"Look deep into nature, and then you will understand everything better." - Albert Einstein

muut aarteesi on tuskin arvokkaat

Mä olen kieltämättä aika taikauskoinen erinäisissä asioissa, ja vaikka uskon sanontaan kel onni on, se onnen kätkeköön niin nyt ajattelin kuitenkin heittää moiset uskomukset romukoppaan ja kerrankin uskaltaa sanoa, että tuntuu hyvältä! Koska miksei sitä saisi sanoa jos on onnellinen? Pelkään aina että jos myönnän et on jotain mistä pidän tai että jokin asia on hyvin niin sitten se kostautuu jollakin tavalla. Tällä kertaa päätin, että siitä onnesta voi ihan nauttiakin. Miksi pitää kynttilää vakan alla? Voi olla, että muutaman kuukauden tai puolen vuoden päästä tunne on eri ja voin olla etsimässä uutta alaa itselleni, mut ainakin tässä vaiheessa tää koulu tuntuu niin hienolta!

On niin mahtava tunne, kun on löytänyt jotain mikä kiinnostaa ja motivoi. Ei yhtään haittaa se, että kirjat ovat 300-sivuisia ja painavia kuin synti, koska asia on niin mielenkiintoista että kirjan ahmaisee muutamassa tunnissa kannesta kanteen! En ymmärrä sitä valitusta, jota jotkut opiskelijat pitävät tenteistä ja kirjoista yms - joo, onhan se vaativaa, mutta luulisi olevan motivaatiota jos kerran on löytänyt mieluisan alan ja on kiinnostusta. Sitä paitsi mitä hyötyä sellaisesta valittamisesta on? Ne asiat pitää osata, kirjat pitää lukea ja ihan turha on siitä nurista, mikä sun joku päivä oletetaan osaavan ja tietävän.

Potilasvuoteen petausta, ihan perusasioista lähdetään!

Tänään oli eka simulaatioharjoittelu, eli siis toiminnallinen tilanne/luokkahuoneharjoittelu, miksi sitä nyt haluaa kutsua. Ai että mä tykkäsin, vaikka kyse oli pelkästään potilasvuoteen petaamisesta ja suojaimiin tutustumisesta! Kaikki mitä meillä on koulussa tähän mennessä ollut hoitotyön käytännöstä ja teoriasta - olen tykännyt. Ensiapu etenkin oli ihan mielettömän siistiä. Odotan harjoittelujakin innolla, vaikkakin tiedän etten vanhustyössä tulevaisuudessa halua toimia - ja kaksi ensimmäistä harjoittelua ovat nimenomaan vanhusten kanssa. (Vanhus on kyllä käsittämättömän ruma sana. Käyttäisin mieluummin sitä senioria, vanhuksella on niin ikävä kaiku.) Main point: viihdyn ja tykkään. Ja meillä on niin parhaat opettajat.

a good good life!

Ulkona hämärä ja kauniin tummansininen taivas. Siskon kuisti ja OneRepublic, pikkukissa kyljessä kiinni. Toinen kissa löytynyt ja turvassa.

Levollinen ja ihana tunne. Tältä tuntuu onni, tältä tuntuu kiitollisuus.

tu quieres volver

Jokaisella on varmasti tavoitteita elämässään, asioita jotka he haluavat tehdä tai kokea.
Minun listani on seuraavanlainen:

Haluan olla onnellinen. Yksinkertaisesti. Onnellisuus ei aina ole niin helppoa kuin voisi luulla.
Haluan olla hyvä ihminen. Auttaa toisia, lopettaa kiroilun - kaikki sitä harrastavat joskus, myönnä pois -, ja olla se kaikkien kaveri. Toisaalta en osaa, koska tarvitsen omat ystäväni. En sovellu porukkoihin.

Haluan elämänkokemusta. Tarkoittaen sitä, että himoitsen matkustelemaan. Toivon näkeväni monia kansallisuuksia ja kulttuureja. Haluan käydä ihan kaikkialla. Ensimmäiseksi tulevat nämä yleisimmät mieleen - Britit, Ranska, Australia - yes, it's growing on me -, Irlanti, USA... Mutta mua kiinnostavat myös Afrikan maat. Norsunluurannikko on nimenä niin kaunis, että haluan käydä siellä. Haluaisin tehdä safareja, ja "viidakkomatkoja", kuten enoni ja hänen vaimonsa.

Rakastan talopiirustuksia, sisustussuunnitelmia ja sisustuslehtiä. Unelmissani on täydellinen Kannustalo meren rannalla.

Avioliitto. Avioliitossa tuskin sinänsä on mitään eroa arkeen kuin se, että joka päivä sormessa painaa monen tuhannen euron timanttisormus - ei vaan. Silloin ollaan samaa sukua virallisesti. Mutta olen innostunut hääjutuista. Mun häistä tulee tyylikkäät ja erilaiset. En halua tavallisia häitä. Ne ovat tylsistyttäviä. Ruokakin maistuu aina samalta. Nyt täytyy myöntää, että olen ollut vain muutamissa häissä, mutta silti. Ja ei, en katso tv:n hääohjelmia, vihaan niitä.

Ennen häitä pitäisi löytää sellainen ihminen, jota jaksan katsella useampaankin otteeseen.

Haluan löytää työn ja ammatin, josta nautin ja jossa pääsen toteuttamaan itseäni. Tässä vaiheessa se on vielä kamalan hakusessa. Kahden vuoden päästä pitäisi tietää, minne hakea jatko-opiskeluihin. Kaikki kiinnostaa ja mikään ei tarpeeksi, jotta jaksaisin tehdä sitä elääkseni. Hyvä palkka ei olisi pahitteeksi.

Lapsia. Tiedän, että olisin hyvä äiti. Pelkään aina, että unohdan tehdä tietyt asiat sitten kun mulla on lapsia. Haluan että heillä on onnellinen lapsuus ja elämä siitäkin eteenpäin. Mutta eiköhän onni koostu pienistä asioista. Haluan soittaa lapsilleni paljon musiikkia, etenkin sellaista jota äiti kuunteli kun olin pieni. Ehkä ne kappaleet jonain päivänä koskettavat heitä yhtä paljon kuin minua. Haluan sellaisen helisevän kellon, joka pidetään kaulassa ja joka helisee, kun liikkuu. Sen pitäisi kuulemma kehittää lapsen musikaalisuutta.

Kaikki kuvat: we heart it

Leave me to the mystery of happiness to come

on niin helppoo olla onnellinen

Otsikko kertoo kaiken. Olen tosi onnellinen, koska aurinko paistaa ja linnut laulavat. Aamulla aurinko oli lämmittänyt paisteellaan lattian, ja ulkoa kuului moottorisahan ääniä. Kevään ääniä ovat sirkkeli ja moottorisahat, kesän ääniä ruohonleikkuri.

Aina kun tulee kevät ja aurinko alkaa paistaa enemmän, mun huoneessa ei tarvitse ollenkaan pitää patteria päällä koska aurinko lämmittää omalla valollaan. Voin pitää ikkunaa auki koko päivän. Tässä taas tavallaan yksi todiste auringon voimasta, uusiutuvasta voimasta.

Aikaisemmin hakkasin mattoja ulkona ja imuroin kuistin ja eteisen. Vein koiran ulos ja sille juotavaa. Se näyttää ihan pennulta, koska sen turkki on vaihtunut kesäturkiksi. Silti se on jo vanha :(

Tuntuu, että on mennyt hirveän monta vuotta. Että olen elänyt kauhean kauan. Tuntuu että ne vuodet ovat menneet ihan ohi. Että en ole arvostanut asioita ja ihmisiä tarpeeksi, ja että olen unohtanut koiran.

Isäkin sitä joskus viime viikolla mietti, että hänestä tuntuu, että hän oli elänyt paljon kauemmin täyttäessään 17 kuin minä olen elänyt, nyt kun olen 17 vuotta. Tajusitteko? Vaikea selittää näin sanoin.

Ihanaa, kun saa pyykit ulos kuivumaan.

Katsoin äsken kohutun Annin tarina -videon. En osaa sanoa tähän nyt mitään. Mitä mieltä te olette?