don't run and hide the colours that make you dream

I haven't been everywhere but it's on my list.

Don't let your dreams be just dreams.

If your dreams don't scare you, they aren't big enough.

Not all those who wander are lost.

There is great meaning in life for those who are willing to journey.

Olisi ihanaa tuntea kuuluvansa jonnekin. Mutta musta tuntuu, että mä en kuulu ainakaan tänne. Haluan lähteä jonnekin tosi kauas, haluan etsiä oman paikkani ja nähdä maailmaa, eri maita ja kulttuureja. Mua ahdistaa ajatella, että lukion jälkeen menisin yliopistoon kuten kaikki muutkin ja eläisin peruselämänkaarimallin mukaan, ja että mun matkustelut jäisivät vain matkoiksi. Mä haluan asua ulkomailla, kokea kaiken itse ja nähdä millaista on asua toisaalla. Kaukana toisaalla.

Mä haluan myös oman upean talon ja tietysti mennä naimisiin ja saada lapsia. Mulla on toisinaan ihan kipeän kova kaipuu saada oma talo tai edes asunto, koska rakastan sisustamista ja suunnittelua, sisustuslehtiä, talolehtiä, pohjapiirustusten tekemistä ja etenkin Kannustaloja! Mutta talo ja sisustuskin on pelkkää materiaa, ymmärrän sen nyt. Se on materiaa eikä mulle jää siitä mitään kun täältä lähden. Sekin olisi musta kivaa, että mulla olisi jossakin koti ja matkustelisin ympäri maailmaa ja voisin aina palata siihen kotiini, mutta on rahanhaaskausta olla pitkiä aikoja poissa ja tulla sitten "kotiin" hetkeksi aikaa.

Mutta kun matkustan, mulle kertyy (elämän)kokemusta ja ymmärrystä ja opin itsestäni ja toisista, ja mikä tärkeintä, saan toteuttaa itseäni ja unelmiani. Saan enemmän irti elämää varten. Saan tehdä sitä, mitä rakastan ja saan itselleni sanoinkuvaamattoman paljon onnellisuutta ja elämänviisautta. Saan jotain, mitä en omasta talosta tai opiskelupaikasta saa. Mä haluan kyllä joskus sen talonkin, ja koulut ois kiva käydä vielä nuorena, ja lapsiakin haluan suht nuorena. In the meantime...

Koska elämä on lyhyt, ja koska kukaan ei voi tietää viimeistä päiväänsä, pitää toteuttaa unelmiaan. Miksi muuten meillä olisi unelmia, jos tarkoituksena ei ole toteuttaa niitä? Jokainen päivä tulisi elää kuin se olisi viimeinen, niin ettei mitään jää katumaan, murehtimaan tai harmittelemaan. Mua ärsyttävät ihmiset, jotka haaskaavat aikaansa tehden ei-mitään. Mua pelottaa, että mä en ehdi toteuttaa unelmiani. Se mua pelottaa. Mua pelottaa sanoa pelkojani ääneen. Mutta mulla on yksi johon voin luottaa: Jumala. Koska jollakin on jokin suunnitelma mullekin. Jokin tehtävä, jokin punainen lanka tässä matkassa.

Pelkäämällä ei elämästä tule mitään, on vain mentävä rohkeasti.

Kaikki kuvat: Weheartit

this is your life, this is your time

päivän kuva

Mutakakkupohja, väliin veitsellä jäisiä mansikoita sulamaan ja päälle suklaakuorrute (olis tietty voinut laittaa sivuillekin ettei reiät näy mutta kuka välittää kun se kuitenkin vaan päätyy mahaan, niin ja tänne). I gotta tell ya: de li cious. Ton voimalla sitten opiskelin tämänpäiväiseen uskonnon kokeeseen, johon kirjoitin kahdeksan sivua kahta esseetä. Sain just sen mun lemppariaiheen, jota olin vähän toivonutkin, nimittäin "Elämän päättyminen ja siihen liittyvät eettiset ongelmat". Tietysti siihen piti laittaa abortti, itsemurha ja eutanasia ja koska aihe on pikkasen laaja, esseeseen tuli kuusi sivua kun yritin tiivistää. Ei oikeesti ihme että vähän olkapäätä kivistää kun on koeviikko - joka muuten loppuu huomenna. Oon tosi luottavainen, oon saanut ylitettyä itseni ja nyt se palkitaan että jaksoin puurtaa loppuun asti. Yhtäkään tehtävää ei jäänyt palauttamatta.

Luin erään tytön blogista tosi mietteitä herättävän kirjoituksen siitä, miten kokemukset kasvattavat ihmisestä sen joka hän on - enkä nyt tarkoita sitä että vastoinkäymiset vahvistaa ja mikä ei tapa niin... Vaan ihan sitä että miten kasvetaan aikuiseksi. Hän oli katsonut leffan, jossa päänäyttelijä sai muistinmenetyksen ja muisti vain jotain kymmenen vuoden takaisia asioita. Blogin kirjoittaja sitten siinä pohti, miten hirveää olisi jos unohtaisi viimeiset kymmenen vuotta elämästään ja mitä hänen elämänsä tulisi olemaan - seuraisiko hän unelmiaan ja lähtisi ulkomaille, menisikö opiskelemaan samalle alalle. Rakastaisiko samoja asioita.
Se pisti mut miettimään. Ehkä paras asia mitä itselleen voi tehdä on toteuttaa unelmiaan. Mä ainakin teen kaikkeni ettei mun unelmat jää vaan unelmiksi.

this is me. Kuva: Weheartit

slide over here, let your hands feel the way

Olisi mahtavaa jos nykyäänkin voisi elää kuten ennen vanhaan. Pestautua jollekin alukselle töihin ja nousta määränpäässä kyydistä. Mutta ei. Tänä päivänä matkoja varten pitää säästää rahaa. Ei voi tuosta noin vain lähteä kiertämään maailmaa mukanaan vain välttämättömimmät tavarat. Maassa oleskeluun tarvitaan yleensä viisumi ja jotta saisi rahaa seuraavaan matkaan pitää työskennellä - siihen tarvitaan työlupa.

Päätin että luen jonain päivänä Kyllikki Villan matkoista kertovat kirjat. Hän on kirjoittanut ne itse. Hän matkusti rahtilaivoilla ympäri maailmaa ja kirjoitti.

Jonain päivänä...

Kaikki kuvat: Weheartit

you worry 'bout the wrong things, the wrong things

Ah, ihana sade. Rakastan sateen ropinaa kattoa vasten. Iltaisin on ihanaa maata sängyssä katonlappeen alla ja kuunnella sateen ääniä.

Liittyen tulevaisuudensuunnitelmiin, olen suunnitellut unelmieni taloa. Se on joku Kannustaloista ehdottomasti, pienillä muutoksilla ja ratkaisuilla maustettuna. En ole ihan varma mikä sisustustyyli on mua itseäni, mutta pidän valoisuudesta, väreistä ja kontrasteista. Esimerkiksi tummat puulattiat, ja nimenomaan aidot puulattiat, ei laminaattia tai parkettia, ovat mun juttu. Pidän etnisistä vaikutteista ja tietyistä itämaisista vivahteista.

Rakastan yksinkertaisuutta, ja joskus vähemmän on enemmän. Pidän selkeistä tilaratkaisuista ja inhoankin talopiirrustuksissa turhia monimutkikkuuksia. Haluan että omassa talossani on tarpeeksi säilytystilaa. Iso vessa täytyy olla. Alakerrassa pitää olla erillinen tv-huone. Haluan työhuoneen yläkertaan, ja sieltä pitää olla käynti parvekkeelle. Yläkerrassa on oltava myös tarpeeksi iso aula tv:n katselemiseen sohvalta.

Rakastan vanhoja puutaloja. Olisi mahtavaa ostaa joku vanha, terverakenteinen talo ja kunnostaa se. Vanhoissa taloissa on sitä jotain.

Inhoan rinnetaloja. En siis koskaan tule muuttamaan rinnetontille. Never say never, aye?

Nostalgiaa tältä vuodelta. Olen tämän vuoden aikana laajentanut musiikkimakuani rajusti. Tästä biisistä on hyviä muistoja, sateisia kotimatkoja bussissa. Hämäriä aamuja matkalla lukioon. And I'm loving it.