voitko kuvitellakaan, Kuussa kävelty on

Sen ensimmäisen kerran kun tapaan isosetäni, hän toivottaa minulle lähtiessäni kaikkea hyvää elämään. Aivan kuin emme tapaisi enää koskaan. En silti tiedä tapaammeko. En ole koskaan nähnyt häntä, ja hän on jo iäkäs. Pelottavaa ja surullista, miten ihmiset vain alkavat elää omaa elämäänsä. Miten ei koskaan tule lähdettyä katsomaan toista.
Kukaan ei ole koskaan koskettanut minua sanoillaan tai teoillaan yhtä paljon kuin hän.

Se toivo on, että kerran näemme kaikki toisemme.

Kädessään hän joka päivä kantaa

tietää kaiken mitä tarvitsen

päivän kuormat, levonhetket antaa

murheen niin kuin ilon seesteisen.

-Virsi 338

Itkevälle sydämelle Samuli Edelmannin tulkitsemia virsiä.