin äitiä jos se luki mulle jonkin kohdan väärin. Nyt kun miettii, niin Barbiella taisi olla syömishäiriö ja se luultavasti popsi pillereitä tiuhaan tahtiin pysyäkseen pirteänä ja ahkera - aivan kuten Täykkäreiden Lynette yhdessä vaiheessa.
Joskus pari kolme vuotta sitten mun maailmankuvani oli vielä tosi rajoittunut ja naiivi. Ei sillä ettenkö olisi ymmärtänyt elämän realiteetteja, mutta olinpahan vain tosi epäsosiaalinen ja ulkona maailman menosta. Toisaalta sehän kuuluu elämään että varttuu ja kehittyy ja jättää lapsuuden taakseen. Olen aina tuntenut itseni ikäisiäni vanhemmaksi, mutta kun ajattelen taaksepäin niin tosi lapsi mäkin vielä silloin olin. Toisinaan olisi niin ihanaa olla taas lapsi vailla murheita. Silloin ei oikeasti tarvinnut huolehtia mistään, suurimmat velvoitteet olivat lelujen kerääminen pois leikkimisen jälkeen (en kyllä muista pitikö mun kotona koskaan siivota lelujani pois) ja jotkut tosi minimaaliset kotiaskareet - ja jo se tuntui kauhealta aherrukselta. Huomaa, olin laiska jo lapsena ;D Ja miten ihanaa oli leikkiminen! Rakastin barbeja, myös kirjoissa. Osasin kaikki barbikirjat kannesta kanteen ulkoa. Mulla oli myös Belville-sarjan legoja joita rakastin yli kaiken. Yhdellä mun lapsuudenystävällä (tuntuupa hienolta sanoa, että mun elämässä on ollut ihmisiä joita voin kutsua lapsuudenystäviksi) oli monta Belville-sarjan pakettia, ja jopa se hieno linna josta haaveilin. Siis leluja, ihan kaikkea.
Lapsuuden tietokonepelit olivat jotain ihan parasta! :D Meillä hakattiin ihka ensimmäistä Red Alertia, Rac Rally Championshipiä, Wormsia (en koskaan oppinut vaihtamaan aseita) sekä Marion demoversiota jota ei koskaan voinut pelata loppuun asti. Red Alertissa sotivat Neuvostoliitto ja liittoutuneet. Mun lempihahmoni pelissä oli agentti Tanya, jonka saattoi lähettää kiperiin paikkoihin räjäyttelemään vastustajan omaisuutta :D Meillä oli myös joskus sellainen tosi huonon grafiikan peli jossa lasketeltiin alas mäkeä suksilla ja väisteltiin puita ja mörköjä. Se oli joku tosi alkeellinen, en muista sen nimeä. Ihan paras.
Pelin legendaarista musiikkia.
Lapsena tosi pienet jutut tuntuivat isommilta elämässä. Muistan esimerkiksi miten naapurin perhepäivähoitajan luona askarrellessa tuntui tosi vaikealta saada leikattua saksilla suoraan. Kysyin kerran hoitajaltani että miten hän oikein osaa ja hän vastasi että "Mä olen niin monta vuotta tätä tehnyt." Nii-in. Mä en osaa vieläkään. Aina vapisee sakset johonkin suuntaan.
P.S. Oletteko kuulleet Robinin Frontside Ollien? Aivan ihana! Yleensä inhoan lapsitähtiä mutta tämä poika on älyttömän suloinen. Myönnän, kuuntelin Frontside Ollieta tänään varmaan puoli tuntia putkeen.... ;D
Huaaah, what a day! Mutta myös kivaa on ollut :) Mulla oli tänään matematiikan pikkukoe ja selvitin sen sitten lopulta! Opettaja näytti missä olin laskenut väärin ja miten piti laskea, ja se auttoi selvittämään monta matemaattista probleemaa :) Hassua sinänsä, että osasin laskea vaikean tehtävän mutta en niitä helppoja... :D Ruotsin sanakoekin meni hyvin vaikka ehdin lukea tosi vähän - mutta onneksi mulla on sellainen pää että heti jää sanat mieleen.
Olen tällä hetkellä tosi happy vaikka kiirettä riittää - huomenna tulee vieraita ja pitää siivota ja leipoa, mutta ei se mitään. Lempiserkkuja on aina ihanaa nähdä (tai tässä tapauksessa siis yhtä serkkua). Paketoin juuri heille lahjan ja onnistuin rikkomaan toisen teippirullapidikkeen viikon sisällä. Puristanko niitä liikaa vai miten ne aina hajoaa mun käsissä?
Illalla olen lähdössä joulutunnelmissa nuorteniltaan, ja vaihdan parin ystävän kanssa lahjoja. Rakastan lahjojen antamista - ehkä jopa enemmän kuin niiden saamista :) Olen kyllä ihan laittoman paljon pistänyt lahjoihin rahaa, en tarkoituksella mutta niin vain kävi. Mistä tulikin mieleeni - sain Kelalta kirjeen. Mun opintotuki nousee! Thank God! Yksi kaveri sai myös vastaavanlaisen tiedon, mutta hänellä laski :\
Tänään kun tulin bussilla kotiin, käännyimme pikatiellä mutkasta ja suoraan edessä aukeneva taivaanranta oli kuin liekehtivä oranssi raita. Tosi kaunis ja hetken jopa henkeäsalpaava näky.
En koskaan väsy katselemaan lentokoneita ja niiden lentoa.
Musta niissä on jotain tosi kaunista.
En myöskään pysty ymmärtämään miten ne pysyvät ilmassa.
Mulle on turha selittää sitä koska en vaan ymmärrä.
Mulle tuli äsken mieleen, miten ihanaa lapsena oli leikkiä paperinukeilla, siis niillä paperista leikatuilla "ihmisillä" joille leikattiin paperista hienoja vaatteita. Muistan, että mulla (tai mulla ja siskolla) oli Alpen -myslipaketin kartongista leikattu nukke :--) Se on jäänyt mieleen.
Olin eilen viettämässä naapurin - joka oli myös mun perhepäivähoitaja - synttäreitä. Muhun iski valtava haikeus kun menin meidän lasten leikkihuoneeseen ja näin lasten pienikokoisen pöydän, joka ulottui mua nyt polveen. Muistan hyvin kun olin vielä niin pieni että mahduin istumaan niissä tuoleissa.
Vielä kovempi haikeus iski kun avasin lelukaapin ja löysin tuttuja vanhoja leluja kymmenen vuoden takaa. Löysin muun muassa lempparileluni, taaperoiden koottavan tornin. Mieleen palautui mieletön määrä leikkejä sekalaisena tulvana. Muistan Mulan -kirjan jossa oli siirtokuvia. Että mä rakastin sitä.
Tuttu sama seinävaate eteisen seinällä, sama ruskea ulko-ovi ja samanlainen ellei peräti sama pieni räsymatto ulko-oven edessä. Sama läiskä leikkihuoneen seinässä valokatkaisijan alla, jonka minä ja joku kaverini aiheutimme roiskaisemalla vettä tapettiin.
Seisoessani äidin kanssa lelukaapilla yritin pidätellä itkua. Ajattelin, että jos nyt alan itkeä, en saa sitä millään loppumaan.
Olen unohtanut niin paljon asioita. Jotkut ovat unohtamisen arvoisia, mutta nyt ymmärsin, miten tärkeä paikka perhepäivähoitajan luona oli.
