Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulu. Näytä kaikki tekstit

29. tammikuuta 2013

those were the best days of my life

Mommyyy, it's oveeeer!

Olo oli hassun kummallinen, kun vihoviimeisen lukiotunnin jälkeen luokan ovi meni takanani kiinni. Toisaalta surullinen, toisaalta ällistynyt, toisaalta helpottunut ja onnellinen. Surullinen siksi, että voisin käydä lukiota koko loppuelämäni. Mun lukio on ollut niin upea ja hyvä paikka, meillä on ollut taitavia ja omasta aineestaan intohimoisia opettajia. Suurin osa heistä jää varmasti mun mieleeni kannustajina ja hyvinä tyyppeinä. Olen tavannut uskomattomia ihmisiä ja ystävystynyt ja oppinut tuntemaan vanhatkin kaverini aivan uudella tavalla.
Ällistynyt siitä, miten aika on vain kulunut itsestään ja niin ikuisuudelta tuntuneet kolme vuotta ovatkin kuluneet silmänräpäyksessä. Aivan kuin heräisin nyt unesta, jota olen kolmen viime vuoden aikana nukkunut. Ällistynyt siitä, että maailma ei muutu vaikka suljin sen äidinkielen luokan oven takanani, sinne tulevat uudet oppilaat ja samat vanhat ykköset ja kakkoset. Se luokka ei jää minua kaipaamaan. Ällistynyt siitä, että nämä viime päivätkin tulivat päätökseensä ja että panikointi koulun loppumisesta loppui nyt - koulu loppui.
Onnellinen siksi, että olen kokenut kaikkea niin hienoa näiden vuosien aikana ja ollut tosi onnellinen. Helpottunut, koska taival on vihdoin tullut päätökseen.

Vau. Nämä kolme vuotta ovat kiistatta olleet tähänastisen elämäni parhaita. Pakko myöntää, että tulevaisuus pelottaa, koska se on niin auki ja kaikki on niin uutta. Mikään ei ole enää ennallaan. Nyt mun ja kaikkien muidenkin on pakko oikeasti aikuistua ja itsenäistyä ja ottaa vastuu. Perheen ja vanhempien tuki tuskin koskaan katoaa, mutta mä olen silti maailmassa yksin. Vähän pelottavaa, miten suuri vastuu se on - vastuu itsestä. Toivottavasti ei tule tehtyä vääriä ratkaisuja.

Lukio on antanut mulle niin paljon, oon tosi kiitollinen. Myönnän, että toivoin jopa että joutuisin suorittamaan lukion kolmessa ja puolessa vuodessa, että saisin olla täällä vielä. Silti on mukavaa että tää loppuu, lukio on ollut raskasta vaikka en töitä ole joutunutkaan tekemään enempää kuin yläasteella. Nyt ne huokailut ja koeviikon manaamiset ja tunnilla torkkumiset ja kelloon vilkuilu loppuvat, once and for all.


Huomenna palaan edelleen pulpettiin koeviikon alkaessa, osallistun opettajan ehdottamaan ruotsin abikirjoituskilpailuun. Sillä tavalla lähtö ei tunnu ikuiselta. Tulen vielä muutaman kerran istumaan liikuntasalin kylmyydessä, tällä kertaa toivottavasti kaulahuivin kanssa, kirjoittamassa muutamaa ylioppilaskoetta. Sitten sekin loppuu, tulee kevätjuhla ja valkoinen lakki. Sitten se loppuu.

15. elokuuta 2011

back to business

Ei tänään ollu niin paha päivä ku olis voinu kuvitella. Ehkä vähän tuntu siltäki ettei koskaan ois poissa ollukkaan.

22. toukokuuta 2011

I'm shipping up to Boston

Mun viikonloppuni tuleepi tässä:



Äiti teki suussasulavaa raparperipiirakkaa.



26. huhtikuuta 2011

elä miten ajattelet, on se elämäsi anti

Näin sanoi Herra Matematiikanopettaja kysyessäni nelosestani ja uusimisesta: "Jep on se pe 29.4. Ota ittees niskasta kiinni ja hoida homma!"

Screw HIM.

21. huhtikuuta 2011

might cross my mind, but that's where it stops

Teen pannaria! Sit sitä vedellään naamariin hillon ja maidon kera, nam. Joudun muuten uusimaan geometrian kokeen... sain siitä 4½ :D Säälittävää, myönnän. Jos en pääse uusintakokeesta läpi, käyn koko halvatun kurssin uudelleen. Että näin tällä kertaa, en oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.


Sitten vielä musahaaste loppuun: 16. A song that you used to love but now hate

Anssi Kela - 1972. Tämä biisi herättää aina tavallaan haikeita muistoja, mutta on kuitenkin niin loppuunkulutettu että vain inhoan sitä. Nyt menen ottamaan pannarin uunista ja syömään :)

Sydämellisen ihanaa pääsiäistä!

13. huhtikuuta 2011

muistaako kukaan?

Mä ja Saara tehdään terveystiedon esitelmä unesta, ja me käytiin tänään kirjastossa lainaamassa aiheeseen liittyviä kirjoja. Valitsin kaksi tosi mielenkiintoista oopusta ja aion alkaa heti tänään lukea. Sormeni syyhyävät jo...

Jotenkin taas tuntuu valoisammalta, siis elämä yleensä eikä vain sää ulkona.


Kasvaa vuosien paino
meidät pian alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti
unet ohuiksi kuluttaa


Olen taas nähnyt kauheita unia, kuten sellaista että jättimäinen valkoinen rapu tarrautui käsivarteen ja puri sitä älyttömän lujaa. Tuntui siltä kuin sillä olisi ollut kymmenen suuta. Yöks.

Nyt kuuntelen J. Karjalaista ja luen lehtijuttua miehestä, josta hän teki laulun Verinen mies.

P.S. Mun iki-ihana uusi mattoni tuli tänään! Se ei ole aivan sellainen joksi sitä luulin mutta hyvä silti.