hyvää yötä, viimeinen mammutti

Tää terveellinen elämäntapa on nyt järkkynyt pahasti viime päivinä. Viime viikolla shoppailun jälkeinen nälkämys poistettiin mun painostuksesta heseaterialla, ja nimitin sitä ihan kertaluontoiseksi jutuksi. No, seuraavana päivänä menin sitten kaverin kanssa pizzeriaan. Eilen Englannista kotiutunut kaverini sai eteensä donitseja ja simaa ja sitä simaa juotiin sitten melkein koko pullo. Tänään oli töissä naamiaiset ja tietysti siellä oli tarjolla kaikkea herkkua ja mässyä. Ja ihan kaiken kukkuraksi mä syön tässä popcornia jota jäi yli ja huomenna on taas tarjolla herkkua kahdelle muulle ryhmälle. Huomenna on myös mun viimeinen työpäivä, oon vähän surullinen kieltämättä :\ Oon niin tottunut noihin lapsiin ja etenkin paria mun lempparimuksua tulee ikävä! Ne on vasta hyväksyneet sen, että oon siellä joka päivä ja että en oo ihan hirviö (miksei lapset koskaan tykkää uudesta ihmisestä heti?) ja nyt mä sitten lähden. Oon muuten huomannut, että kaikki mun lempparilapset on poikia! Oon aina ajatellut, että esimerkiksi itse haluaisin tyttölapsen mutta näköjään tykkään pojista enemmän. Vaik niillä on kyllä vähän rajut leikit toisinaan.

Kerhotädit tosiaan pukeutuivat myös naamiaisiin ja mä olin maalari isän sinisissä työhaalareissa maalipensseli ja työhanskat rinnustaskuista pilkottaen :) Haalarit vaan olivat isän kokoa, ja koska oon isää pidempi niin kyykistellessä ja istuessa vähän krinnasi tietyistä paikoista. Isä oli vain huolissaan etten unohda hänen pensseliään tai hanskojaan minnekään :D Yhdellä lapsella oli pellen naamari ja nyt ymmärrän kyllä tosi hyvin miten jotkut ihmiset voivat pelätä klovneja tai pellejä. Sehän oli kammottava! Sain siitä niin inhottavia viboja etten pystynyt kuin tuijottamaan sanattomana :S Otsikon biisi on yhdeltä lastenlevyltä jota levyraadissa kuunneltiin, ja vitsit miten ihana kappale se on! Tosi surullinen myös, kun miettii noita sanoja.

P.S. Passenger - Let Her Go what a heartbreaking, beautiful beautiful song

I dream a little dream of ya

Tuntui kivalta herätä aamulla litinään ja lotinaan - olen aina pitänyt sadepäivistä olipa sitten mikä vuodenaika tahansa.

Hain eilen postista uudet kosmetiikkatuotteeni ja sormet syyhyävät jo testaamaan niitä. Ostin tämän Logonan kasvovoiteen ja Flow'n olut-munashampoopalan. Flow'n tuotteen ovat niin kehuttuja että mun oli pakko kokeilla. Sitä paitsi olut ja kananmuna tekevät tosi hyvää hiuksille. Mä ostin myös vihreää savea jotta voin sitten tehdä kaikenlaisia naamioita ja hoitoja hiuksille ja iholle.

Tuota kasvovoidetta ehdinkin jo eilen illalla kokeilla. Se tuntui hassulta, se oli niin rasvaista! Mutta iho kyllä kiitti ja näytti aamulla tosi hyvältä.

Mä olen jo yli vuoden verran käyttänyt pelkästään sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Se on paljon parempaa sekä ympäristölle että itselle. Musta on hienoa, että nykyään luonnonkosmetiikkaa löytyy joidenkin kauppojenkin hyllyiltä ja se on yhä tunnetumpaa. Shampoon vaihdoin kylläkin tavalliseen (vaikkakin vähemmän haitalliseen kuin markettishampoot) vähän aikaa sitten, mutta se ei auttanut mun hiusongelmiin. Täytyy katsoa, josko tämä shampoopala tekisi jotain vaikutusta.

Mä tiedän nyt myös Englannin-lähtöpäivän, pian pitää varata lento! Vähän kyllä jännittää. Mulle on usein tullut sellainen olo, etten sittenkään halua lähteä ja haluan olla Suomessa koko kesän, kun Suomen kesä on niin kaunis. Mulla on yksi inspiraatioblogi jota kirjoittaa eräs au pair Englannista, käyn aina lukemassa sen blogia jos iskee masennus. Sitten olen taas yhtä innoissani kun aina aiemminkin.

Olin ihan yllättynyt, kun kuulin että tuo otsikon New Way Home -biisi on suomalaisen teinitähti Isac Eliotin. Musta se on tosi hyvä biisi! Stone by stone. Päiväkerhossa töissä ollessa olen saanut Fröbelin Palikoista yliannostuksen ja mulla soi koko eilisen päivän päässä Täilaulu. Nyt mulla soi koko ajan päässä meidän laivassa, meidän laivassa siinä on iso reikä pohjassa.... :D

tu quieres volver

Jokaisella on varmasti tavoitteita elämässään, asioita jotka he haluavat tehdä tai kokea.
Minun listani on seuraavanlainen:

Haluan olla onnellinen. Yksinkertaisesti. Onnellisuus ei aina ole niin helppoa kuin voisi luulla.
Haluan olla hyvä ihminen. Auttaa toisia, lopettaa kiroilun - kaikki sitä harrastavat joskus, myönnä pois -, ja olla se kaikkien kaveri. Toisaalta en osaa, koska tarvitsen omat ystäväni. En sovellu porukkoihin.

Haluan elämänkokemusta. Tarkoittaen sitä, että himoitsen matkustelemaan. Toivon näkeväni monia kansallisuuksia ja kulttuureja. Haluan käydä ihan kaikkialla. Ensimmäiseksi tulevat nämä yleisimmät mieleen - Britit, Ranska, Australia - yes, it's growing on me -, Irlanti, USA... Mutta mua kiinnostavat myös Afrikan maat. Norsunluurannikko on nimenä niin kaunis, että haluan käydä siellä. Haluaisin tehdä safareja, ja "viidakkomatkoja", kuten enoni ja hänen vaimonsa.

Rakastan talopiirustuksia, sisustussuunnitelmia ja sisustuslehtiä. Unelmissani on täydellinen Kannustalo meren rannalla.

Avioliitto. Avioliitossa tuskin sinänsä on mitään eroa arkeen kuin se, että joka päivä sormessa painaa monen tuhannen euron timanttisormus - ei vaan. Silloin ollaan samaa sukua virallisesti. Mutta olen innostunut hääjutuista. Mun häistä tulee tyylikkäät ja erilaiset. En halua tavallisia häitä. Ne ovat tylsistyttäviä. Ruokakin maistuu aina samalta. Nyt täytyy myöntää, että olen ollut vain muutamissa häissä, mutta silti. Ja ei, en katso tv:n hääohjelmia, vihaan niitä.

Ennen häitä pitäisi löytää sellainen ihminen, jota jaksan katsella useampaankin otteeseen.

Haluan löytää työn ja ammatin, josta nautin ja jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Tässä vaiheessa se on vielä kamalan hakusessa. Kahden vuoden päästä pitäisi tietää, minne hakea jatko-opiskeluihin. Kaikki kiinnostaa ja mikään ei tarpeeksi, jotta jaksaisin tehdä sitä elääkseni. Hyvä palkka ei olisi pahitteeksi.

Lapsia. Tiedän, että olisin hyvä äiti. Pelkään aina, että unohdan tehdä tietyt asiat sitten kun mulla on lapsia. Haluan että heillä on onnellinen lapsuus ja elämä siitäkin eteenpäin. Mutta eiköhän onni koostu pienistä asioista. Haluan soittaa lapsilleni paljon musiikkia, etenkin sellaista jota äiti kuunteli kun olin pieni. Ehkä ne kappaleet jonain päivänä koskettavat heitä yhtä paljon kuin minua. Haluan sellaisen helisevän kellon, joka pidetään kaulassa ja joka helisee, kun liikkuu. Sen pitäisi kuulemma kehittää lapsen musikaalisuutta.

Kaikki kuvat: we heart it

Leave me to the mystery of happiness to come