Mä olen ajatellut että mulle henkilökohtaisesti on aivan sama jos jossakin on jotain levottomuuksia, se ei liity muhun mihinkään. Tiedän, se kuulostaa tunteettomalta. Uutisista tulee sitä samaa toitotusta joka päivä. Joka ikinen päivä. Sille turtuu. Sitä ei ajattele. Siltä sulkee korvansa. Siihen tottuu. Mutta oikeestihan ne on siellä meidän sisaret ja veljet jotka kärsii. Meidän jokaisen lähimmäiset, ne on siellä äärimmäisessä hädässä.
Tein sen virheen että katsoin Iltalehden sivuilta videon jostakin joukkopahoinpitelystä Ukrainassa. Täällä Suomessa meillä on asiat niin hyvin, ettei tule edes mieleen millaista jossakin muualla oikeasti on. Mitä se tarkoittaa, että valtio on kaaoksessa. Että kansa jakaantuu. Että ihmisistä kuoriutuu petoja.
Se on kauheaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
3. maaliskuuta 2014
2. lokakuuta 2013
this doesn't look good
Jos haluaa hetkellisesti kohottaa verenpainettaan, niin kannattaa lukea tämä pikku-uutinen. En tiedä, näin vaan jotenkin punaista kun luin tämän. Ensinnäkin, mua ottaa aivan helvetisti aivoon sana sopeuttaminen. Sillä on kai haettu jotain nättiä, kaunisteltua kuvausta sille paskalle realiteetille, jota tää termi oikeasti tarkoittaa.
"Vuositasolla vaaditaan 8–10 miljoonan euron sopeuttamista vuoteen 2016 mennessä. Tämän hetkisen arvion mukaan 6-7 miljoonaa euroa kohdistuu suoraan henkilöstökustannuksiin."
Nää luvut on aivan... järjettömiä.
Samalla tavalla nyt SAMKissa sopeutetaan muutama miljoona muun muassa lopettamalla meidän Steniuksen kampus ja siirtämällä hoitotyön koulutus Poriin. Mua tämä ei niin hirveästi haittaa, mutta suurin osa on meidän kouluun tullut opiskelemaan kauempaa Suomesta ja kaikki ovat hankkineet asunnon ja järkänneet elämänsä siihen kuntoon, että täällä nyt opiskellaan. Mutta kun kolme viikkoa koulua oli käyty niin meillekin kerrottiin että on tarvetta sopeuttaa. Kohta ei varmaan enää oo varaa kouluttaakaan ketään!
Suututtaa muutenkin, että lähiopetustunteja on niin vähän ja niitä karsitaan entisestään ja yritetään vaan nettiin tunkea kaikki. Mä vihaan kaikkia "sähköisiä oppimisympäristöjä" - se kuulostaakin niin naurettavalta! En tiedä mihin tämä maailma on menossa, mutta huonolta näyttää. UGH.
"Vuositasolla vaaditaan 8–10 miljoonan euron sopeuttamista vuoteen 2016 mennessä. Tämän hetkisen arvion mukaan 6-7 miljoonaa euroa kohdistuu suoraan henkilöstökustannuksiin."
Nää luvut on aivan... järjettömiä.
Samalla tavalla nyt SAMKissa sopeutetaan muutama miljoona muun muassa lopettamalla meidän Steniuksen kampus ja siirtämällä hoitotyön koulutus Poriin. Mua tämä ei niin hirveästi haittaa, mutta suurin osa on meidän kouluun tullut opiskelemaan kauempaa Suomesta ja kaikki ovat hankkineet asunnon ja järkänneet elämänsä siihen kuntoon, että täällä nyt opiskellaan. Mutta kun kolme viikkoa koulua oli käyty niin meillekin kerrottiin että on tarvetta sopeuttaa. Kohta ei varmaan enää oo varaa kouluttaakaan ketään!
Suututtaa muutenkin, että lähiopetustunteja on niin vähän ja niitä karsitaan entisestään ja yritetään vaan nettiin tunkea kaikki. Mä vihaan kaikkia "sähköisiä oppimisympäristöjä" - se kuulostaakin niin naurettavalta! En tiedä mihin tämä maailma on menossa, mutta huonolta näyttää. UGH.
22. tammikuuta 2013
keihäänkärjenkin löysin ja hävitin
Viime aikoina on tullut paljon uutta musiikkia ja paljon comebackeja.
Samuli Putro teki paluun omalla nimellään ja olen siitä tosi iloinen. Zen Cafe on aina ollut yksi mun lempibändeistä.
Nyt myös Anssi Kela ja J. Karjalainen ovat julkaisseet uuden albumin. Anssi Kelan biisin kuulin vähän ohimennen. En osaa sanoa pidänkö siitä. Täytyy kuunnella se uudelleen paremmalla ajalla eikä minään suttuisena Youtube-versiona.
J. Karjalaisen Mennyt mies -biisin kanssa kävi samalla tavalla kuin yleensä tosi hyvien biisien kanssa mulla. Aluksi en yhtään pitänyt siitä mutta nyt olen kuunnellut sitä nonstoppina, se on ihan mielettömän hyvä! Lyriikat ovat nerokkaat.
Disco Ensemblesta en tiedä yhtään mitään, mutta kuulin niiden uuden biisin Second Soul ja rakastuin heti. Disco Ensemblen laulajalla on seksikäs ääni.
Me katsottiin eilen Barack Obaman virkaanastujaiset ja myös paraati Washingtonista. Vitsit, mä ihailen Obamaa! Miten jollakulla voi olla niin hyvät puheenlahjat ja niin miellyttävät kasvot, että joka kerta alkaa hymyilyttää? Siinä on sellainen mies, jolla on oikeasti järkeä ja älykkyyttä.
Runoilija Richard Blanco luki tilaisuudessa upean, koskettavan, kauniin runonsa One Today ja mä rupesin itkemään.
Ja mietin, mitäköhän Kelly Clarksonin vanhemmat ajattelivat siitä, että heidän tyttärensä laulaa presidentin virkaanastujaisissa?
Huikeaa.
Tunnisteet:
j. karjalainen,
musiikki,
politiikka,
samuli putro,
valokuvat
28. joulukuuta 2012
I'm on my way so don't close that gate
Joka kerta kun mä ajattelen Suomen tai koko maailman taloudellista tilannetta, mua alkaa ahdistaa aivan älyttömästi. En tiedä onko se ihan normaalia ottaa asiat niin raskaasti. Mä näen tulevaisuuden Suomessa todella huonona ja pelkään sitä. Viimeinen naula arkkuun tuli tänä aamuna, kun kuulin että jokainen yli 18-vuotias on velvoitettu maksamaan Yle-veroa. Siis uskomatonta. Mua se ei onneksi koske sillä olen opiskelija eikä mulle ole muita tuloja kuin mahdolliset kesätyötulot. Mutta ihan tosi! Eikö se riitä, että yksi kotitalous maksaa? Ei, jokainen taloudessa asuva tienaava täysi-ikäinen. Mä melkein huusin ääneen kun kuulin sen uutisen.
Musta Suomessa tehdään niin idioottimaisia ratkaisuja ja kaikki ajetaan alas. Suomeen jääminen ei ole mitenkään houkutteleva vaihtoehto mulle enää. Surullista. Ja se STX:n telakkajuttu. Well handled!
Toisaalta musta tuntuu oudolta kirjoittaa tällaista koska olen kuitenkin niin nuori ja tuskin ymmärrän politiikkaa tarpeeksi, mutta kyllä mä hitto soikoon tiedän miltä musta itsestäni tuntuu! Ahdistaa, ahdistaa joka kerta kun ajattelen tätä asiaa. Luin jostain jonkin tutkimuksen että suomalaisnuoret näkevät tulevaisuuden epävarmana ja mä mietin silloin itsekseni että yhdyn tähän kyllä hiljaa itse mielessäni.... nyt voin sanoa sen ääneen. Mulle jotenkin tuli mitta niin täyteen. Toivottavasti auttaa vähän mun tuntoihini että kirjoitan sen tänne. Yleensä se helpottaa, kun saa asian sanottua. Mulla on tapana miettiä kaikkia asioita yksin ja padota niitä sisälleni. Tietyistä asioista en puhu koskaan ystäville tai kenellekään. En esimerkiksi koskaan puhu kenellekään peloistani enkä yleensä mistään ahdistuksen tunteista, sellaisista isommista kuten tämä. Mietin niitä vain yksin pienessä päässäni päätymättä koskaan mihinkään ratkaisuun. Kaikki vain ahdistaa.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Eilen juteltiin Englannin-vieraan kanssa yhteen yöllä kunnes hän lopulta joutui lähtemään kotiin. Parannettiin maailma ja pohdittiin syntyjä syviä. Mun haluni lähteä au pairiksi vain vahvistui. Kirjoittelin joku päivä kunnon liudan au pair -hakemuksia. Keep your fingers crossed.
Noustessani portaita yläkertaan mulla soi päässä Lana del Reyn biisi, jossa lauletaan jotenkin sopivasti
come on, let's ride
we can escape to the great sunshine
I know your wife and she wouldn't mind
we made it out to the other side
we made it out to the other side
we made it out to the other side...
ja joka kerta kuunnellessani tätä biisiä ajattelen lähtemistä.
Tunnisteet:
ahdistus,
britteinsaaret,
musiikki,
politiikka,
raha,
tulevaisuus,
ulkomaat,
ystävät
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)