guess what, I'm not a robot

Mä näin ihan hirveän ahdistavaa painajaista, jossa myöhästyin uskonnon yo-kokeesta. Unessa koulu oli sokkeloinen kuin laivan hyttiosasto. Kerrosten välillä oli tikkaat, ei portaita. Sukellusvenemeininkiä. Harhailin etsimässä sitä paikkaa, jonne yo-tulokset tulevat ilmoitustaululle. Mun mukana oli mm. S ja muita abeja. Loppujen lopuksi me päätettiin palata takaisin alkupisteeseen, mentiin katsomaan isoa seinällä olevaa marmorilaattaa johon oli kaiverrettu kaikki huoneet ja niiden sijainti ja kerros. Laatta oli samaa materiaalia kuin hautakivet. Löysimme laatasta sen paikan, jota etsimme ja lähdimme uudelleen matkaan. Loppujen lopuksi minä jäin yksin tutkimaan pisteitäni, kun muut lähtivät jo liikkasalille.

Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, se oli miltei kymmenen. Hitto että pelästyin! Miten se saattoi olla jo kymmenen? Lähdin äkkiä kohti liikuntasalia, mutta sinne pääsikin meidän pihakaivon luota. Kaivoin lunta betonisen luukun edestä ja koputin betoniluukkuun, joka oli siis ovi. Meidän koira makoili siinä lumessa mun vieressä (koira, joka siis kuoli puolitoista vuotta sitten). Katsoin mun kännykkää, ja joku oli soittanut mulle. Kaivoin vähän lisää lunta luukun edestä ja koputin uudestaan, kovempaa. Kukaan ei edelleenkään avannut ovea.

Sitten otin kännykän taskusta ja soitin siihen numeroon, josta joku oli soittanut mulle. Se ei ollut rehtori vaan joku nainen. Kun nainen vastasi, kysyin että pääsisinkö tekemään ylioppilaskoetta. Naisella oli ilahtuneen oloinen ääni ja hän sanoi että "Joo, totta kai pääset" ja alkoi selittää, että minun on tehtävä koe myöhemmin keväällä Laurea-ammattikorkeakoulussa. Koetta ei voinut tehdä mun kouluni paikkakunnalla enää, kun olin kerran myöhästynyt kokeesta.

Joo, ymmärrän miten sekavalta tuo uni kuulostaa. Excuse me, en voi sen sekopäisyyttä yksityiskohtaisemmin selittää. Taisi olla joku enneuni, sillä uskonnon yo meni huonosti :D Olin opetellut kaikki väärät asiat, ihan tosi. No, onneksi yhden asian osasin kunnolla, nimittäin "islamin perusopit". Kaikkiin muihin mun piti vähän soveltaa. MUR.

Huomaa muuten, että olen vähentänyt sokerin käyttöä. Ostin tämän päivän koetta varten irtokarkkeja, ja nyt mua oksettaa enkä oo syönyt niitä paljon. Ei oo vieläkään oikein iskenyt tajuntaan, että ENÄÄ EI TARVII LUKEA! AH!! Odotan sitä hetkeä, kun sen oikeasti tajuaa. Ei tarvii ottaa ainuttakaan kirjaa enää vastenmielisesti käteen ja alkaa päntätä. Siitä on tullut ilman normi olemisen tila tässä viime aikoina.

Mua ahdistaa vieläkin toi aamuinen uni.

uneni

Kadulla pyöri pöly valtavan kokoisissa pilvissä. Maassa makasi katolta pudonnut ihminen. Häntä oli lisäksi ammuttu. Hän oli kuollut. Hetken kuluttua katolta putosi tai paremminkin leijaili lisää ihmisiä. Pelkäsin, että joku oli pakottanut heidät pudottautumaan tai että joku oli tönäissyt heidät, sama joka oli ampunut ensimmäistä pudonnutta. Minä tunsin heidät kaikki.

Sitten menin valmistautumaan potkiaisiin.

two steps from hell

Painajainen. Se kun herää kauhusta jäykistyneenä juostuaan koko yön unissaan uudelleen ja uudelleen pakoon jotakuta. Se kun unessa oven saa lukkoon juuri ennen kuin joku on pääsemässä sisälle.

Mun unessani juoksin pitkin pimeää kaupunkia jotakuta tuntematonta pakoon ja juoksin kahden muun naisen kanssa jonkinlaiseen häkkivarastoon turvaan. Hekin pakenivat jotakuta. Häkkivaraston sisäpuolella oli huurrelasiseinät ja lasin toisella puolella oli kalterit. Toinen naisista sai oven lukkoon täpärästi. Takaa-ajaja alkoi raivoissaan potkia ovea ulkopuolelta niin kovalla voimalla, että olin varma että hän pääsee sisälle.

Kaikkein kamalinta unessa oli se, että näin sen kerta toisensa jälkeen uudelleen. Se oli niitä unia, joiden jälkeen on herätessään peloissaan vaikka kuinka pitkään vaikkei sille ole mitään järjellistä syytä ja vaikka tietää olevansa omassa kodissaan turvassa.

you didn't have to cut me off

♥  Absolutely in love ♥ : 

Unista lueskellessani löysin tällaisen syyn siihen, miksi kaikki eivät muista uniaan: "Useammin syy on se, ettei ihminen tule kysyneeksi heti heräämisen hetkellä itseltään, mitä unia hän on nähnyt. Unia arvostava ihminen kysyy aamulla ensimmäisenä itseltään, mitä unia katselikaan yöllä." Which by the way is so true, mä mietin aina että mitä unta mä näin ja mitä se tarkoittaa, mä siis arvostan unia. Musta nukkuminen on ihanaa kun unimaailma on niin erilainen ja niin irti normaaleista rajoista että se on varsin rentouttavaa ja kun on nähnyt unia, tietää nukkuneensa hyvin. Paitsi jos näkee painajaista.

Näin viime yönä sellaisen painajaisen, jossa mä istuin autossa ja joku puukotti mua vatsaan monta kertaa ja veti mun suolet ulos ja liitti ne moottoriin ja mun suonissa tai suolissa alkoi kiertää bensaa ja pakokaasuja. Tunsin unen läpi, miten kokeilin mun mahaa monta kertaa että onko siinä reikiä ja heti kun heräsin, kokeilin automaattisesti pursuaako mun suolet ulos. I felt pretty fucking scared when waking up, se oli jotain niin traumatisoivaa ja kammottavaa etten halua vieläkään ajatella sitä.

P.S. Minne mun opiskelumotivaatio katosi? Miksi vaan väsyttää?

sweet dreams are made of this...

Olen nähnyt taas muutaman viikon putkeen pelkkiä painajaisia. Se on ihan kamalaa. Tiedättekö mitä unta näin tänä yönä?

Olin tappanut jonkun tytön jota raahasin perässäni pitkin lähellä olevaa tietä. Matkan varrella naapurin lapsi näki tämän. Tällä pojalla oli kuitenkin kiinalaisen, lihavan lapsen kasvot. Hänen kotitalonsa keittiön ikkunassa näkyi neljä aikuista pöydän ääressä. He tuntuivat tuijottavan poikaa ihailevasti, samalla tavalla kuin vastasyntynyttä vauvaa katsotaan. Nostin sormen huulilleni ettei poika kertoisi kuolleesta tytöstä kenellekään. Aikuiset siellä keittiössä eivät huomanneet minua.

Loppua unesta en muista tarkkaan. Piilotin tytön jonnekin ja pelkäsin ihan törkeästi että poliisit vievät minut. Se oli hirveää. Olin paniikissa ja peloissani unen läpikin. Tuntui kuin sydäntäni olisi puristanut vahva käsi.

Tänään oli äidinkielen koe, siinä oli vain novellianalyysitehtävä novellista Joimme kaljaa minun huoneessani. Uskon että se meni hyvin, mutta kun olin kirjoittanut kaksi sivua tulkintaani novellista, tajusin että tehtävänantona oli eritellä ja analysoida. Tulkitsemisesta ei siis puhuttu mitään :D Hupsis... Tänään illalla minä ja Sara pidämme nuortenillan! Det ska bli spännande :)