there's no need to complicate, our time is short

mahdollisimman paljon halusin tehdä itse, kuvan suklaakakku ja juustokakku sekä ylioppilaat mun käsialaa,

sisko teki kuvassa näkyvän porkkanakakun - oikeesti....tajuttoman hyvää!!!

suurimman osan kuvista otti sisko

1.6. oli ihana päivä! Koululla vielä jännitti, mutta kun nousin ja menin lavalle niin kaikki hermostuneisuus oli kaikonnut. Vitsit oli helppo hymyillä kun sai käteen niin mahtavan todistuksen!! Sain stipendinkin, 200€:n lahjakortin Suomalaiseen Kirjakauppaan. Taistelin koululla moneen kertaan kyyneleitä vastaan, etenkin erään upean lauluesityksen ja Suvivirren aikana. Kotona kaikki oli kyllä hirveetä häkkärää ja kiirettä ainakin aluksi, ja yritin olla kaikkien vieraiden kanssa mahdollisimman paljon tasapuolisesti. Päivä meni ihan liian nopeasti ohi! Oli ihanaa nähdä kaikki sukulaiset pitkästä aikaa, ja oli hauskaa että kaikki lapset oli valjastettu antamaan ruusu vaikka he vähän ujostelivatkin. Kuvia kertyi monta sataa ja pistin äsken kuvatilauksen menemään. Sisko otti kotona myös mun kiitoskorttikuvat. Musta ne onnistuivat täydellisesti ja olivat just sellaisia kuin toivoinkin. Thänks sis!! Next up: kiitoskorttiurakka.

Sain tänään hoideltua taas muutamia au pair -asioita alta ja to do -lista sen kun lyhenee. Pakkauslistakin alkaa olla koossa, vaikka väkersin sen tosi lyhyessä ajassa. Tuntuu, että vaatteet sillä listalla ovat pienimmässä osassa. Mutta ihan hyvä vaan, sillä pian pääsen shoppailemaan Primarkkiin! :):):) Lähtöön on kaksi ja puoli viikkoa! JEE!

mun sängyn yllä on tämä vanhoista valokuvista kokoamani kuvakollaasi,

jonka päällä riippui siskon ostama unisiepparikoru....

....nyt mulla on oikea unisieppari! Sain tämän ystävältä yo-lahjaksi.

Tunnearvo on sanoinkuvaamaton!♥♥ tämä lähtee mukaan Englantiin!

♥

Se on varma tie olla onnellinen

ja ainoa tie olla vapaa.

Usko itseesi aina,

usko unelmiin,

ole mikä olet,

oma itsesi tapaa.

~

Sinun tietäsi

ei ole kulkenut kukaan,

eikä reitistä ole karttaa.

Järki kompassina

ja tunne sen neulana

vaella oma polkusi

- huipulle asti!

kaksi yo-korteista löytynyttä viisautta, jotka koskettivat erityisesti ♥

this is fucking awesome!

Tämä sää! Ah! Eilen käytiin kaupungissa kaverin kanssa ja olin tietty pukenut IHAN LIIKAA vaatteita. Mulla on joku pieni ongelma tän pukeutumisen kanssa - talvisin mulla on liian vähän päällä ja palelen, kevään tullen mulla on liikaa vaatteita. Viime kesänäkin menin aina tämän samaisen kaverin luo farkuissa ja topissa ja hikoilin siellä pihalla sitten. Mutta ei saa valittaa kun on näin kaunista ja lämmintä :) Sanonpahan vaan, että se tunne kun vetää hikiset farkut hikisiin jalkoihin.... hrr. The Great Gatsby oli oikeasti hirveän great!! Suosittelen katsomaan. Mä vaan inhoan surullisia loppuja :( Tää leffa oli tosi nerokas ja hyvin "kerrottu". Leonardo DiCaprio teki tosi hyvän roolisuorituksen!

Kävin myös vastaanottamassa onnittelut koululla ja hain yo-tulokseni ;) Lopullinen rivi näyttää siis tältä: äidinkieli E (pisteen päässä L:stä!!!!), pitkä englanti E, uskonto E, keskipitkä ruotsi M, maantiede M, historia M :)

Nätti rivi :) Happyhappy, tosi siistiä että on kolmoset kumpaakin, tietty L äidinkielestä olis ollut fucking awesome mutta näillä mennään :) Olen onnellinen!! Tässä keväällä ehdin jo katkerasti ja useaan otteeseen katua, että mun oli pakko kirjoittaa ne kuusi ainetta (itsepäisyys ja ylpeys taas kerran) mutta hyvin tässä kävi :)

guess what, I'm not a robot

Mä näin ihan hirveän ahdistavaa painajaista, jossa myöhästyin uskonnon yo-kokeesta. Unessa koulu oli sokkeloinen kuin laivan hyttiosasto. Kerrosten välillä oli tikkaat, ei portaita. Sukellusvenemeininkiä. Harhailin etsimässä sitä paikkaa, jonne yo-tulokset tulevat ilmoitustaululle. Mun mukana oli mm. S ja muita abeja. Loppujen lopuksi me päätettiin palata takaisin alkupisteeseen, mentiin katsomaan isoa seinällä olevaa marmorilaattaa johon oli kaiverrettu kaikki huoneet ja niiden sijainti ja kerros. Laatta oli samaa materiaalia kuin hautakivet. Löysimme laatasta sen paikan, jota etsimme ja lähdimme uudelleen matkaan. Loppujen lopuksi minä jäin yksin tutkimaan pisteitäni, kun muut lähtivät jo liikkasalille.

Kun seuraavan kerran katsoin kelloa, se oli miltei kymmenen. Hitto että pelästyin! Miten se saattoi olla jo kymmenen? Lähdin äkkiä kohti liikuntasalia, mutta sinne pääsikin meidän pihakaivon luota. Kaivoin lunta betonisen luukun edestä ja koputin betoniluukkuun, joka oli siis ovi. Meidän koira makoili siinä lumessa mun vieressä (koira, joka siis kuoli puolitoista vuotta sitten). Katsoin mun kännykkää, ja joku oli soittanut mulle. Kaivoin vähän lisää lunta luukun edestä ja koputin uudestaan, kovempaa. Kukaan ei edelleenkään avannut ovea.

Sitten otin kännykän taskusta ja soitin siihen numeroon, josta joku oli soittanut mulle. Se ei ollut rehtori vaan joku nainen. Kun nainen vastasi, kysyin että pääsisinkö tekemään ylioppilaskoetta. Naisella oli ilahtuneen oloinen ääni ja hän sanoi että "Joo, totta kai pääset" ja alkoi selittää, että minun on tehtävä koe myöhemmin keväällä Laurea-ammattikorkeakoulussa. Koetta ei voinut tehdä mun kouluni paikkakunnalla enää, kun olin kerran myöhästynyt kokeesta.

Joo, ymmärrän miten sekavalta tuo uni kuulostaa. Excuse me, en voi sen sekopäisyyttä yksityiskohtaisemmin selittää. Taisi olla joku enneuni, sillä uskonnon yo meni huonosti :D Olin opetellut kaikki väärät asiat, ihan tosi. No, onneksi yhden asian osasin kunnolla, nimittäin "islamin perusopit". Kaikkiin muihin mun piti vähän soveltaa. MUR.

Huomaa muuten, että olen vähentänyt sokerin käyttöä. Ostin tämän päivän koetta varten irtokarkkeja, ja nyt mua oksettaa enkä oo syönyt niitä paljon. Ei oo vieläkään oikein iskenyt tajuntaan, että ENÄÄ EI TARVII LUKEA! AH!! Odotan sitä hetkeä, kun sen oikeasti tajuaa. Ei tarvii ottaa ainuttakaan kirjaa enää vastenmielisesti käteen ja alkaa päntätä. Siitä on tullut ilman normi olemisen tila tässä viime aikoina.

Mua ahdistaa vieläkin toi aamuinen uni.

if you like to talk for hours, just go ahead now

Yesterday was such a sunny day! We've had a lot of those beautiful days lately.

It's a bit of a shame that I'm stuck inside with my books - I must read. After next Friday it'll all be over, thank God.

My sister bought Scrabble. It's amazingly addictive! And so much fun.

This morning I started the car at 5.23am and dropped my sister off at the railway station.

Before picking her up later today I must finish my RE book and revise some Swedish. And I am telling you I ain't reading no grammar!

Now I'm going to calculate my results from yesterday's English exam.... keep your fingers crossed!

takaisin sateeseen astelen

Hyvä päivä! Sain mielestäni aivan paskasta prelin esseestäni 40 pistettä. Mitä?

Tähtäilen kuitenkin paljon parempaan maanantaina, peukaloita pystyyn :)

Sain Hufvudstadsbladetin ihan omalla nimellä. Tää varmaan liittyy kirjoituksiin? Kiitti!

Olen karkkilakossa, mulla on nimittäin sokeririippuvuus ja haluan päästä siitä eroon.

Pidän lakon kuitenkin järkevänä, pienissä määrin saa herkutella.

Tsemppiä lukemiseen (mulle)!

a satellite swirling to the sun

Mikä ihana päivä tänään! Aurinko paistoi niin kauniisti eikä tullut kylmä. Ihmiset vaikuttivat jotenkin tosi kivoilta tänään, tuntemattomat vastaantulijatkin. Olisin voinut hymyillä kaikille.

Aurinko ja kevät saavat mut aina ajattelemaan, ettei tää niin paha paikka oo. Ja ehkä vähän ajattelemaan, etten halua täältä pois. Suomen kevät ja kesä ovat niin kauniita.

Kävin katsomassa äikän alustavat tulokset, sain pisteiksi 4, 4 ja 3! 6 on siis täydet. Mä toivoin, että jos yhden nelosen saisin. Pliispliispliis, mä haluan että noi pisteet pysyy!

Meen ens viikolla suorittamaan autokoulun kakkosvaiheen! Oon pelannut tosi järkevästi korttini, en oo ajanut ydinkeskustassa (hehheh, se onkin niin iso!) kertaakaan kortin saamisen jälkeen eli vuoteen. Mä en tykkää meidän autokouluautoista, olkoonkin hienoja ja uusia, mutta ne sammuvat niin herkästi. Toivottavasti joku kehuu että oon kehittynyt :D

Pariisin Keväältä on muuten tullut uusi levy! Ja Stellalta uusi biisi nimeltä On maailma meille avoinna, make sure to check it out!

kisses! XOXO

don't you worry, don't you worry child

Mun jalat on niin muusia! Ja lisäks sattuu oudoista paikoista, alaselästä ja kyljistä. Mutta hauskaa oli, nimittäin keskiviikkona meillä oli potkiaiset ja torstaina eli eilen penkkarit! Oon tosi ylpeä abeista, sillä koulussa osattiin käyttäytyä tosi hyvin viimevuotiseen verrattuna. Silloin kaikki abit olivat järkyttävässä humalassa koulussakin. Sarianna, oli kivaa tanssia sun kanssa! Mennään joskus toistekin :) Ja kiitos, kun yritit opettaa mua tanssimaan :D Sori että se oli vähän toivotonta :D

Penkkarit oli niin uskomaton kokemus. Olin tosi onnellinen ja ylpeä. Tuntui hienolta lähteä koulun pihasta kaikkien hurratessa meidän rekoille. Abiristeilylle en mennyt eikä yhtään haittaa :)

Yks tosi mahtava juttu oli se, että me sovittiin yhden mun kaverin kanssa "riita". Vaikkei se tavallaan ollut riita. Mutta kuitenkin. ♥

Kuuntelutkin menivät tosi hyvin, ruotsin kuunteluissa meni kolme (KOLME!!!!!) 25:stä väärin. En olisi hurjimmissa unelmissanikaan haaveillut moisesta. En oo nimittäin ruotsissa yhtään niin hyvä kuin englannissa. Kuten aikaisemmin kirjoitinkin, musta kuuntelu oli tosi helppo. No, näköjään olikin. Pitää vielä toivoa, ettei se vaikuta pisterajoihin.

Englannin kuuntelussa mulla meni kaksi 25:stä väärin, oon tyytyväinen :) Syksyllä meni kolme väärin. Musta englannin kuuntelukin oli tosi helppo! Ärsyttää, että ne avot tuli taas vaan yhden kerran. Syksyllä siitä tuli kauhea haloo ja YTL vastasi, että "helpot tulevat vain kerran". Yeah, olkoon nyt vain miten helppo, mutta on hiton vaikeaa keskittyä kirjoittamaan ensimmäistä kohtaa ja samalla yrittää kuunnella, miten nauha jatkuu.

After all, happy.

XOXO

there's nothing you can't do

Äidinkielen tekstitaito meni ihan mukavasti, mun vastausteksteissäni oli YTL:n kaipaamia asioita. Oon tosi tyytyväinen, mutta nyt odotellaan tietysti pisteitä. Niin, ja mun tiivistelmä lipsahti kyllä vähän referaatiksi. Mietinkin sitä siellä kokeessa, että miten merkkaan lähteen ja sorruin sit referoimaan sitä.

Tämänpäiväinen ruotsin kuuntelu vaikutti yllättävän helpolta... mut en nuolaise vielä. Kuitenkin käy just niin, että meni ihan päin seiniä. Näen tänään oikeat vastaukset, hieman jännittää. Mut se antaa sit onneksi konkretiaa tähän epätiedottomuuteen ja odotteluun.

En silti odota tuloksia mitenkään ihan älyttömästi ja hermoile. Tiedän, etten olisi paremmin voinut tehdä, tein kaikkeni, tein mitä osasin.

Eikä tämä tähän lopu. Huomenna englannin kuuntelu, tää on vasta alkua. Sit vielä kirjalliset kielistä, äidinkielen esseekoe ja uskonnon koe.

supermassive black hole: this week

Back to business ton hempeilyn jälkeen. Olen virallisesti palannut kuolleista, siis noussut sängynpohjalta what ever in the world you like to call it. Kohtuullisen tuskaisen ja kuumeisen oksennustaudin jälkeen on hassua huomata, miten viikko on lipunut ohi tajunnan hämärillä rajamailla ja pääosin nukkuessa. Siis viikko. Aivan yhden ögonblickin aikana. Huomenna oh niin pirteänä reippailen jumppasaliin skriivaamaan muutamat kitkerät analyysit tekstitaidon ylppärikokeeseen! Vielä eilen teki vaikeuksia nousta tai seisoa, edelleenkään ei korkeuksissa huojuminen tunnu mukavalta pitemmän päälle. Näytän muuten suunnilleen kuolleelta kalalta, hehheh itse-ironia on sitä parasta huumoria.

Harmi, että tämä teksti piti laittaa kategoriaan terveys. Heh.

those were the best days of my life

Mommyyy, it's oveeeer!

Olo oli hassun kummallinen, kun vihoviimeisen lukiotunnin jälkeen luokan ovi meni takanani kiinni. Toisaalta surullinen, toisaalta ällistynyt, toisaalta helpottunut ja onnellinen. Surullinen siksi, että voisin käydä lukiota koko loppuelämäni. Mun lukio on ollut niin upea ja hyvä paikka, meillä on ollut taitavia ja omasta aineestaan intohimoisia opettajia. Suurin osa heistä jää varmasti mun mieleeni kannustajina ja hyvinä tyyppeinä. Olen tavannut uskomattomia ihmisiä ja ystävystynyt ja oppinut tuntemaan vanhatkin kaverini aivan uudella tavalla.
Ällistynyt siitä, miten aika on vain kulunut itsestään ja niin ikuisuudelta tuntuneet kolme vuotta ovatkin kuluneet silmänräpäyksessä. Aivan kuin heräisin nyt unesta, jota olen kolmen viime vuoden aikana nukkunut. Ällistynyt siitä, että maailma ei muutu vaikka suljin sen äidinkielen luokan oven takanani, sinne tulevat uudet oppilaat ja samat vanhat ykköset ja kakkoset. Se luokka ei jää minua kaipaamaan. Ällistynyt siitä, että nämä viime päivätkin tulivat päätökseensä ja että panikointi koulun loppumisesta loppui nyt - koulu loppui.
Onnellinen siksi, että olen kokenut kaikkea niin hienoa näiden vuosien aikana ja ollut tosi onnellinen. Helpottunut, koska taival on vihdoin tullut päätökseen.

Vau. Nämä kolme vuotta ovat kiistatta olleet tähänastisen elämäni parhaita. Pakko myöntää, että tulevaisuus pelottaa, koska se on niin auki ja kaikki on niin uutta. Mikään ei ole enää ennallaan. Nyt mun ja kaikkien muidenkin on pakko oikeasti aikuistua ja itsenäistyä ja ottaa vastuu. Perheen ja vanhempien tuki tuskin koskaan katoaa, mutta mä olen silti maailmassa yksin. Vähän pelottavaa, miten suuri vastuu se on - vastuu itsestä. Toivottavasti ei tule tehtyä vääriä ratkaisuja.

Lukio on antanut mulle niin paljon, oon tosi kiitollinen. Myönnän, että toivoin jopa että joutuisin suorittamaan lukion kolmessa ja puolessa vuodessa, että saisin olla täällä vielä. Silti on mukavaa että tää loppuu, lukio on ollut raskasta vaikka en töitä ole joutunutkaan tekemään enempää kuin yläasteella. Nyt ne huokailut ja koeviikon manaamiset ja tunnilla torkkumiset ja kelloon vilkuilu loppuvat, once and for all.


Huomenna palaan edelleen pulpettiin koeviikon alkaessa, osallistun opettajan ehdottamaan ruotsin abikirjoituskilpailuun. Sillä tavalla lähtö ei tunnu ikuiselta. Tulen vielä muutaman kerran istumaan liikuntasalin kylmyydessä, tällä kertaa toivottavasti kaulahuivin kanssa, kirjoittamassa muutamaa ylioppilaskoetta. Sitten sekin loppuu, tulee kevätjuhla ja valkoinen lakki. Sitten se loppuu.

tämä sääntö kolmas jo on

Vielä tämän jakson alussa ennen joulua lukion loppuminen tuntui hirveän surulliselta ja sain pienimuotoisen paniikkikohtauksen ajatellessani kaikkea tuttua ja turvallista, jonka tulen jättämään taakseni. Edessä olevat uudet asiat pelottivat. Heittäytyminen pelotti.

Nyt viimeinen jakso on miltei lopussa, koeviikko alkaa tämän kuun 30. päivä ja sen jälkeen on enää potkiaiset, penkkarit ja LAKKIAISET. Että mua jännittää jo etukäteen kaikki se lakkiaispäivän tälläytyneenä patsastelu, ja korkokengät! Ja se lavalle nouseminen. Mun tuurilla kompastun johonkin portaaseen ja lennän naamalleni.

Kuulin radiosta iloisia uutisia, Anssi Kela julkaisee tänään uuden albumin! En malta odottaa, että kuulen sen. Ihan kuin Nummelasta olisi ikuisuus... Ja hei, J. Karjalainenkin on kirjoitellut uutta mysiikkiä!

Mua ärsytti tänään se, miten jotkut juontajat radiossa puhuivat Anna Puun kappaleesta Säännöt rakkaudelle. Heidän mielestään kappaleessa lauletaan pettämisestä. Siinä lauletaan rakkaudesta! Ei pettämisestä! Se on yks mun lempparibiiseistä, se on koskettava ja kaunis.

Tässä joku aamu kuulin Jaajoa Suomipopilta ekaa kertaa ikinä, ja oli kyllä hauska! Oon miettinyt, että mistä se Jaajo-kohu oikein johtuu. No olihan se hyvä juontaja :)

Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät tulevat kirjoitukset stressaa. STRESSAA JA PALJON. Uskonto eniten, oon selaillut vanhoja yo-tehtäviä suuret kysymysmerkit mielessäni. Esim. Vanhan Testamentin viisauskirjallisuus? Anteeks mitäää. Äidinkieli ei sinänsä pelota, koska rakastan esseiden kirjoittamista, mutta multa unohtuu aina jotain olennaista mun esseistä.

Ajattelin nyt vähän fiilistellä Nummelaa.

ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Vähän sanattomaksi käynyt blogi.

Pitkä englanti E, maantiede kahta pistettä vaille E (hieno tapa kiertää M), historia M.

Englanti korotukseen.

Neljä Ruusua.

kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

Samuli Putro on jokseenkin kliseisellä musiikillaan onnistunut lumoamaan mut, ja tämä kipale Olet puolisoni nyt on yksi mun tän hetken suosikeistani, vaikka aluksi kritisoinkin kovaäänisesti laulun lyriikoita. Kaiken lisäksi laulua voi hoilata koko päivän mielessään eikä se edes ärsytä.

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime postauksen...

Kirjoitukset ovat ohi! Tekisi mieli sanoa että never again, mutta keväällä on jäljellä toinen puolikas. Englannin kuuntelun pisteet laskin aluksi väärin, laskin ne paikkanumeron enkä kokelasnumeron mukaan, ja happy news: pisteet nousivat kolmella. Riippuen tän syksyn pisterajoista odottelen E:tä, jos ihme tapahtuu niin L. Mulle oli jo viime vuonna ihan selviö että kirjoitan englannin syksyllä jotta voin koittaa uusia ellen saa L:ää, se on mulle sellainen kunnia-asia. Pakkosaada.

Maantiede meni huonosti vaikka se onkin mun lempiaineeni, mutta kysymykset olivat kaikki niistä asioista joita en sitten kovin vahvasta haltsannut. Saa nähdä, minkä arvosanan saan siitä. Historian yo oli tänään ja vitsit mulla on hyvä olo! Etukäteen olin niin paljon panikoinut ja suunnitellut uusivani keväällä jos saan jonkun ihan häpeällinen tuloksen... Mut mulla on hyvä olo. Luottavainen.

Oon selkeästi vähän ylisuorittaja koulun suhteen. Mulla oli kauhean korkeat odotukset (ja paineet), enkä edes oikein tiedä miksi.

Rakas ystävä lähti au pairiksi Englantiin, poru siinä tuli kun häntä hyvästelin. Tajusin, että sama poru on vuoden päästä edessä, ehkä vielä pahempanakin kun lähtijänä olen minä. Tulen luultavasti itkeskelemään koti-ikävää aika paljon, mutta jänistää en aio. Mun unelma on päästä maailmalle.

I hate goodbyes.

Viime viikonloppuna koiran kuolemasta tuli vuosi. Onpa kummallista. Äiti sanoi, että tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Musta tuntuu, että koira vielä eilen oli tässä.

Oon hämmentävän kiinnostunut kotimaanmatkailusta. Mun tekisi esimerkiksi mieli lähteä samoilemaan Lappiin, aivan koskemattomaan luontoon keskelle ei mitään. Voisin pakata kimpsut autoon ja tehdä road tripin. Kummallista sekin, koska mua ei ole koskaan kiinnostanut Suomi, olen vain halunnut päästä pois täältä.

No nyt se kaikki on sanottu. Gute Nacht, schlaf gut! Palailen kuvien ja mm taulujen kanssa :)

Aika historiantäyteinen viikko mulla takana! Oon nimittäin lukenut kaksi historian kirjaa ja aloittelin kolmatta, pääsin ensimmäiseen maailmansotaan asti. Oon lykännyt taka-alalle ahdistuksen siitä, etten oikein voi nauttia kesästä ja ottanut prioriteetikseni ylioppilaskirjoitukset. Mulla on kuitenkin tältä kesältä niin paljon odotettavaa että oon itselleni velkaa sen että jossain vaiheessa keskityn tähän touhuun todella, ja nyt on sen aika. Heinäkuussa mut palkitaan kahden viikon irtiotolla ja toivottavasti syyskuun jälkeen hyvillä arvosanoilla. Mut se vaatii pänttäämistä. Oon oikeastaan aika onnellinen että tein sen ratkaisun että kirjoitan myös historian syksyllä, sillä kolmen viikon lukuloma ennen kevään kirjoituksia on ihan liian vähän.

Tänään tulisi TV5:ltä Da Vinci -koodi, kattelisko sen noin tuhannen kerran? :)

nerd? I prefer the term 'intellectual badass'

Oon nyt officially sitovasti ilmoittautunut syksyn ylioppilaskirjoituksiin ja mulla on pieni paniikki jo valmiiksi päällä. Enkku ja mantsa, mutta historia! Mä pidän historiasta tosi paljon ja haluun oppia ja tietää mutta kun se on niin vaikeeta! Mulla menee ihan kaikki sodat sekaisin, unohdan vuosiluvut ja sekoitan aikakaudet keskenään. Ihan hirveeltä kuulostaa! Haluan silti kirjoittaa sen koska pidän siitä. Tuskin mä siitä nyt hylättyä saan, eikä se oo mulla pakollisena niin uskon selviäväni. Pitää vaan lukea lukemisen jälkeenkin. Siks vähän hirvittää tämä tuleva kesä :( Heinäkuu olis se tärkein kuu kun pitäis lukea mutta eikös vaan mun heinäkuu menee ollessa pois kotoa. Rattoisaa. Onhan mulla silti vielä ennen koulun alkuakin aikaa, ja ekan jakson aikana. Plus kertauskurssit auttaa. EIKÖ???

nimim. rohkaisun sanoja kaivataan